Viisi väitettä taloudesta ja sijoittamisesta, joista olen ollut väärässä

Palaan nyt tämän blogin kirjoittamisen pariin reilun puolen vuoden tauon jälkeen. Olen aina silloin tällöin kirjoitellut päiväkirjaa ja keskustellut Sijoitustiedon blogissani, joten jos kiinnostaa mitä kaikkea olen puuhaillut tässä puolen vuoden aikana, niin sieltä voi käydä lukemassa.

Koko viime keväästä tähän päivään asti on ollut opiskeluiden ja muutaman projektin suhteen melkoista tykitystä, niin ei ole ollut oikein inspiraatiota kirjoittaa mitään sen syvällisempää. Nyt tuntuu, että voisi taas alkaa jotain rustailemaan.

Tuli jännä fiilis kun lueskelin omia vanhoja tekstejä tästä blogista. Blogin pitäminen on erinomainen tapa nähdä oman ajattelun kehittyminen – on nimittäin paljon asioita, joista olen tässä blogissa puhunut, mutta joita en enää missään nimessä allekirjoita. Joku saattaisi alentua tuollaiset kirjoitukset jopa poistamaan, mutta omasta mielestäni se on ihan hauskaa jättää ne tuonne internetiin elämään. Tähän yhteyteen ei voi kuin kliseisesti todeta: Mitä enemmän tiedät, sitä paremmin ymmärrät, miten vähän sitä oikeastaan edes tietää yhtään mitään. Olen oppinut aivan valtavasti tässä viimeisen neljän vuoden aikana siitä kun aloitin bloggaamisen ja ehkä tähän väliin on hyvä oikoa muutamia asioita, mistä olen nykyään eri mieltä kuin ennen.

Elämme hiljalleen sitä aikaa taloussyklistä, kun bloggaajat toimivat sijoitusneuvojina ja varallisuusvalmentajina. En toki väitä sitä, että kaikki annetut neuvot olisivat huonoja eikä tarkoitukseni ole mitenkään erityisesti kritisoida ketään. Jokainen saa aivan itse päättää kenen neuvoja kuuntelee eikä maailmassa ole mitään koulutusta, joka automaattisesti takaisi sijoitusneuvonnan laadun. Tarkoitukseni on vain todeta, että ilmiö on hyvin tyypillistä nousukauden loppupuoliskolle, kun tavalliset osake – tai asuntosijoittamisella vaurastuneet ihmiset alkavat jakelemaan tai jopa myymään vaurastumisvinkkejään muille. Tarkkana kannattaa kuitenkin olla.

Tästä päästäänkin ainakin melkein sujuvasti ensimmäiseen väitteeseen, josta en ole enää täysin samaa mieltä kuin ennen eli.

Väite 1: Kaikkien pitäisi säästää ja sijoittaa osakkeisiin tai matalakuluisiin osakerahastoihin, kuten indeksirahastoihin

Kyllä, yli 100 vuoden historiassa osakkeet ovat olleet kohtalaisen kannattava omaisuusluokka. Erinnäisistä syistä johtuen (joita lupaan käsitellä myöhemmin) en usko, että jatkossa meno olisi ihan yhtä lujaa kuin mitä se on vaikkapa viimeiset 50 vuotta ollut, mutta uskon osakkeiden tuotto-odotuksen olevan kuitenkin seuraavalle 50 vuodellekin maltillisen positiivinen, ja tuotto-odotus todennäköisesti voittaa ainakin valtioiden velkakirjasijoitukset ja inflaation.

Tästä kaikesta huolimatta meillä on tutkimustenkin mukaan sijoittajia, jotka eivät koskaan tee mitään muuta kuin häviävät rahaa sijoittamisella ja keskimääräinenkin osakesijoittaja häviää vertailuindeksille lähes 4 % -yksikköä tuotosta vuosittain. On myös tutkimuksia, joissa on tutkittu rahastosijoittajien tuottoja ja tulosten mukaan hyvääkin tuottoa tehneen sijoitusrahaston sijoittajat ovat jääneet kauas itse rahaston tuotosta, usein tuotto on ollut jopa negatiivinen. Miten ihmeessä tämä on mahdollista?

Tämä selittyy sillä, että monilla ihmisillä pää ei yksinkertaisesti siedä osakkeisiin sisältyvää riskiä. Kun nousukauden huippu tulee aletaan hötkyilemään, otetaan lainaa ja sijoitetaan lupaaviin, mutta korkeariskisiin bisneksiin huonolla hajautuksella, eikä opiskella tarpeeksi hyvin sijoitusten liiketoimintaa ja riskejä. Laskumarkkinassa taas ei uskalleta ostaa tai jos ostetaan, niin osakkeet myydään heti pienelläkin voitolla pois tai sitten viilletään jääräpäisesti sormet verille putoilevien puukkojen kanssa. Sama pätee rahastosijoittajiin, jotka usein myyvät rahasto-osuudet siinä vaiheessa, kun rahaston tuottokäyrä näyttää ikävältä, mutta palaavat takaisin omistajiksi, kun onkin taas tehty pari vuotta hyvää tuottoa.

Minun kokemukseni mukaan varmaan yleisin ongelma on kuitenkin se, että otetaan voitot aivan liian nopeasti. Tämä on paljon yleisempää kuin se, että ei uskallettaisi ostaa laskusta. Usein laskusta ostetaan jopa aivan liian usein, silloinkin kun sitä ei pitäisi tehdä eli esimerkiksi yksittäisten yritysten kohdalla.

Näitä virheitä tapahtuu toki kaikille ja niistä voi ehkä oppia pois, mutta se vaatii sen, että on valmis tarkastelemaan omaa toimintaa kriittisesti ja käyttää hieman aikaa asioiden pohtimiseen. Tietysti asioita pitää oppia myös kantapään kautta ja rahan häviäminen on hyvä keino tähän. Mielestäni siinä ei ole kuitenkaan mitään hävettävää, jos ei pidä osakeriskin ottamisesta ja kaikkia ihmisiä ei pitäisi “pakottaa” sijoittamaan osakkeisiin. Elämässä on muutakin kuin tuotto ja siihen liittyvä riski ja säästämistä voi toteuttaa paljon maltillisemmallakin riskillä.

Haluaisin tietysti olla kannustava, koska kärsivällinen ja pitkäjänteinen säästäminen osakkeisiin kulut minimoiden on erittäin fiksua. Olen kuitenkin realisti ja olen huomannut, miten monen kohdalla tämä ei yksinkertaisesti toimi ja sijoitustoiminnan odotusarvo on jatkuvasti negatiivisen puolella. Sijoitustoiminnassa odotusarvo on itseasiassa erittäin helppo saada negatiiviseksi. Kärsivällisyyden puuttuminen jo yksistään on riittävä tähän ja kun päälle lisää vielä sijoitustoiminnan kulut ja psykologiset biakset, niin voidaan sanoa, että ehkä kannattaisi säästää johonkin muuhun kuin osakkeisiin.

Väite 2: Taloudellinen riippumattomuus on asia, jota kaikkien kannattaisi tavoitella ja elämä on paljon onnellisempaa, kun on taloudellisesti riippumaton

Taloudellinen riippumattomuus ja sille uusimpana synonyyminä pinnalle noussut FIRE-ilmiö (Financial Indepence Retire Early) ovat olleet viimeaikoina erityisen suosittuja puheenaiheita ja alati kasvava trendi varsinkin nuorten keskuudessa. Kirjoitanhan itsekin blogia, jossa olen usein maininnut taloudellisen riippumattomuuden yhdeksi tavoitteekseni sijoittamiselle.Passiivista tuloa -blogissani myös kerron taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen tavoitteesta sijoittamisen ja internetliiketoiminnan keinoin.

En luokittele olevani täysin taloudellisesti riippumaton, mutta yritykseni internetliiketoiminta tuottaa tällä hetkellä sen verran passiivista tulovirtaa, että tulen sillä ainakin tällä hetkellä toimeen, vaikka käyttäisin vain muutamia työtunteja viikossa asian parissa. Jonkin verran olen myös pystynyt säästämään näistä kassavirroista ja yli 10 vuoden sijoitustoiminta on tuottanut myös ihan hyvin tulosta, joten en lähtökohtaisesti ole tällä hetkellä taloudellisesti erityisen riippuvainen mistään. Ajattelen kuitenkin, että todellinen taloudellinen riippumattomuus vaatii huomattavasti enemmän turvamarginaalia ja pelkästään säästöjen tulisi riittää kymmeniä vuosia.

Olen kuitenkin matkan varrella huomannut, että taloudellinen riippumattomuus ei itsessään muuta elämänlaatua tai onnellisuutta kovinkaan olennaisesti. Toki jos on ongelmia rahan kanssa eli on vaikkapa pahasti veloissa tai muuten ongelmia tulojen ja menojen suhteen kanssa, niin elämä on varmasti kurjaa. Mutta kun perusasiat on kunnossa, niin en usko taloudellisen riippumattomuuden itsessään lisäävän onnellisuutta juuri yhtään.

Sen sijaan keskittyisin enemmän siihen, että saan tehdä elämässä juuri sellaista työtä, joka ei tunnu puuduttavalta, vaan pikemminkin innostavalta. Sellaiselta, jossa joka päivä oppii jotain uutta ja josta saatavat ansiot mahdollistavat kohtuullisen elintason ja harrastukset. Toki ihmisillä on erilaiset preferenssit esimerkiksi harrastusten suhteen ja jotkin harrastukset yksinkertaisesti maksavat enemmän kuin toiset. Silloin joutuu todennäköisesti tinkimään vähän työn mielekkyydestä tai vapaa-ajasta, että rahat riittää kalliimpiin harrastuksiin.

Olen myös sitä mieltä, että päivätyön ei tarvitse olla mikään elämän suurin intohimo, vaan se voi olla ihan mukavaa perusduuniakin, kunhan elämässä on sitten muuta kivaa tekemistä. Ajankäytön kannalta olisi toki ideaalia, jos voisi yhdistää työn ja harrastuksen, mutta toisaalta taas ns. intohimotyöt on yleisiä ihmisen burnoutiin ajavia tekijöitä. Jos on siis sellaiseen taipumusta, niin se kuuluisa “unelmaduuni” voi olla jopa suurempi uhka kuin mahdollisuus. Toki kyse on loppupeleissä elämänhallinnasta, jota voi harjoitella ja jossa voi kehittyä.

Viimeinen pointti on kuitenkin se, että ihmiset helposti liikaa keskittyvät siihen, miten onnellista elämä on sitten joskus tulevaisuudessa, kun on taloudellisesti riippumaton, sen sijaan, että eläisi hetkessä ja pyrkisi muuttamaan suhtautumista asioihin kuten rahaan ja omaisuuteen. Jos oikeasti taloudellinen riippumattomuus on tavoite, niin pelkästään sijoittamalla ei kukaan tule rikastumaan ennen 50. ikävuotta ellei ole siihen parhaaseen 0,01 % :iin kuuluva mestaritreidaaja. Sekin vaatii aivan helvetisti duunia ja omistautumista asialle, joten hommaan ei kannata ryhtyä jos ei ole intohimoa ja harrastuneisuutta asiaa kohtaan. Sitä ennen myös pitäisi tienata hieman pääomaa jollain muulla työllä.

Suosittelen siis lämpimästi, että pohdit elämän perusasiat kuntoon ennen kuin luot yltiöpäisiä tavoitteita, kuten “alle kolmekymppisenä eläkkeelle”. Onko se taloudellinen riippumattomuus oikeasti se asia, jota elämältäsi haluat? Jos haluat esimerkiksi perustaa firman ja rikastua, niin se on ihan hyvä juttu ja mahdollista kenelle tahansa, joka jaksaa painaa duunia, opiskella asioita ja on tarpeeksi kärsivällinen. Sehän on vielä aivan loistavaa, jos tykkäät siitä hommasta mitä päivittäin teet firman eteen. Tässä on kuitenkin riskinsä, sillä ilman riskiä ei ole tuottoa. Media jostain syystä liian vähän puhuu niistä yrittäjistä, joilla kaikki ei lopulta mennytkään ihan niin putkeen, konkurssi koputti ovelle ja elämä ajautui väärille raiteille.

Seuraavissa väitteissä päästään enemmän rahoitusteoreettisiiin asioihin, mutta nämä ovat kuitenkin sellaisia juttuja, jotka pitää huomioida käytännössä, mikäli sijoittaa tai treidaa tosissaan.

Väite 3: Hajauttaminen vain hajauttamisen vuoksi on typerää eikä hajauttaminen oikeastaan usein edes toimi, koska omaisuusluokkien väliset korrelaatiot kasvavat pörssiromahduksissa

Olen kirjoittanut hajauttamisesta ainakin tässä ja tässä artikkelissa. Keskeinen sanomani on ollut, että ei kannata hajauttaa vain hajauttamisen takia. Nykyään olen kuitenkin asiasta aivan toista mieltä, vaikka oli jutuissani hieman jotain perääkin. Hajauttamista tehdään kuitenkin nimenomaan hajauttamisen vuoksi, joten kannattaa ehdottomasti hajauttaa vain hajauttamisen vuoksi!

Määritellään ensin, mitä oikein tehty hajauttaminen tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että otetaan salkkuun sellaisia omaisuusluokkia, joiden tuoton odotusarvo on positiivinen, mutta jotka korreloivat tulevaisuudessa keskenään mahdollisimman vähän. Yksittäisten sijoituspäätösten kohdalla voi itse asiassa olla parempi valita matalamman odotusarvon sijoituskohde salkkkuun (mikäli valinta on pakko tehdä), jos siihen liittyy tulevaisuudessa pienempi korrelaatio muuhun salkkuun nähden verrattuna vaihtoehtoiseen, korkeamman odotusarvon sijoituskohteeseen.

Aiempi kritiikki hajauttamista kohtaan on paremminkin johtunut siitä, että en ole ymmärtänyt mitä hajauttaminen on. Hajauttamista tehdään usein myös täysin väärin. Negatiivisen odotusarvon tai tuntemattoman odotusarvon sijoituskohdetta ei tietenkään voi valita salkkuun hajauttamiseen vedoten. On siis edelleenkin typerää ostaa ensimmäistä vastaan tulevaa osaketta vain, koska haluat lisätä portfolion hajautusta. Sen sijaan on erittäin järkevää sijoittaa tasaisesti eri maanosien, alueiden tai toimialojen osakeindeksirahastoihin, asuntoihin tai asuntorahastoihin ja korkojen ollessa hyvällä tasolla myös valtion velkakirjoihin ja yrityslainoihin.

Jos mennään edelleen hieman “korkeammalle levelille” niin hajauttamista ei ole myöskään se, että katsotaan historiallisia korrelaatiota ja tehdään sen perusteella päätelmiä tulevaisuudesta. Korrelaatio voi löytyä tai olla löytymättä täysin sattumalta tai sitten taustalla voi olla kausaalisuhde, joka vallitsee tai ei vallitse tulevaisuudessa. Jos salkun hajautusta haluaa laajentaa esimerkiksi raaka-aineilla, niin pitäisi pohtia kahta asiaa:

  1. Onko sijoituskohteen tuoton odotusarvo positiivinen?
  2. Onko syy-seuraussuhteisiin vedoten perusteltua olettaa, että tuoton korrelaatio muun salkun kanssa on matala tulevaisuudessa?

Varsinkin jos mietitään, miten markkinoilta voi saada ylituottoa eli jolloin riski-tuottosuhde voittaa vertailuindeksin, niin ylituotto rakentuu näistä kahdesta komponentista eli:

  • Odotusarvon voittamisesta markkinoiden muilta osapuolilta itselle.
  • Kokonaisriskin eli keskihajonnan voittamisesta muilta itselle.

Erityisesti jälkimmäinen vaatii valtavasti taitoa ja maailman parhaiden makrostrategioihin erikoistuneiden hedge fundien managerit tekevät valtavasti ylituottoa nimenomaan tällä tavalla eli miettimällä salkun komponenttien korrelaatioita tarkkaan.

Absoluuttinen tuotto ja hajautus kulkee tavallaan käsi kädessä. Mitä enemmän olet hajauttanut, sitä pienempi on salkun keskihajonta ja sitä pienempi on odotettu absoluuttinen tuotto. Moni nyt saattaa miettiä, että eikö silloin korkeaa tuottoa tavoittelevien nimenomaan kannattaisi mennä heikolla hajautuksella? Sijoittaa siis esimerkiksi muutamaan 5-10 osakkeeseen ja menee sillä?

Oma vastaukseni on ei. Mielestäni on paljon viisaampaa säätää salkun absoluuttinen tuottotavoite enemmin ottamalla sijoitussalkkuun hieman lainaa, mikäli sitä saa järkevällä korolla. Esimerkki tällaisesta voisi olla vaikkapa Nordnetin Superluoton matalin korkotaso.

Toki lainan ottaminen lisää myös hieman riskiä, mutta ei niin paljon kuin siinä tapauksessa, että jätetään hajautus vain muutamaan kohteeseen ja otetaan riskiä sitä kautta. On paljon järkevämpää tehdä laaja hajautus ja säätää absoluuttinen tuotto mieleiselle tasolle ottamalla vipua salkkuun. Velan hallinta sijoittamisessa vaatii kuitenkin valtavasti perehtyneisyyttä ja optimaalisen velkavivun laskeminen ja säätäminen ei ole mitään erityisen helppoa. En siis voi suositella velalla sijoittamista ellei vähintään perusasiat ole kunnossa.

Väite 4: Volatiliteetti eli siis tuoton keskihajonta ei ole sama asia kuin riski, siksi ei pitäisi ollenkaan tuijottaa salkun volatiliteettia huomioivia mittareita kuten Sharpen -lukua

Riski on niin hankala käsite, että sitä ei ole mahdollista mitata tarkkaan ja eksaktisti numeroilla. Siksi pitää tyytyä katsomaan parhaita mahdollisia arvauksia riskin tasosta yleisesti. Volatiliteetti on juuri tällainen mittari.

Emme voi varmasti sanoa, että yksittäiseen osakkeeseen, jonka hinta heiluu rajusti, liittyy korkea riski. On kuitenkin todennäköisempää, että korkean volatiliteetin osakkeeseen liittyy korkeampi riski kuin matalan volatiliteetin osakkeeseen.

Pitäisin volatiliteetille kohtalaisen hyvänä arkielämän vertauskuvana painoindeksiä: Korkea painoindeksi ei automaattisesti tarkoita, että olet sairaalloisen ylipainoinen eikä se siten automaattisesti nosta äkkikuoleman riskiä tai mitään muita ylipainoon liittyviä terveysriskejä. Voihan esimerkiksi olla, että sinulla on poikkeuksellisen paljon lihasmassaa suhteessa pituuteen, mikä selittää poikkeuksellisen korkeaa painoindeksiä täysin terveellä ihmisellä.

On kuitenkin tilastollisesti erittäin todennäköistä, että keskiarvoltaan suuremman painoindeksin omaavassa populaatiossa esiintyy enemmän terveysriskejä ja ylipainoa kuin keskiarvoltaan normaalin painoindeksin populaatiossa.

Sama asia pätee volatiliteettiin. Yhtiöihin, joiden osakekurssin volatiliteetti on korkea, liittyy keskimäärin enemmän liiketoiminnan riskejä kuin matalan volatiliteetin yhtiöihin. Tätä sääntöä ei voi pitää varmana yksittäisten osakkeiden kohdalla, mutta osakepopulaatioiden kohdalla voidaan varmasti sanoa, että korkea volatiliteetti on yhteydessä korkeaan epävarmuuteen ja riskiin.

Osakkeen hinnan korkea volatiliteetti syntyy yleensä siitä, että ihmiset ovat rajusti päivästä toiseen eri mieltä osakkeen todellisesta arvosta. Tämä voisi selittyä sillä, että ihmisillä on valtavasti eri näkemyksiä liiketoiminnan potentiaalista ja siihen liittyvistä riskeistä. Liiketoiminta ja riskit ovat todennäköisesti huonosti ymmärrettyjä, jos niistä vallitsee niin suuri erimielisyys, että yhtiön markkina-arvo heiluu päivittäin valtavasti. Matalan volatiliteetin osakkeen todellisesta arvosta ollaan taas markkinoilla lähtökohtaisesti samaa mieltä eli iso osa ihmisistä on todennäköisesti päätynyt fair value -laskelmissaan lähelle samaa lopputulosta.

Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö olisi mahdollista löytää matalariskinen yhtiö, jonka osakekurssin volatiliteetti on korkea tai toisinpäin eli matalan volatiliteetin yhtiö, jossa on kuitenkin korkeat liiketoiminnan riskit. On nimittäin epätodennäköistä, että tuhannet muut toimijat, joista osa ammatikseen treidaa, analysoi ja tutkii pörssiyhtiöitä, olisivat joukkona enemmän väärässä yhtiön riskeistä kuin sinä. Jos kuitenkin uskot asian jossain kohtaa olevan näin, sinun tulee pystyä erittäin vakuuttavasti perustelemaan riskin väärä hinnoittelu. Esimerkiksi isojen jenkkiyhtiöiden kohdalla näkisin ainoastaan sisäpiiritiedon ainoana varmasti luotettavana perusteluna tällaiselle näkemykselle.

Sharpen -luku, joka mittaa siis salkun riskillisen tuoton ja keskihajonnan suhdetta, on siis mielestäni keskimäärin ihan hyvä mittari arvioimaan ja vertailemaan sijoittajia onnistumisessa. Oli absoluuttinen tuotto mikä tahansa, niin keskimäärin korkeamman Sharpen -luvun sijoittaja on parempi kuin matalan. Toki on myös paljon muita mittareita, joissa otetaan volatiliteetti eri tavalla huomioon, kuten vaikkapa Sortinon luvussa käytetään negatiivista keskihajontaa. Eri riski-tuotto-mittareita tulisi siis katsoa kokonaisuutena, kun vertaillaan sijoittajien mahdollista kykyä tehdä ylituottoa.

Väite 5: Osakemarkkina ei ole tehokas, koska ihmiset tyhmiä ja siten ylituoton tekeminen osakemarkkinoilla on lasten leikkiä

Sijoittaminen ei ole koskaan tuntunut niin helpolta kuin se tuntui ensimmäisiä osakesijoituksia tehdessäni noin 12 vuotta sitten. Silloin ensimmäisiä voittoja ottaessani totesin olevani universumin herra, joka lukee maailmantalouden käännekohdat helposti tähtikartasta ja tekee kohta miljoonatilin tällä hommalla. Ajatukset ovat tästä hieman ehkä muuttuneet ja paradoksaalisesti sijoittaminen tuntuu nyt vaikeammalta kuin koskaan ennen.

Tähän väitteeseen, joka on varsin yleisesti kuultu väite sijoituspiireissä, liittyy kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on se, että osakemarkkinoilla pyörii maailman fiksuimpia tyyppejä ja keskimäärin myös sijoitettavana olevan rahan määrä korreloi sijoitustaitojen kanssa. Jos siis jokin likvidi ja markkina-arvoltaan iso firma olisi hinnoiteltu markkinoilla aivan pieleen, niin hinnoitteluvirhe korjautuisi varsin nopeasti fiksujen rahakkaiden ihmisten/instituutioiden huomatessa virheen ja ostaessa/shortatessa osaketta.

Toinen ongelma on se, että markkina voi olla täynnä tyhmiä ihmisiä, mutta silti markkina voi olla tehokas. Joukkojen viisaus, johon teoria tehokkaista markkinoista perustuu, juontuu siitä, että päätöksentekijöiden joukko on mahdollisimman heterogeeninen ja siten kaikkien analyysien keskiarvona syntyvä tasapainohinta on lähellä fair valueta. Kaikki saavat siis olla markkinoilla tyhmiä, mutta hinnat ovat joka tapauksessa lähellä oikeita, kunhan ihmiset ovat tarpeeksi paljon tyhmiä tasaisesti kaikkiin eri suuntiin.

Hinnoitteluviheitä syntyy markkinoille siinä vaiheessa, kun ihmiset alkavat olla samansuuntaisesti tyhmiä eikä fiksut ihmiset jostain syystä onnistu tai ole kiinnostuneita korjaamaan virhettä hyödyntämällä väärinhinnoittelua. Tällaista kyllä tapahtuu, mutta sen tunnistaminen ei ole niin helppoa kuin voisi aluksi kuvitella. Muutenhan miellä olisi Suomi täynnä pörssimiljonäärejä.

Lopuksi

Muutan mieltäni aika nopeasti, jos joku kykenee loogisesti osoittamaan, että olen väärässä. Aion jatkaa blogin kirjoittamista nyt hieman aktiivisemmin. Tarkoitukseni olisi edelleen löytää ja jakaa hyödyllisiä tiedonjyväsiä sijoittamisesta ja taloudesta sekä ennenkaikkea toimia kokemusasiantuntijana. Puhun välillä puuta heinää, mutta mielelläni myönnän ja korjaan aina virheet kun niitä tulee esiin.  Toivottavasti tästä blogista on siis jotain apua muillekin.

“Oikeat” sijoitusneuvojat saavat rauhassa jatkaa sijoitusbloggaajille ja muille itse itsensä tituleeraaville varallisuusvalmentajille naureskelua. Itse uskon lähtökohtaisesti vapaaseen markkinaan eli asiakkaat ja sijoitusyhteisö kyllä osaavat kertovat, mitkä neuvot ovat hyödyllisiä tai paikkaansa pitäviä. Henkilö ja substanssi ovat kaksi eri asiaa. Blogi on ja pysyy avoimena kommentoinille. Jokainen hyödyntäköön tämänkin blogin sisältöä omalla vastuulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *