ETF kirjainyhdistelmä tulee sanoista Exchange Traded Fund, mikä kääntäen tarkoittaa pörssiin listattua rahastoa. Pörssilistaus tarkoittaa siis sitä, että voit käydä ETF-rahaston rahasto-osuuksilla kauppaa pörssissä samaan tapaan, kuin vaikkapa pörssiyhtiöiden osakkeilla. Rahastoon sijoittaminen onnistuu siis ostamalla rahasto-osuuksia pörssistä. Riittää, että sinulla on sijoitustili pankissa tai osakevälittäjällä.

ETF:t ovat sijoitusmaailmassa vielä melko uusi juttu, vaikka ensimmäinen ETF-rahasto tulikin USA:ssa markkinoille jo vuonna 1993. Kuitenkin vasta 2000-luvun jälkeen ETF:ien suosio on todella alkanut kasvaa ja viimeisen 10 vuoden aikana suosion kasvu on ollut huimaa.

Suurin osa ETF:stä on indeksirahastoja

ETF:t liitetään usein indeksisijoittamiseen, sillä suurin osa ETF:stä on indeksirahastoja. Indeksi kuvaa siis joukkoa pörssiyhtiöiden osakkeita. Nämä osakkeet on valittu tuohon indeksiin tietyllä standardilla valintaperusteella. Esimerkiksi OMXH 25 indeksi sisältää 25 Helsingin pörssin suurinta yhtiötä. Tässä tapauksessa OMXH 25 indeksi kuvaa melko hyvin Suomen osakemarkkinoiden keskiarvoa. Sijoittamalla indeksiin, saat siis markkinoiden keskimääräisen vuosituoton, joka on tyypillisesti ollut 8-10 % vuodessa. Keskimääräinen vuosituotto on esimerkiksi USA:ssa ollut viimeisen 200 vuoden aikana n. 9 % eli inflaatiokorjattuna 6,6 %. Indeksejä voi kuitenkin muodostaa melkein millä tahansa valintaperusteella, vaikka yritysten nimen alkukirjaimen perusteella. Kannattaa kuitenkin lähtökohtaisesti suosia yleisindeksejä, kuten OMXH25 tai S&P 500 (USA:n 500 suurinta firmaa), ellei omaa selkeää näkemystä siitä, millaista riski/tuotto-suhdetta hieman erikoisemmat indeksirahastot voivat tarjota.

Indeksisijoittaminen on passiivista sijoittamista. Tämä tarkoittaa sitä, että indeksirahasto ei ota aktiivista näkemystä markkinoiden suunnasta tai siitä, mikä osake on paras sijoituskohde. Indeksirahaston varat siis sijoitetaan passiivisesti indeksin mukaisiin osakkeisiin ja rahaston sisältöä muutetaan vain, jos indeksin sisältö muuttuu. Indeksin ja indeksirahaston välistä tuottoeroa kuvataan tracking-error-luvulla. Jos tracking-error on positiivinen, rahasto on tuottanut indeksiä paremmin ja negatiivisen tracking-errorin kohdalla indeksi on tuottanut rahastoa paremmin. Luonnollisesti hyvän indeksirahaston tracking-error on nolla tai hieman positiivinen. Jokaisen rahaston tulisi kyetä esittämään tracking-error selkeästi rahastoesitteessä. Jos näin ei ole, suosittelen välttämään kyseistä rahastoa.

Passiivisen indeksirahaston hallinnointikulut on tyypillisesti hyvin alhaiset (toki poikkeuksia löytyy ja niitä kannattaakin varoa). Tämä yhdistettynä siihen, että suurin osa aktiivisista rahastoista häviää indeksille eli markkinoiden keskiarvolle, tekee passiivisesta indeksisijoittamisesta ylivoimaisen tavan vaurastua. Miksi maksaa enemmän kuluja huonommasta tuotosta? Sijoitusmaailmassa päteekin sääntö: vähemmällä saat enemmän.

Avaa tili Nordnetiin helposti verkkopankkitunnuksilla. Asiakkuuden avaaminen on maksutonta. Säilytys 0 €, pörssikaupat alk. vain 3 €.

Miten ETF toimii?

Yksi tärkeä huomio on se, että ETF-rahaston osuuksia voidaan jatkuvasti luoda lisää tai poistaa, riippuen rahastoon kohdistuneista sijoituksista ja lunastuksista. Tämä ei piensijoittajan kannalta ole niin olennainen asia, mutta se on silti hyvä ymmärtää. ETF-rahastoon voidaan nimittäin tehdä merkintöjä/sieltä voidaan lunastaa sijoituksia kahdella eri tavalla.

Ensimmäinen tapa on tehdä sijoitus ns. sekundaarimerkintänä. Kaikkien piensijoittajien merkinnät ovat tällaisia. Sekundaarimerkintä viittaa sekundaarimarkkinaan eli pörssiin, johon ETF on listattu. Tällaisessa merkinnässä sijoittaja yksinkertaisesti ostaa rahasto-osuuksia pörssistä, jotka joku toinen hänelle myy. Tällaisessa menettelyssä rahasto-osuuksien kokonaismäärä ei muutu mihinkään, ainoastaan osuuden omistus vaihtuu myyjältä ostajalle.

Hieman harvinaisempi tapa on tehdä primaarimerkintä. Primaarimerkintä tulee kyseeseen silloin, kun sijoituksen koko on niin suuri, ettei sen toteuttaminen pörssin kautta ole nopeasti mahdollista. Tällöin sijoittaja toimittaa ETF-rahastoon valmiin arvopaperisalkun, joka on pienoiskoossa identtinen kopio rahaston sisällöstä. Tästä vastineeksi luodaan uusia rahasto-osuuksia, jotka vaihdetaan sijoittajan toimittamaan arvopaperisalkkuun. Pienin mahdollinen primaarimerkinnän koko on yksi creation unit, joka vastaa yleensä 50 000 kappaletta rahasto-osuuksia. Tästä voikin joku laskea, ettei piensijoittajalla ole primaarimarkkinoille asiaa, kun yhden rahasto-osuuden arvo on yleensä vähintään kymmeniä euroja. Primaarimarkkinat toimii myös toiseen suuntaan eli riittävän suuri sijoittaja voi vaihtaa rahasto-osuudet ETF:n alla oleviksi arvopapereiksi.

Primaarimarkkinoista ei tavallisen piensijoittajan tarvitse välittää, mutta niiden olemassa olo on hyvä tiedostaa. Primaarimarkkinat ovat myös markkinatakauksen kannalta olennainen asia. Kerronkin teille seuraavaksi lyhyesti muutaman sanan markkinatakauksesta. Sen syvemmälle emme lähde markkinatakausta tässä yhteydessä puimaan, vaan käymme läpi vain olennaiset asiat. Halukkaille löytyy kokonaan oma osio markkinatakauksen yksityiskohdista.

Markkinatakaaja tarjoaa ETF:lle likviditeetin ja oikean hinnan

Likviditeetti tarkoittaa kykyä ostaa tai myydä arvopaperia nopeasti, vaikuttamatta sen hintaan. Osakkeisiin sijoittavissa ETF:ssä on yleensä tyypillisesti erittäin hyvä likviditeetti ja isojenkin ostojen/myyntien toteutus onnistuu helposti. Miten tämä on mahdollista?

Koska ETF-osuuksilla käydään kauppa pörssissä, niiden hinnan voisi kuvitella perustuvan kysyntään ja tarjontaan. Kun asiaa miettii tarkemmin, niin pelkkään kysyntään ja tarjontaan perustuva hinta saattaisi kuitenkin muodostua ongelmaksi. ETF-rahaston arvohan pitäisi kuitenkin kaiken järjen mukaan perustua rahaston sisällä olevan omaisuuden arvoon. Mikä siis estää sen, että rahasto-osuudet eivät lähtökohtaisesti missään tilanteessa maksa yli tai alle todellisen arvon (NAV eli Net Assett Value) ?

Tässä kohtaa peliin tulee mukaan markkinatakaaja (market maker eli MM), joka on ETF:n liikkeelle laskemasta rahastoyhtiöstä erillinen instituutio, pankki tai muu finanssialan yritys. Markkinatakaaja lyhyesti sanottuna tarjoaa rahaston osuuksille osto – ja myyntilaidan eli hinnat, joilla rahasto-osuuksia voi ostaa ja myydä. Osto – ja myyntihinnan välistä erotusta kutsutaan bid-ask-spreadiksi, joka puhekielessä on yleensä lyhyesti pelkkä spread.

Avaa tili Nordnetiin helposti verkkopankkitunnuksilla. Asiakkuuden avaaminen on maksutonta. Säilytys 0 €, pörssikaupat alk. vain 3 €.

Mitä pienempi spread, sitä parempi likviditeetti

Laadukkaassa ETF:ssä spread ei koskaan ole kovin suuri, yleensä muutamia senttejä tai suhteellisesti 0,01-0,10 %. Joissain vähemmän likvideissä ETF:ssä spread voi olla kymmeniä senttejä tai suhteellisesti jopa 0,50 % -1 % Liian iso spread yleensä heijastelee sitä, että ETF ei ole välttämättä kovin likvidi ja markkinatakaus toimii huonosti. Osakeisiin sijoittavissa ETF:ssä tällainen on yleensä harvinaista. Yleensä spread on sitä isompi, mitä pienempää (ja siten epälikvidimpää) markkinaa rahasto seuraa. Esimerkiksi Malesialaisiin pienyhtiöihin sijoittavan ETF:n (jos sellaisia on edes olemassa) spreadin voisi kuvitella olevan melko iso. Vastaavasti USA:n tai euroopan osakemarkkinoille sijoittavissa ETF:ssä spread on yleensä melko pieni. Myös markkinatakaajien määrä vaikuttaa. Mitä enemmän markkinatakaajia sitä pienemmät spreadit ja sitä likvidimpi tuote.

SPDR S&P 500 ETF:n, joka on yksi suurimmista S&P 500 indeksiä seuraavista ETF:stä, spread on ollut 0,02-0,03% eli nykykurssilla (230 dollaria) 5-6 senttiä. Jos siis rahaston kurssi on 230 dollaria ja spread on 6 senttiä, niin silloin yhden rahasto-osuuden voi myydä 229,97 dollarilla ja ostaa 230,03 dollarilla. Kehittyviä markkinoita seuraavan iShares MSCI Emerging Markets ETF:n spread on ollut n. 0,15 %. Nykykurssilla (37,5) tämä tarkoittaa sitä, että rahastoa voi myydä 37,47 dollarilla ja ostaa 37,53 dollarilla. Spreadin perusteella likviditeetti on siis hieman heikompi kehittyvillä markkinoilla, mikä vaikuttaa loogiselta. Joka tapauksessa kummankin ETF:n likviditeetti on edelleen hyvällä tasolla.

Tässä kohtaa haluan muistuttaa, että korkea voluumi eli se, kuinka paljon rahasto-osuuksia ostetaan ja myydään päivän aikana, ei suoraan kerro ETF:n likviditeetistä. Paljon parempi mittari on bid-ask-spread, joka näkyy edelleen tracking-errorissa. Vaikka kukaan muu sijoittaja ei kävisi kauppaa rahasto-osuuksilla, voit silti myydä tai ostaa osuuksia reiluun hintaan, kunhan markkinatakaus toimii.

Kannattaa kuitenkin aina muistaa se tosiasia, että ETF:n likviditeetti ei voi ylittää alla olevan markkinan likviditeettiä. Markkinatakaus perustuu nimittäin siihen tosiasiaan, että ETF:n alla oleva markkina on likvidi. Osakemarkkinoiden likviditeetti on yleisesti ottaen aina hyvä, myös finansskriisien aikaan. Siksi myös osakkeisiin sijoittavien ETF-rahastojen likviditeetti hyvä. On kuitenkin ETF:iä, jotka sijoittavat esimerkiksi yrityslainoihin. Yrityslainamarkkinat saattavat pahimmillaan olla todella epälikvidit, eikä yrityslainohin sijoittavat ETF:t ratkaise tätä ongelmaa. Jos sijoittaa osakemarkkinoiden ulkopuolisiin ETF:iin, niin kannattaa varoa ettei altistu tällaiselle likviditeetti-illuusiolle. ETF:llä ei voi paeta alla olevan markkinan likviditeettiriskiä.

Arbitraasitilanteet ovat harvinaisia

Markkinatakauksen toiminta perustuu siihen ideaan, että ETF-osuuksia voidaan luoda lisää tai niitä voidaan vaihtaa rahaston sisältämiin osakkeisiin. Esimerkiksi jos joku laittaa pörssiin ison ostotarjouksen, jonka hinta on yli ETF:n todellisen arvon (NAV), markkinatakaaja samanaikaisesti ostaa indeksikoria vastaavat osakkeet markkinoilta, vaihtaa ne rahasto-osuuksiksi ja myy osuudet sille, joka tarjosi niistä liian korkeaa hintaa. Markkintakaaja tekee tässä hieman riskitöntä voittoa, jonka suuruus on rahasto-osuuden hinnan ja indeksikorin hinnan välinen ero. Tilannetta, jossa samaa kohde-etuutta eli tässä tapauksessa rahaston sisältämää osakeomaisuutta voi ostaa ja myydä eri hintaan kahdella eri markkinalla (rahasto-osuuksien markkina ja varsinaiset osakemarkkinat) sanotaan arbitraasiksi.

Käytännössä arbitraasitilanteita syntyy harvoin. Tyypillisesti ETF:llä on useita eri markkintakaajia, mikä takaa sen, että rahasto seuraa indeksiä orjallisesti (tracking-error on pieni) ja spreadit pysyy hyvin pienenä. Markkinapaniikeissa spreadit voivat kuitenkin hieman levetä ja ostoja/myyntejä voi tapahtua todellisen arvon ulkopuolelta. Yleensä nimenomaan todellista arvoa alempaa. Tällä ei kuitenkaan ole pitkäjänteiselle sijoittajalle mitään merkitystä, sillä arbitraasitilanteet korjautuvat tyypillisesti hyvin nopeasti (päivän sisällä, yleensä jopa minuuteissa).

Jos kuitenkin haluaa varmistua, että ostaa tai myy ETF:ää reiluun hintaan, niin ETF:n liikkeelle laskijan sivuilta löytyy aina kyseisen ETF:n INAV arvo (Indicative Net Asset Value), joka kuvastaa laskennalista todellista arvoa. INAV perustuu arvioon rahastokorin sisältämien arvopapereiden arvonmuutoksista ja se päivitetään 15 sekunnin välein. Yleensä markkinatakaajilla on vieläkin tarkemmat ja tiheämmin päivittyvät lukemat rahaston todellisesta arvosta. Jos kuitenkin tekee sijoituksia hieman pienempää markkinaa seuraaviin ETF:iin, niin INAV arvo kannattaa ehkä tsekata ennen ostoja/myyntejä. Varsinkin markkinapaniikkien aikaan. Muutoin kyllä huoletta luottaisin markkinatakauksen toimintaan.

Oppaan seuraavassa osassa tutustutaan tarkemmin siihen, millaisia hyötyjä ETF-rahastot tarjoavat perinteisiin rahastoihin verrattuna. Lue ETF-rahaston hyödyt perinteiseen rahastoon verrattuna.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *