Oppaan edellisessä osassa tutustuimme käsitteisiin kasvuosuus ja tuotto-osuus. Tällä kertaa vuorossa ovat käsitteet synteettinen ja fyysinen.

Yhteenveto:

  • Fyysinen ETF on aina paras vaihtoehto pitkäjänteiseen säästämiseen. Synteettisiin ETF:iin liittyvä vastapuoliriski voi pahimmillaan johtaa suurempaan tappioon, kuin indeksin tuottokehityksen mukaan voisi olettaa. Vastapuolen konkurssitilanteessa synteettinen ETF voidaan ajaa alas, jolloin pitkäjänteinen säästäjä voi joutua maksamaan myyntivoittoveroa, mikä jarruttaa säästöjen korkoa korolle ilmiötä.
  • Jos on pakko sijoittaa synteettisiin ETF:iin, niin kannattaa tehdä huolellinen taustatutkimus siitä, millainen ETF on kyseessä: Mikä on vakuuskorin arvo ja laatu, kuka vakuuskorin tosiasiallisesti omistaa ja millaisessa taloudellisessa kunnossa ETF:n vastapuoli on?
  • Fyysisiin ETF:iin liittyviä kuluja ja tracking-erroria on saatu minimoitua teknologialla ja osakelainauksella. Kuluerot synteettisten ja fyysisten ETF:ien välillä on niin pienet, että fyysisen ETF:n pienemmästä riskistä kannattaa aina maksaa.

ETF:iin liittyen käsitteet fyysinen ja synteettinen ovat yleensä tavalliselle säästäjälle hepreaa. Se ei ole mikään yllätys, sillä usein näiden käsittely jää rahoitusalan jargonian tasolle. ETF-oppaan tässä osassa haluan käsitellä näitä kahta termiä mahdollisimman selkeästi ja perusteellisesti niin, että kuka tahansa voi ymmärtää mitä nuo käsitteet oikeasti tarkoittavat.

Sana fyysinen viittaa johonkin aineelliseen. Osakerahastojen yhteydessä pörssiyhtiöiden osakkeet ovat se, mikä on konkreettisesti fyysistä. Tästä päästänkin siihen, että fyysinen ETF-rahasto on sellainen rahasto, joka konkreettisesti omistaa osakkeita. Jos kyseinen ETF seuraa vaikkapa S&P 500 -indeksiä, niin silloin rahasto omistaa jokaista S&P 500-indeksiin kuuluvaa osaketta samassa suhteessa kuin indeksi. Jos omistat riittävän paljon ETF-osuuksia, voit esimerkiksi vaihtaa nuo osuudet rahaston sisältöä vastaaviksi osakkeiksi tai myös toisinpäin, vaihtaa rahaston sisältöä vastaavan osakekorin ETF-osuuksiksi. Käsittelin ETF-osuuksien luontia ja hävittämistä oppaan aiemman osan Mikä on ETF ja miten se toimii loppupuolella.

Indeksin koostumus muuttuu – Fyysinen ETF käy kauppaa

Kuten osa saattaa huomata, fyysisen ETF:n yksi suurimmista ongelmista tulee eteen silloin, kun vertailuindeksin koostumus muuttuu. Koska pörssiyhtiöiden markkina-arvot heiluvat päivästä toiseen, niin joskus indeksistä poistuu osakkeita ja vanhojen tilalle tulee uusia. Myös osakkeiden suhteelliset painoarvot muuttuvat indekseissä. Jotta fyysinen ETF voi ylläpitää rahaston sisällön täsmälleen vastaavanlaisena kuin vertailuindeksin, täytyy jonkun käydä kauppaa aina, kun indeksin sisältö muuttuu. Kaupankäyntiin liittyy luonnollisesti kuluja ja siksi rahasto perii sijoittajilta hallinnointipalkkiota kulujen kattamiseksi (vaikkakin kulut ovat suhteellisesti erittäin pienet, kuten olen moneen kertaan todennut). Se, kuka kauppaa varsinaisesti käy, on hieman monimutkaisempi prosessi. Käytännössä ETF:n sisällön koostumusta hoitaa auktorisoidut osapuolet (authorized participants) ja markkinatakaajat (market makers) keskenään yhteistyössä.

Jos ETF:n sisältö koostuu sellaisista isoista osakkeista, joilla käydään jo muutenkin markkinoilla paljon kauppaa, ei indeksin sisällön muuttuminen ole ETF:lle mikään iso ongelma. Varsinkaan jos eri osakkeiden lukumäärä rahastossa ei ole hirveän suuri.

Sen sijaan kun tulee kyseeseen ETF, joka sijoittaa vaikkapa suureen määrään pienyhtiöitä, saattaa indeksin sisällön muuttuminen olla isokin ongelma. Pienten yhtiöiden osakkeilla kun ei käydä niin paljon kauppaa, ja siksi näiden osakkeiden ostaminen ja myyminen isoissa erissä saattaa olla vaikeaa. Rahoitusalan jargonian mukaisesti; ETF:n alla olevan omaisuuden likviditeetti ei riitä kattamaan kattamaan ETF:n indeksin seurantaa. Seurauksena on se, että tracking-error eli vertailuindeksipoikkeama kasvaa kohtuuttoman suureksi.

Synteettinen ETF ratkaisee monta ongelmaa

Tässä kohtaa peliin mukaan astuu rahoitusalan nörtit, jotka tavalliseen tapaansa ovat erittäin ovelia keksimään ratkaisuja mitä eriskummallisempiin ongelmiin. Edellä mainittuun ongelmaan fyysisen ETF:n indeksiseurannasta löytyy ratkaisu, ja se on synteettinen ETF.

Sana synteettinen kuulostaa jo heti alkuun pelottavalta. Se on hyvä asia, sillä synteettisiin ETF:iin sijoittaminen on tyhmyyttä jos ei oikeasti tiedä miten ne toimivat. Ymmärrä mihin sijoitat – Se on yksi sijoittamisen perussäännöistä, joka kannattaa muistaa tässäkin asiassa.

Synteettinen ETF poikkeaa fyysisestä ETF:stä siinä, että se ei oikeasti omista niitä osakkeita, jotka kuuluvat siihen indeksiin, jota synteettinen ETF seuraa. Synteettinen ETF kyllä omistaa joko suorasti tai epäsuorasti jotain arvopapereita, joita kutsutaan myös nimellä kollateraaliomaisuus, mutta niiden ei tarvitse liittyä millään tavalla seurattavaan indeksiin. Toisin sanoen; synteettisen ETF:n tuotto ei muodostu minkään fyysisen omaisuuden, kuten osakkeiden tuotosta. Tuotto muodostuu swap-sopimusten tuotosta, joita ETF on solminut pankkien tai muiden rahoitusalan yritysten kanssa.

Siis mitä helvettiä? Mitä tarkoittaa, että ETF voi omistaa suoraan tai epäsuoraan jotain arvopapereita? Mitä tarkoittaa kollateraaliomaisuus? Mikä on swap-sopimus? Eikö tämä ole juuri sitä rahoitusalan jargoniaa, jota kirjoituksen alussa juuri kritisoin?

Valitettavasti tämä on juuri sitä jargoniaa, josta ei voi tajuta yhtään mitään. Siksi käymme nyt vaihe-vaiheelta läpi, mitä nuo edellä mainitut termit yksinkertaisesti tarkoittavat.

Synteettinen ETF perustuu Swap-sopimuksiin

Lähdetään liikkeelle meidän alkuperäisestä onglemasta. Haluamme perustaa ETF:n, joka seuraa tiettyä indeksiä. Tässä tapauksessa pienyhtiöistä muodostuvaa indeksiä. Tämän indeksin seuraaminen fyysisesti on kuitenkin hankalaa, koska indeksin sisältämillä pienyhtiöiden osakkeilla on vaikea käydä kauppaa ja indeksissä on kaiken lisäksi tuhansia osakkeita. Eikö olisi paljon helpompaa jos joku voisi vain maksaa meille rahana kyseisen indeksin tuoton joka päivä? Silloinhan ETF:n tracking-error olisi käytännössä nolla. Tällainen on kyllä mahdollista, mutta miten saamme jonkun suostumaan tällaiseen diiliin?

Mukaan tulee swap-sopimukset, tarkemmin sanottuna total return -swapit. Nimi swap viittaa siis vaihtoon eli swap-sopimuksen osapuolet tekevät vaihtokaupan. Synteettinen ETF tekee sopimuksen toisen osapuolen (esimerkiksi pankin) kanssa, että pankki maksaa sille joka päivä ETF:n vertailuindeksin mukaisen tuoton. Vaihdossa pankki vaatii ETF:ltä ns. vakuuskorin (kollateraaliomaisuus) tuoton, jonka sisällöstä sopimuksen osapuolet päättävät itse. Vakuuskori eli substituuttikori voi sisältää mitä tahansa arvopapereita vaikkapa osakkeita ja velkakirjoja. ETF voi siis saada swap-sopimuksessa USA:n pienyhtiöitä seuraavana indeksin tuoton ja tarjota sopimuksen vastapuolelle vaihdossa Japanin valtion velkakirjoista ja suomalaisista konepajayhtiöiden osakkeista koostuvan vakuuskorin tuoton.

Vakuuskorin laatu on tärkeämpi kuin arvo

Vakuuskorin sisältöön vaikuttavat luonnollisesti sopimuksen molempien osapuolien intressit: ETF-rahasto haluaa, että vakuuskorin sisältö olisi mahdollisimman laadukas ja likvidi, koska vakuuskorin idea on turvata ETF-sijoittajien omaisuus tilanteessa, jossa swap:n vastapuoli menisi konkurssiin (eikä siten pystyisi maksamaan sovittua indeksituottoa). Vastaavasti vastapuolena toimiva pankki haluaa myös hyötyä tilanteesta. Vakuuskori voidaan vaikkapa suunnitella siten, että se neutraloi pankin jo olemassa olevien sijoitusten riskiä (hedgaus). Erilaisia mahdollisuuksia on lukuisia ja vain mielikuvitus on rajana.

Vakuuskorin arvoa säädellään lainsäädännöllä. Esimerkiksi eurooppalaisiin ETF:iin sovelletaan sijoitusrahastodirektiiviä (UCITS), jonka mukaan vakuuskorin arvon tulee olla vähintään 90 % ETF:ään sijoitetun omaisuuden arvosta. Tällä tavalla sijoittajien riski on rajattu vastapuolen konkurssitilanteessa maksimissaan 10 %:iin. Yleensä synteettiset ETF:t kuitenkin noudattavat tätäkin tiukempia rajoja, ja vakuuskorin arvo voi hyvinkin jopa ylittää ETF:ään sijoitetun varallisuuden arvon (ylikollateralisaatio).

Vaikka vakuuskori antaakin suojaa mahdollisessa vastapuolen konkurssitilanteessa, niin synteettiseen ETF:ään liittyy silti paljon riskejä. Merkitystä ei ole vain sillä, mikä on vakuuskorin markkina-arvo ennen vastapuolen konkurssitilannetta. Myös vakuuskorin arvopapereiden likviditeetti ja laatu vaikuttaa. Koska vastapuoli on pankki ja pankit menevät yleensä konkurssiin vain äärimmäisissä kriiseissä, niin luonnollisesti sillä on erittäin paljon merkitystä, kuinka hyvin vakuuskorin omaisuus saadaan likvidoitua rahaksi ja palautettua ETF:n sijoittajille hypoteettisessa finanssikriisissä. Sen lisäksi vakuuskorin omistajuus vaikuttaa sijoittajan riskiin. Tähän pureudummekin seuraavaksi.

Kuka omistaa synteettisen ETF:n vakuuskorin?

Tämä kysymys on aika olennainen sijoittajan riskien kannalta. Jos Swap-sopimuksen vastapuoli menee konkurssiin, niin on varsin olennaista tietää kuka vakuuskorin omistaa, koska sillä on merkittävä vaikutus siihen kuinka nopeasti sijoittajat saavat rahansa ETF:stä takaisin.

Vakuuskorin omistaja voi olla synteettinen ETF itse, jolloin siitä käytetään termiä unfunded swap-ETF. Tällöin sijoittajilta kerätyllä rahalla ETF ostaa vakuuskoriin swap-sopimuksessa sovittuja arvopapereita ja tämän vakuuskorin tuotto maksetaan vastapuolipankille. Vakuuskorin legitiiminä omistajana toimii synteettinen ETF. Vastapuoli maksaa ETF:lle indeksin mukaista tuottoa tai tuoton ollessa negatiivinen, perii itse tuottoa ETF:ltä. Auktorisoitujen osapuolien välityksellä swap-sopimuksen mukainen tuotto huomioidaan ETF-osuuksien hinnassa. Tyypillisesti tällaisen ETF:n vakuuskorin arvo on harvoin suurempi, kuin ETF:ään sijoitetun omaisuuden arvo. Alla on esitetty tällaisen ETF:n toimintaa havainnollistava kaavio:

Vakuuskori voi olla myös kolmannen osapuolen hallinnassa. Tässä yhteydessä puhutaan Funded – tai Pre-paid -Swap ETF:stä. Silloin ETF maksaa sijoittajilta keräämänsä rahat suoraan swap-sopimuksen vastapuolelle, joka toimittaa ne edelleen vakuuskorista huolehtivalle kolmannelle osapuolelle. Tällöin ETF ei itse ole vakuuskorin todellinen edunsaaja. Vakuuskorin käyttö tuleekin kysymykseen vain silloin, kun vastapuoli menee konkurssiin. Tällöin vakuuskorin sisältö myydään ja sijoittajille palautetaan heidän sijoittamansa pääoma ja se indeksituotto, jonka vastapuoli oli ETF-rahastolle velkaa.

Jos vakuuskorista saatu myyntihinta on suurempi, kuin ETF:n pääoma ja indeksituotto, jonka vastapuoli on velkaa, niin tuo erotus maksetaan vastapuolen hyväksi. ETF-sijoittaja ei siis voi saada enempää takaisin, kuin pääoma + indeksituotto. Vakuuskorista saatu ylimääräinen tuotto jää konkurssipesään. Myös niin voi käydä, ettei vakuuskorin myyntihinta riitä kattamaan indeksituottoa tai edes ETF:n pääomaa täysimääräisenä. Silloin ETF:ään sijoittaneet voivat menettää sekä indeksituoton, että sijoitetun pääoman osittain tai kokonaan. Riippumatta siis siitä, miten kyseinen indeksi on oikeasti tuottanut. Tästä syystä Funded swap -ETF:ien vakuuskorin arvo on yleensä suurempi, kuin ETF:n pääoma. Tyypillisesti noin 120 %:N luokkaa. Kannattaa myös muistaa, että konkurssitilanteessa tuo vakuuskori voidaan aivan hyvin jäädyttää pitkiksikin ajoiksi. Tällaisessa tilanteessa sijoittajat saattavat joutua odottamaan rahojaan hyvinkin pitkään. Olen kuvannut alla olevaan kaavioon Funded swap -ETF:n toiminnan.

Valitse fyysinen ETF aina kun se on mahdollista

Synteettinen ETF toki seuraa indeksin kehitystä paremmin (tracking-error pienempi) ja yleensä myös siihen liittyvät kulut ovat fyysistä ETF:ää pienemmät. Synteettisiin ETF:iin liittyy kuitenkin huomattavasti enemmän riskiä. Synteettisiin ETF:iin liittyvä vastapuoliriski on harvinainen, mutta mahdollinen. Kun vastapuoliriski realisoituu, sillä voi olla erittäin haitallisia vaikutuksia pitkäjänteiselle sijoittajalle. Koko sijoitustoiminta saattaa keskeytyä, synteettinen ETF voidaan purkaa (joudut maksamaan myyntivoittoveroa) ja voit mahdollisesti menettää enemmän rahaa, kuin indeksin tuotto antaa ymmärtää. Kaikilla näillä asioilla on merkittävä vaikutus korkoa korolle ilmiöön ja vaurastumiseen. Siksi suosittelen lämpimästi, että aina jos on mahdollista valita samaan indeksiin sijoittavista ETF:stä joko synteettinen tai fyysinen, niin valitse fyysinen.

Teknologian kehittyessä myös fyysisiin ETF:iin liittyvät kulut ovat pienentyneet huomattavasti. Fyysiset ETF:t voivat myös harrastaa osakelainausta (kirjaimellisesti siis lainaavat osakkeita ulkopuolisille sijoittajille tietyksi aikaa), josta ne saavat palkkiota. Tämä taas pienentää kokonaiskustannuksia. Mielestäni synteettisten ETF:ien riski on aivan liian suuri verrattuna niistä saataviin kulusäästöihin.

Jos kuitenkin haluaa sijoittaa sellaisiin indekseihin, joihin on tarjolla vain synteettinen ratkaisu, niin kannattaa käydä kyseisen ETF:n rakenne läpi huolellisesti. Pääsääntöisesti synteettiset ETF:t kertovat julkisesti vakuuskorin sisällön. Se kannattaa ehdottomasti käydä läpi. Kannattaa myös ensisijaisesti suosia unfunded swap-ETF:iä, koska niissä vakuuskorin omistajana on tosiasiallisesti ETF itse. Tällöin välttyy turhalta viivyttelyltä pääoman palautuksissa jos vastapuoli menee konkurssiin. Lyhyelle tähtäimelle synteettiset ETF:t voivat olla ihan hyvä vaihtoehto. Pitkäjänteiseen, kymmeniä vuosia kestävään säästämiseen kannattaa ehdottomasti käyttää vain fyysisiä ETF:iä.

Oppaan seuraavassa osassa tutustumme siihen, miten ETF-sijoittaminen toimii käytännössä, millainen on hyvä ETF-rahasto ja miten niihin kannattaa sijoittaa. Lue ETF-sijoittaminen käytännössä.

Avaa tili Nordnetiin helposti verkkopankkitunnuksilla. Asiakkuuden avaaminen on maksutonta. Säilytys 0 €, pörssikaupat alk. vain 3 €.

Kirjoitus ei sisällä sijoitusneuvontaa eikä osto-tai myyntisuosituksia. Blogin lukijan tulee tutustua blogin Vastuuvapauslausekkeeseen. Blogi saattaa sisältää affiliate-mainontaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *