Miksi suomalainen talousmedia tuottaa niin hirveää sisältöä?

site rencontre animaux chat Suomalaisen mainstream-talousmedian lukeminen ainakin sijoittajan näkökulmasta on sama kuin että evoluutiotutkijana kartoittaisit viimeisintä tietoa asiasta laurahuhtasaarien Facebook-päivitykistä. Olipa kyseessä sitten Kauppalehti, Arvopaperi, Talouselämä tai mikä tahansa muu suomalainen talouslehti, niin jutut ovat vähintäänkin helvetin tylsiä ja mielikuvituksettomia. Yleensä ne ovat myös täynnä virheitä. Puhumattakaan sitten Hesarista, jonka päätoimituksessa ajatellaan, että politiikka ja talous on sama asia, joten näiden toimitukset voi yhdistää keskenään. Politiikka ja talous ei ole mitenkään sama asia! Tämän pitäisi olla jo itsestään selvää, jos on vähänkään seurannut suomalaisten poliitikkojen talouskeskustelua. Ennemmin Hesari olisi voinut yhdistää politiikan ja viihteen toimitukset. Lianderssonien ja kumppaneiden “talousosaaminen” on nimittäin niin dramaattista katseltavaa.

32ème rencontre des agences d'urbanisme En ole moneen vuoteen suostunut tietoisesti lukemaan kauppalehdistä ja muista vastaavista kuin korkeintaan otsikot. Silloin tällöin päädyn kuitenkin lukemaan myös varsinaisen artikkelin ja tulen joka kerta siihen tulokseen, että tuhlasin taas monta minuuttia aikaani. Esimerkiksi viimeksi lukemastani Kauppalehden artikkelista sain oppia, miten Nokian huono osinko johtuu osakkeiden liian suuresta määrästä ja että “ongelma” paranisi sillä, että Nokia tekee käänteisen splitin…

http://www.macfixer.co.uk/?veselowivem=%D8%A7%D9%84%D8%AE%D9%8A%D8%A7%D8%B1%D8%A7%D8%AA-%D8%A7%D9%84%D8%AB%D9%86%D8%A7%D8%A6%D9%8A%D8%A9-%D8%A7%D9%84%D8%A7%D8%B3%D8%AA%D8%B1%D8%A7%D8%AA%D9%8A%D8%AC%D9%8A%D8%A9-100-%D8%A7%D9%84%D9%81%D9%88%D8%B2&e88=86

binary no deposit En tiedä oliko vika haastateltavassa vai haastattelijassa, mutta tämän tasoinen journalismi Suomen suurimmassa talousmediassa vetää kohtalaisen sanattomaksi. Twitterissä eräs keskustelija totesikin vähän aikaa sitten aika osuvasti, että 18-vuotias sijoitusbloggaajakin kirjoittaisi parempia juttuja.

source url Tarkoitukseni ei ole vittuilla yksittäisille toimittajille tai sysätä paskoja juttuja kenenkään yksittäisen henkilön tai mediatalon niskoille. Lähtökohtaisesti kaikki suurimmat julkaisijat ovat samassa allikossa, vaikka toki poikkeuksiakin on. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun meininki on “Nämä ovat pörssin kovimmat osinkomyllyt!” tai kun verrataan suomalaista nano-cap seksilelukauppaa Louis Vuittoniin, niin en edes viitsi kommentoida missä kohtaa menee pieleen.

Kuka suostuu maksamaan tällaisesta?

إشارات ثنائية الخيار مجانا Kauppalehden vuositilaus maksaa diginä 339 €, Arvopaperin 109 € ja Talouselämän digihinta on 16,90 € kuukaudessa. Kuka ihme näistä suostuu maksamaan? Ja jos joku näistä maksaa, niin herää kysymys, onko suomalaisten talouslukutaito todella niin surkealla tasolla, että ei ymmärretä vaatia parempaa? Vähätteleekö talousmedian valtavirta meidän talousosaamista?

Tadalafil Oral Strips Buy 20 MG No Prescription En epäile, etteikö näille lehdille löytyisi tilaajia – Kai joku maksaa kaapeli-TV:stäkin vielä Netflixin aikakaudella. Tulee kuitenkin väistämättä mieleen, että suomalaisissa taloustoimituksissa lukijoita pidetään idiootteina, jotka eivät erota osaketta osingosta. Uskon kuitenkin, että Suomestakin löytyy vaikka kuinka paljon älyllistä kapasiteettia, joka on kiinnostunut syvällisistä ja poikkeavista talousnäkemyksistä sekä erisuuntaisista analyyseistä ja mielipiteistä. Globaalissa markkinataloudessa nämä aivot ovat kuitenkin tainneet hakeutua parempien talouslehtien ja medioiden pariin.

Vaihtoehtoja on – Tosin suomenkielellä valitettavan vähän

rencontre yoga Esimerkiksi itse seuraan viikoittain Real Visionia, joka on yksi parhaimpia on-demand-videopalveluita rahoituksesta, sijoittamisesta ja makrotaloudesta. Tilaan myös samalta alustalta Think Thank -publications palvelua, joka kokoaa viikoittain useita maailman parhaiden talousajattelijoiden näkemyksiä yhteen. Real Visionin palveluilla on toki hintansa, mutta ainakin opiskelija-alennuksen jälkeen “kustannus” on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin.

http://celebritysex.cz/?triores=advantages-and-disadvantages-of-internet-dating&683=e7 Luen silloin tällöin myös The Economistia ja ostan joskus yksittäisten research -firmojen julkaisuja, jos niissä käsitellään jotain minua kiinnostavaa aihetta. Seuraan paljon alan ammattilaisten ja amatöörien blogeja sekä podcasteja. Firmoista luen analyysejä Seeking Alphasta, tosin luen vain niitä analyysejä, jotka ovat kanssani eri mieltä. Suomalaisista talousmedioista seuraan lähinnä SalkunRakentajaa, joka on virkistävä poikkeus harmaaseen valtavirtaan ja Sijoitustiedosta tykkään lukea ainakin Akin kolumneja. Suomessa on myös paljon hyviä sijoitusblogeja, mutta niiden seuraaminen ja hyvien juttujen poimiminen on valitettavan työlästä.

Onko suomalaisilla talousajattelijoilla mitään kilpailuetua?

Näen paljon potentiaalia esimerkiksi SalkunRakentajan tapaisissa medioissa, vaikka toki kyseinen media on vielä vasta alkuvaiheessa. Kun asioita tehdään valtavirrasta poikkeavalla tavalla, niin jälki on yleensä hyvää. Jos määrä korvaa laadun, niin silloin mennään metsään tai oikeastaan harmaan massan sekaan kilpailemaan viihdeuutisten kanssa samoista lukijoista.

Voisiko suomenkielisiä vaihtoehtoja olla enemmänkin? Ehkä. Englanninkielellä lukeminen tuskin on kenellekään näistä asioista kiinnostuneelle ongelma, joten on ymmärrettävää, miksei tarjontaa suomenkielellä ole kovin paljon. Ainoa asia missä suomalainen voi haastaa globaalin toimijan, on perspektiivi ja omalaatuinen näkökulma. Kai meillä myös se talousosaaminenkin on ihan hyvällä tasolla, kun yksi Nobel-voittajakin on täältä saatu.

Toki omalla äidinkielellä kirjoitettujen juttujen lukeminen on yleensä helpompaa ja miellyttävämpää, mutta se ei välttämättä ole sen kummempi kilpailuetu. Sen sijaan kilpailuetu voisi olla se, että suomalaisen suomenkielellä kirjoitettuja juttuja ei lue kukaan, joten niitä saa hyödyntää markkinoilla kaikessa rauhassa. Globaalia taloutta periferiasta katsova saattaa myös omata sellaisen hyödyllisen lähestymistavan asioihin, joita “kotikenttäedun” omaavat eivät edes tajua ajatella. Itseasiassa koko kotikenttäedun käsite sijoittamisessa taitaa olla tutkimustenkin valossa täyttä paskapuhetta. Ainakin me suomalaiset sijoittajat astumme joka kerta Helsingin pörssissä samoihin kuoppiin, jotka ulkolaiset osaavat väistää.

Nykyään informaatiota tulee niin paljon joka suunnasta, että sen tiivistämisestä ja epäolennaisen tiedon suodattamisesta kannattaa maksaa. Itse maksan mielelläni siitä, että joku kokoaa vain muutaman olennaisen, mutta sitäkin syvällisemmin pohditun jutun viikossa minulle luettavaksi tai katsottavaksi. Taloudessa määrästä ei kannata maksaa, koska suurin osa uutisvirrasta on merkityksetöntä kohinaa. Pelkästään yhden olennaisen asian riittävän hyvin ymmärtäminen vie ihan tarpeeksi kauan aikaa, joten en halua enää sen lisäksi vaivata päätäni sillä, mikä on pohjoisen skandinavian kannattavin nano-cap erotiikkalelukauppa. Jos joku voi säästää aikaasi ja tarjota syvällistä analyysiä, siitä kannattaa todellakin maksaa. Uskon ja toivon, että tämä trendi saavuttaa lopulta myös Suomen.

PS: Mietinkin, että en voi olla yksin näiden ajatuksien kanssa. Tässä Nallen mielipide: Kauppalehti on helvetin tylsä lehti:

Mitä mieltä sinä olet? Osallistu keskusteluun Twitterissä!

 

11 ajatusta aiheesta “Miksi suomalainen talousmedia tuottaa niin hirveää sisältöä?”

  1. Juuri näin. Lehdet kirjottaa siitä mikä ihmisiä kiinnostaa. Laadukas journalismi on kallista, ja olisiko Suomessa tosiaan tarpeeksi maksavaa asiakaskuntaa?

  2. Pari ajatusta.
    -Suomalainen talousmedia on keskittynyt yhdelle kustantajalle. Kauppalehti, Arvopaperi ja Talouselämä ovat kaikki Alma Median lehtiä. Kun kilpailu puuttuu, laatua ei tarvitse parantaa.

    -Lehdet selkeästi tehdään ns. tuulipukukansalle, ei ammattilaisille. Suomalaisten talousosaaminen on keskimäärin heikkoa, vaikka muuten olemme sivistyneitä. Kovin vaikeaa tekstiä ei siis kannata lehteen painaa, koska lukijat eivät enää ymmärrä ja maksa lehdistä.

    -Taloustoimittajaksi pääsee ilman taloustieteen tai rahoituksen opintoja. Näin ollen toimittajilla ei välttämättä ole syvällistä ymmärrystä talouden tai markkinoiden toiminnasta. Monesti perusasiatkin näyttävät olevan hukassa…

    1. Hyviä huomioita! En tajunnutkaan ajatella, että sanomalla ei nykyään ole juurikaan roolia taloustoimituksessa. Tainneet todeta, että ilta-sanomat on hyvä tarpeeksi hyvä media kauppalehti/arvopaperi juttujen tasoisille “talous”-julkaisuille. IS:llä siis aika vastaavaa settiä kuin mitä kauppalehdessä.

      En nyt tiedä onko talousalan koulutus toimittajalle mikään välttämättömyys tai aina edes tae osaamisesta, mutta voisi niiden asioiden ymmärtämiseen käyttää edes hieman aikaa. Varsinkin niistä asioista mistä kirjoittaa. En itsekään tiedä kaikkia asioita varsinkaan kun en ole alan koulutusta käynyt, mutta kyllä niistä asioista joista kirjoitan yritän olla perillä mahdollisimman hyvin.

  3. Ehdottomasti samaa mieltä. Suomenkielisistä julkaisuista korkealle nostan KAK:n.
    Ehdotonta eliittiä jossa asioihin perehtyneet pääsevät päästelemään hieman höyryjään, mutta asiallisesti. Ilmestyy 4 krt vuodessa.

    Viime viikolla tulikin juuri vuoden viimeinen julkaisu.
    http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/kansantaloudellinen-aikakauskirja/uusin-numero/

    Tosin sisältää enemmänkin ajankohtaisia avauksia makrotasolla.

    Myös nyt jo valitettavasti hieman hiipunut “Akateeminen talousblogi” syntyi heikon median taloustoimituksen seurauksena. Samasta syystä käsittääkseni syntyi myös “Asiaton lehdistökatsaus”. Näillä edellämainituilla kolmella on sisältöä. Muut heijastavat enemmäkin toimittajien asenteita ja yksinkertaistuksia jotta kansa suostuu niitä lukemaan.

    Taloustoimittajista annan maanisen ajojahtipystin HS:n Tuomo Pietiläiselle, joka on jo vuosia heikolla menestyksellä yrittänyt saada Wahroosia kiinni jostain laittomasta tai ainakin moraalittomasta toiminnasta. HS:n taloustoimitus on tarjonnut Pietiläiselle jo vuosia satojen sivujen verran tilaa omiin henkilökohtaisiin ajojahteihinsa. Hänen muutkin julkaisunsa sisältävät kummallisen valikoivia faktoja.

    1. Kiitos kommentista!

      Hyvä nosto tuo taloustieteellisen yhdistyksen julkaisu! Enpä ollut edes tietoinen tuosta. Saarimaan ja Pursiaisen jutut ovat kyllä erittäin hyviä poikkeuksia suomalaisessa “talous”keskustelussa. Harmi vain, että faktoja tuottavien ihmisten juttuja pitää käsitellä “poikkeuksina”. Akateeminen talousblogi tuottaa myös ihan hyvää settiä, mutta ehkä vähän kuivaa…

      Tuon Pietiläisen juttuihin olenkin tainnut joskus törmätä, voisi myöntää jo hiljalleen tappionsa.

  4. Arvopaperi lehtiversiona tulee luettua kyllä kannesta kanteen, mutta nettiuutiset on hirveää kuraa ja ne on korkeintaan pieniä irroituksia varsinaisista jutuista. Suurin ongelma on näiden sijoitus ja talouslehtien klikkijournalismiin pohjautuvat nettilehdet.

    1. Itselle tuli arvopaperi muutama vuosi sitten, välillä ihan kohtalaisen mielenkiintoisia juttuja jos Helsingin pörssiä tykkää seurata, mutta muuten en kyllä kokenut saavani siitä mitään lisäarvoa. En tiedä onko jutut muuttuneet, mutta silloin oli todella kuivia ja liian yksinkertaistettuja (jopa virheellisesti) juttuja. Toki paljon parempia kuin nettiversion jutut (tai ei niin huonoja kuin….), miten sen nyt haluaa ajatella. Hintaan nähden ei kuitenkaan parasta mitä rahalle voi saada.

  5. Ongelma koskee tosin mielestäni myös ulkomaisia talousmedioita (Bloomberg, CNBC etc.) jossain määrin, vaikkakin toki laatu on parempaa. Kuitenkin myös niissä kirjoitetaan tasan siitä mikä on “hot” ja mikä myy. Sijoittajalle tämä on todennäköisesti oikeasti vain turhaa kohinaa – pätee lähes kaikeen talousuutisointiin. Hyvin harvassa on informaatio, jonka pohjalta sijoittajan kannattaisi todella tehdä muuta kuin istuskella ja odotella.

    1. Samaa mieltä. Toki ulkomaisista talousmedioista (esim. Bloomberg) saa ainakin jonkinlaisen kuvan, mihin maailmassa kiinnitetään huomiota ja toisaalta niiden jutuissa ei nyt ihan niin räikeitä virheitä yleensä ole, mitä kauppalehdissä. Onko sitten sijoittajan kannalta hyötyä seurata edes näitä? Ei varmaan – itse katson näistäkin yleensä vain otsikot.

  6. Veikkaan, että jokainen talouden asioihin perehtynyt on samaa mieltä. Itse pohdin asiaa jo lukioikäisenä kun ensimmäisen kerran kiinnostuin talousasioista ja vaihdoin samantien englanninkielisiin nettilehtiin. Ja ajattelin kirjoittaa kirjoituksen aiheeseen liittyen myös!

    Mutta se täytyy sanoa, että Kauppalehti ja kumppanit vastaavat kysyntään. Massoja kiinnostaa pikavoitot, jännät voittoprosentit, uhkapelaaminen ja asiat, joihin ei varsinaisesti tarvitse perehtyä. Veikkaan, että Suomi on vain liian pieni markkina-alue laatutalousjournalismille. Monet varmaan samalla tavalla kuin allekirjoittanut saavat omat annoksensa jostain muualta kuin suomenkielellä. Myös suomalaisten talouslukutaidossa on huomattavasti parantamisen varaa, mutta en tiedä, onko se yhtään sen huonompi kuin muiden maiden kansalaisten.

    1. Kiitos kommentista! Hyvin samanlaisia kokemuksia itsellä.

      Tuo on varmaankin totta, että kauppalehtien ym. kohdeyleisö on jossain aivan muualla kuin oikeasti taloudesta ja sijoittamisessa kiinnostuneissa ihmisissä. Ehkä siis käytännössä sama yleisö kuin viihdelehdissä, mutta pienellä uhkapeli/rahaan viittaavalla vivahteella.

      Ehkä olen vain liian optimistinen tuosta, että löytyykö suomessa kysyntää suomenkieliselle laatutalousjournalismille, mutta uskon ainakin näin olevan kunnes joku toteaa jonkin tällaisen yrityksen epäonnistuneeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *