Sijoitusyhtiön kirjanpito ja tilinpäätös

Tässä kirjoituksessa käyn sijoitusyhtiön kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja taloushallintoa yleisesti läpi melko pitkän ja yksityiskohtaisen kaavan kautta. Kirjoitus perustuu pitkälti ammattikirjallisuudesta, viranomaislähteistä, blogikirjoituksista ja foorumeilta kerättyyn tietoon, jotka löydät koottuna kohdasta Kirjallisuutta ja lähteitä

Teksti on 3000 sanaa pitkä, joten lukemisen helpottamiseksi olen koonnut väliotsikoista navigointivalikon, jonka avulla voit hypätä suoraan sinua itseäsi kiinnostavaan aiheeseen, jos et jaksa koko tekstiä lukea. Koko tekstin lukuaika on 15 minuuttia.

  1. Johdanto
  2. Mitä omaisuutta sijoitusyhtiön arvopaperit ensisijaisesti ovat?
  3. Verotus määrää arvopapereiden omaisuuslajin
  4. Kun sijoitustoiminta ja arvopaperikauppa on elinkeinotoimintaa
  5. Elinkeinotoiminnassa arvopaperit kirjataan kirjanpitoon varaston muutoksina
  6. Arvopapereiden kaikki myynnit lasketaan liikevaihdoksi
  7. Kauppojen netottaminen ja valuuttakurssien huomiointi
  8. Konkreettinen esimerkki arvopaperikaupan kirjanpidosta
  9. Tilikartta (esimerkki)
  10. Valuuttakauppojen vaikutuksen huomioiminen tilinpäätöksessä
  11. Kun sijoitustoiminta ja arvopaperikauppa verotetaan TVL:n mukaan
  12. Haluatko saada tiedon, kun opas/verkkokurssi sijoitusyhtiön perustamisesta ja toiminnasta julkaistaan?
  13. Lopuksi
  14. Kirjallisuutta ja lähteitä

Johdanto

Viime aikoina olen saanut enenevissä määrin kommenttia siitä, että voisinko avata hieman sijoitusyhtiön kirjanpitoa ja tilinpäätöstä. Kirjoitus tulee hyvään saumaan, koska asia on minullekin ajankohtainen. Sain juuri ensimmäisen tilikauden kirjanpidon valmiiksi ja tilinpäätöksen ja veroilmoituksen palautettua. Tilikauteni päättyi siis poikkeuksellisesti kesäkuussa, joten tilinpäätöksen ja veroilmoituksen viimeinen jättöpäivä on tästä 4 kuukauden päästä eli lokakuun viimeisenä päivänä.

Tarkoitus on kuitenkin siirtyä kalenterivuoden mukaiseen tilikauteen eli seuraava tilinpäätös tuleekin jo joulukuussa. Ajattelin aluksi, että tilinpäätös on helppo tehdä kesällä kun on enemmän aikaa. Rehellisesti sanottuna tämä sujuu kuitenkin käytännössä muutamassa tunnissa, joten haluan siirtyä kalenterivuoden mukaiseen aikaan, koska on jotenkin mielekkäämpää esittää myös sijoitusten tuotot samalla aikavälillä kuin sijoitusyhtiön tuotot.

Ennen kuin mennään varsinaiseen asiaan, niin haluan sanoa sen, että kirjoitan näitä juttuja ”maallikon” näkökulmasta. Minulla ei siis ole mitään koulutusta kirjanpitoon tai yritysjuridiikkaan. Olen kyllä tehnyt vaikka kuinka paljon faktojen tarkistusta eri viranomaislähteistä ja ammattilaisilta, mutta antakaa anteeksi, jos jokin käsite tai ajatusmalli ei mene kirjaimellisesti lakipykälien mukaan. Tarkoitukseni on kuitenkin tuoda sitä näkökulmaa esille, miten tavallisen sijoittajan kannattaa/on helpointa ajatella näitä asioita.

Jos homman haluaa ymmärtää viimeisen päälle, niin kirjallisuudesta kannattaa tsekata ainakin Pien – ja mikroyrityksen tilinpäätös tai Pien ja mikroyritysten tilinpäätös käytännönläheisesti. Jos kahdenkertainen kirjanpito ei ole entuudestaan tuttua, niin suosittelen tutustumaan esimerkiksi kirjaan Kirjanpito, tilinpäätös ja tilinpäätöksen tulkinta. Nämä kirjat eivät ole välttämättömiä asioiden ymmärtämiseen, koska internetistä löytyy kyllä tietoa kaivamalla. Se vain vaatii hieman enemmän työtä, joten kirjat saattavat säästää paljon aikaa ja vaivaa, jos oppiminen ei ole rahasta kiinni.

Mitä omaisuutta sijoitusyhtiön arvopaperit ensisijaisesti ovat? 

Arvopaperit voidaan luokitella kirjanpidossa johonkin seuraavista luokista (sijoitusyhtiön kohdalla yleisimmät mustattu):

  1. Käyttöomaisuus (sijoitusyhtiöiden kohdalla pääomasijoitustoiminta, EVL)
  2. Vaihto-omaisuus (aktiivinen arvopaperikauppa, EVL)
  3. Rahoitusomaisuus (kassanhallinta, rahainstrumentit kuten korkorahastot, EVL)
  4. Pitkäaikaiset sijoitukset (passiivinen sijoitustoiminta, TVL)

Kun aletaan suunnitella sijoitusyhtiön kirjanpitoa, niin täytyy ensin tietysti määritellä, mihin omaisuuteen arvopaperit lähtökohtaisesti taseessa luokitellaan. Ensimmäinen jako tulee siitä, merkataanko omaisuus taseessa vaihtuviin vastaaviin vai pysyviin vastaaviin. Yksinkertaisesti kyse on siis siitä, tulkitaanko arvopaperit pysyväksi omaisuudeksi (esim. pitkäaikaiset sijoitukset), jolloin niitä on tarkoitus omistaa useiden tilikausien ajan, vai vaihtuvaksi omaisuudeksi (vaihto-omaisuus), jolloin tarkoitus on ostaa arvopapereita ja myydä niitä voitolla saman tilikauden aikana.

Tässä kannattaa kuitenkin antaa painoa sanalle ”lähtökohtaisesti”, sillä kaikki arvopaperit voi lähtökohtaisesti kirjata esimerkiksi vaihtuviin vastaaviin, mutta sitten jos joitain arvopapereita ei myykään niiden hankintavuoden aikana, niin ne voi myöhempinä tilikausina muuttaa vaihtuvasta omaisuudesta pysyvään omaisuuteen.

Verotus määrää arvopapereiden omaisuuslajin 

Sillä, onko arvopaperit vaihtuvaa vai pysyvää omaisuutta, on aivan merkityksellinen vaikutus siihen, miten yritystä verotetaan ja toisin päin – Yritystä verotetaan sen perusteella, millaista omaisuutta arvopaperit ovat. Lähtökohtaisesti, jos arvopaperit ovat pysyvää omaisuutta, niiden luovutusvoittoja verotetaan tuloverolain eli TVL:n mukaan. Vaihto-omaisuudeksi luokiteltavien arvopapereiden luovutusvoittoja verotetaan aina elinkeinoverolain EVL:n mukaan.

TVL:n ja EVL:n merkityksellisin ero on se, että kun arvopapereita verotetaan TVL:n mukaan, ei realisoimattomia luovutustappioita eli toisinsanoen arvopapereiden arvonalennuksia voi vähentää luovutusvoitoista. Vaihto-omaisuuden kohdalla arvopapereiden realisoimattomat arvonalennukset tulkitaan verotuksessa kuluiksi, joten ne voidaan vähentää luovutusvoitoista. Menen myöhemmin tässä kirjoituksessa tarkemmin siihen, miten tällainen arvonalennus kirjataan kirjanpitoon.

Lisäksi toinen aika merkityksellinen ero on johdannaiskaupan tappioiden vähentäminen, joka ei ole lähtökohtaisesti mahdollista, mikäli tätä johdannaiskauppaa verotetaan TVL:ssä. Tässä siis menetellään samalla tavalla, kuin henkilösijoittajan kohdalla, joka ei tunnetusti saa yleensä vähentää johdannaiskaupan tappioita verotuksessa. Tappioiden vähentäminen on kuitenkin mahdollista myös TVL:ssä ja yksityissijoittajana, jos kauppaa käydään ETA-alueen pörssissä jollain seuraavista johdannaisista:

  • Optiot (hankintameno-olettamaa voi käyttää)
  • Termiini (ei voi käyttää hankintameno-olettamaa)
  • Warrantit (hankintameno-olettamaa voi käyttää)
  • Sertifikaatit (hankintameno-olettamaa voi käyttää)

Jos haluaa saada tappiot vähennettyä joistain muista kuin ylläolevista johdannaisista tai ylläolevista, mutta ETA-alueen ulkopuolella kauppaa käydyistä johdannaisista (esimerkiksi jenkkipörssin optiot), niin ainoa keino on sijoittaa sijoitusyhtiön kautta niin, että tätä sijoitustoimintaa verotetaan EVL:n mukaan.

EVL:n ja TVL:n välillä on myös toki muitakin eroja, esimerkiksi verovähennysten tekemisen suhteen. Nämä tuntuvat kuitenkin äkkiseltään aika merkityksettömiltä, jos yhtiö harrastaa vain sijoitustoimintaa, koska kuluja tuskin tulee kovinkaan paljon. Sen sijaan jos yrityksellä on muuta liiketoimintaa, jota verotetaan EVL:n mukaan, voi TVL:n mukaan verotettava sijoitustoiminta aiheuttaa ongelmia. Yhteisöjen verotuksessa noudatetaan siis tulonlähdejakoa, jolloin toisen tulonlähteen tappioita ei voi vähentää toisen tulonlähteen voitoista. Siispä jos teet sijoitustoiminnassa luovutustappiota, et voi vähentää niitä elinkeinotoiminnan voitoista. Saatat siis joutua tilanteeseen, jossa maksat yhteisöveroa, vaikka yhtiön tulos on kokonaisuudessaan nolla tai tappiollinen.

Pääomasijoitustoiminta

Pysyvään omaisuuteen kuuluvien arvopapereiden luovutusvoittoja voidaan kuitenkin verottaa myös EVL:n mukaan, jos kyse on yrityksen liiketoimintaan liittyvistä käyttöomaisuusosakkeista. Kun yrityksen liiketoiminnaksi on määritelty sijoitustoiminta ja arvopaperikauppa, niin käyttöomaisuusosakkeet tulevat ainakin minun käsittääkseni kyseeseen vain silloin, jos sijoitusyhtiön liiketoiminta on tarkemmin määritelty pääomasijoitustoiminnaksi. Tällöin sijoitusyhtiöllä on merkittävää määräysvaltaa sen omistuksessa oleviin yhtiöihin. Pääomasijoitustoimintaa harrastavan osakeyhtiön verotuksessa on kuitenkin aivan omat lainalaisuudet. Tämän suhteen suosittelen tutustumaan verottajan sivuihin Pääomasijoitustoimintaa harrastavan osakeyhtiön verotus.

Kun sijoitustoiminta ja arvopaperikauppa on elinkeinotoimintaa 

Kuten jo totesin, tässä tapauksessa arvopaperit voidaan tulkita vaihto-omaisuudeksi, jolloin ne kirjataan taseeseen vaihtuvien vastaavien alle kohtaan muu vaihto-omaisuus ja edelleen Arvopaperit. Millä perusteella sijoitustoiminta voidaan sitten määritellä elinkeinotoiminnaksi? Kerrataan jo aiemmista kirjoituksista tuttua tarinaa verottajan suusta:

”Ollakseen liiketoimintaa arvopaperikaupan tulee olla jatkuvaa, suunnitelmallista, aktiivista, taloudellisen riskin ottavaa (esim. suuri velkapääoman osuus) ja voittoa tavoittelevaa. Toimintaa arvioidaan näiden tunnusmerkkien täyttymisen perusteella kokonaisuutena.

Yksityishenkilön päätoimisesti harjoittama arvopaperikauppa voi saavuttaa sellaisen laajuuden ja aktiivisuuden asteen, että kauppaa voidaan pitää elinkeinotoimintana.

Sen sijaan yksityishenkilön sivutoiminen sijoitusluonteinen arvopaperikauppa voi vain poikkeuksellisesti olla elinkeinotoimintaa. Sivutoimista arvopaperikauppaa ei voida siis yleensä pitää elinkeinotoimintana.”

Arvopapereiden vaihdannan tulee siis lähtökohtaisesti olla aktiivista, tilikauden sisällä tapahtuvaa vaihdantaa. Toki tilannetta katsotaan kokonaisuutena eli mihin tarkoitukseen arvopapereita yleisesti ottaen ostetaan. Tämä tarkoitus pitää olla lyhytaikainen voitontavoittelu.

Voi kuitenkin olla niin, että tietyt lyhytaikaiseen voitontavoitteluun ostetut arvopaperit eivät vuoden sisällä täytä myynnin kriteereitä, jolloin myynti viivästyy. Tämä ei ole vakavaa, kunhan näin ei käy kaikkien arvopapereiden kohdalla. Jos arvopapereiden holdailu kuitenkin jatkuu useita vuosia, niin siinä tapauksessa ne pitää muuttaa tasekirjauksissa vaihtuvista vastaavista pysyviin vastaaviin, ja jos näitä arvopapereita joskus myydään, luovutuksia verotetaan TVL:n mukaan.

Haluan kuitenkin yhteenvetona vielä todeta, että vaikka sijoitustoiminta ei täyttäisi arvopaperikaupan elinkeinotoiminnan kriteerejä, vois sijoitusyhtiöistä silti olla merkittäviä verohyötyjä. Toki jos kaikkia sijoituksia holdailee aina vähintään kymmeniä vuosia, niin sitten on todennäköisesti järkevämpää sijoittaa yksityishenkilönä, koska voi hyödyntää hankintameno-olettamaa verotuksen keventämisessä.

Jos kuitenkin harrastaa edes jonkin verran aktiivista arvopaperikauppaa ja sijoitustoiminnassa pääoma on luokkaa yli 30 000, niin sijoitusyhtiön kautta sijoitettuna verohyöty alkaa realisoitua jo muutaman vuoden kuluessa. Verohyödyn laskeminen ei kuitenkaan ole tämän kirjoituksen aihe. Teen siitä selkoa joskus myöhemmin.

Haluatko saada ensimmäisenä tiedon, kun
sijoitusyhtiö -verkkokurssi julkaistaan?

Tarkoitukseni on yhdessä alan ammattilaisten kanssa suunnitella kattava verkkokurssi sijoitusyhtiön kautta sijoittamiseen liittyen. Kurssilla käydään läpi yleisesti sijoittajan verosuunnittelua, sijoitusyhtiön perustamista, toimintaa, kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja veroilmoitusta. Jos haluat päästä testaajaksi tälle kurssille ensimmäisten joukossa, kun kurssi julkaistaan, niin liity sähköpostilistalle! Liittymällä listalle hyväksyt rekisteriselosteen.

Elinkeinotoiminnassa arvopaperit kirjataan kirjanpitoon varaston muutoksina 

Kun arvopapereiden taselajiksi on valittu vaihto-omaisuus, niin juoksevan kirjanpidon näkökulmasta asiaa voi lähestyä tekemällä vertauksen varaston muutoksiin. Vaihto-omaisuuden arvopapereille luodaan siis kirjanpidossa kuvitteellinen arvopaperivarasto kohtaan vaihtuvat vastaavat –> muu vaihto-omaisuus –> arvopaperit. Tälle tilille vastatili löytyy tuloslaskelman kohdasta materiaalit ja palvelut –> varastojen lisäys tai vähennys –> arvopaperivaraston muutos. Materiaalit ja palvelut -kohdasta arvopapereille löytyy myös arvopapereiden osto – ja myyntitili, joista myyntitilillä on suoraan vaikutus liikevaihtoon ja ostotilillä suoraan vaikutus tulokseen: Arvopapereiden myynti lisää liikevaihtoa ja arvopapereiden ostot ovat kulua, eli ne laskevat tulosta.

Jos kirjanpito ei ole vielä tuttua, niin tämä saattaa äkkiseltään kuulostaa monimutkaiselta, mutta käyn kohta tästä läpi konkreettisen esimerkin, jonka jälkeen homma todennäköisesti muuttuu yksinkertaiseksi. Ensin kuitenkin vielä teoriaa.

Tähän väliin vielä huomautan, että jos kahdenkertainen kirjanpito ei ole ollenkaan hallussa, niin seuraavan tekstin ymmärtäminen voi olla haastavaa. Käy siis ensin nopeasti läpi kahdenkertaisen kirjanpidon perusidea vaikka täältä. Perusidean ymmärtäminen vie aikaa alle 15 minuuttia.

Arvopapereiden kaikki myynnit lasketaan liikevaihdoksi

Aina, kun arvopapereita ostetaan, niin arvopapereiden ostosummat kirjataan tilin arvopapereiden ostot debet-puolelle. Aina, kun arvopapereita myydään, niin arvopapereiden myyntisummat kirjataan tilin arvopapereiden myynnit kredit-puolelle. Niinpä kaikki arvopapereiden myynnit lasketaan yrityksen liikevaihtoon.

Niiden ostojen kohdalla, joita ei tilikauden aikana ehditty myydä menetellään seuraavasti: Tilikauden lopussa nämä myymättä jääneet ostot kirjataan pois arvopapereiden ostot -tililtä taseeseen vaihto-omaisuuden arvopaperit-tilille. Tässä yhteydessä arvopaperit kirjataan taseeseen lähtökohtaisesti hankinta-arvoon. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, jos arvopapereiden markkina-arvo on tilinpäätöspäivän päätöskurssilla laskettuna alle hankinta-arvon. Silloin taseeseen kirjauksen yhteydessä käytetään hyödyksi tiliä arvopaperivaraston muutos, jonka debet-puolelle kirjataan arvonalennus (realisoimaton myyntitappio).

Tässä kohtaa voisin huomauttaa, että myös arvossa nouseet arvopaperit saa kirjata arvoon eli tilinpäätöspäivän päätöskurssin mukaan. Tämä arvonmuutos kuitenkin kirjataan tulokseen positiiviseksi. En äkkiseltään näe tällaisessa mitään järkeä ellei välttämättä halua tehdä tuloksesta isompaa. Verotuksen kannalta järkevintä on kuitenkin kirjata arvossa nousseet arvopaperit hankinta-arvoon ja arvossa laskeneet arvopaperit tilinpäätöspäivän arvoon.

Tasekirjauksissa arvopaperivaraston muutos -tilin ja arvopaperit -tilin debet puolien yhteissumman tulee tietysti olla yhtä suuri, kuin samassa kirjauksessa olevan arvopapereiden ostot -tilin kredit puoli. Tämä taas tulee olla yhtä suuri, kuin näiden arvopapereiden hankinta-arvo, joka kirjattiin alunperin arvopapereiden ostot -tilin debet-puolelle.

Tällä tavalla myymättä jääneiden arvopapereiden vaikutukset arvopapereiden ostot -tiliin saadaan nollattua, jolloin arvopaperikaupan nettovoitto voidaan laskea helposti seuraavasti: Liikevaihto (arvopapereiden myynnit) – liiketoiminnan kulut (arvopapereiden ostot) – varastojen muutos (arvopaperivaraston muutos). Näin sinun ei tarvitse missään kohtaa käsin laskea yksittäisten kauppojen voittoja/tappioita, vaan niiden nettovaikutus kirjautuu automaattisesti, kun kirjanpidon tekee oikein.

Kauppojen netottaminen ja valuuttakurssien huomiointi

Jos kauppoja tulee paljon niin silloin tietysti voi tehdä jopa niin, että netottaa arvopapereiden ostot ja myynnit joka kuukausi yhdeksi kirjaukseksi. Toki kauppojen erittelyn tutkimisen mahdollisuus pitää aina olla olemassa.

Tällöin voit kirjata vaikka 100 kauppaa kuukaudessa kirjanpitoon muutamassa minuutissa olettaen, että välittäjä on laskenut kauppojen arvot automaattisesti eurovaluutassa. Jos näin ei ole, ja on käynyt kauppaa muussa kuin eurovaluutassa, niin jokainen kauppa tulee ilmeisesti muuttaa yksittäin euroiksi kyseisen kauppapäivän päätöskurssilla. Tämä kuitenkin onnistuu helposti esimerkiksi viemällä kaupat Exceliin, johon on syötetty vaihtokurssit. Tällöin Excel muuttaa kaupat euroiksi käden käänteessä.

Olen myös miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että kirjaisi nettokaupat joka kuukausi eurovaluutaksi kuukauden keskimääräisellä vaihtokurssilla. Sitten tilikauden lopuksi tekisi valuuttakurssikorjaukset vertailemalla kirjanpito-tilien ja oikeiden valuuttatilien saldoja. Tämä ainakin minun järkeilyn mukaan voisi olla hyväksyttävää, jos kauppoja on oikeasti paljon.

Silloin voi vedota olennaisuusperiaatteeseen eli siihen, että verotuksen kannalta ei ole olennaista kirjata jokaista kauppaa täsmälleen oikealla vaihtokurssilla. Kuukauden keskimääräinen vaihtokurssi antaa yleensä jo aika täsmällisen arvon ja vielä tilinpäätöksessä valuuttakurssien oikein tehty korjaaminen saattaa tuloksen lopullisesti oikein. Tämä on kuitenkin vain minun näkemys ja tulkinta aiheesta, enkä toistaiseksi tiedä viranomaisten suhtautumista tällaiseen menettelyyn.

Konkreettinen esimerkki arvopaperikaupan kirjanpidosta

Itse käytän kirjanpito-ohjelmana ilmaista Tilitin-ohjelmaa. Koska kyseessä on ilmaisohjelma, niin sitä ei todellakaan ole tarkoitettu vaativaan käyttöön. Tähän mennessä se on kuitenkin ollut aivan riittävä minun kohdallani, vaikka arvopaperikaupan lisäksi yhtiön liiketoimintaan kuuluu mm. arvonlisäverollisia ostoja ja myyntejä. Tilitin ei ulkoasultaan ole mikään kovin nykyaikainen, mutta sen toiminta on hyvin yksinkertaista ja nopeaa oppia.

Teen seuraavaksi kirjanpito – ja tilinpäätösesimerkin yrityksestä, joka on vuoden aikana tehnyt 5 arvopaperikauppaa. Kolme ostoa, joista yksi on päättynyt voitolliseen myyntiin, yksi tappiolliseen myyntiin ja yksi ostoista on myymättä vielä tilikauden lopussa. Näytän siis esimerkit näistä ostoista ja siitä, miten myymättä jääneen oston tasekirjaus tehdään, kun kyseisten arvopapereiden arvo on laskenut. Lopuksi vielä esitän tuloslaskelman näistä kaupoista.

Yksinkertaisuuden vuoksi olen jättänyt välityspalkkiot pois. Niiden kirjaamisen voi sisällyttää kauppasummaan tai ne voi kirjata erikseen. Kaikki seuraavat esimerkit ovat kuvitteellisia, älkääkä antako päivämäärien hämätä.

Sanotaan, että ensimmäisen päivän aikana Ostetaan ensin Nokiaa 10 kpl 3000 eurolla ja päivän lopuksi nuo myydään 4000 eurolla eli voittoa tehdään 1000 euroa. Kirjaus näyttää tältä.

Kirjanpidon tarkistamisen helpottamiseksi voi olla hyvä laittaa selitteeseen osakkeen tikkeri (lyhenne) ja ostettujen/myytyjen osakkeiden määrä. Jos kauppa on tehty muussa kuin eurovaluutassa, niin on hyvä merkitä tuohon kohtaan ylös sen päivän vaihtokurssin päätöslukema. Kirjanpito pitää tehdä lähtökohtaisesti kokonaan eurovaluutassa, joten kaikki kirjaukset pitää muuttaa aina euroiksi sen päivän päätöskurssilla, milloin kirjaus on tehty.

Kun selite on tehty selkeästi, on helppo tarkistaa tilinpäätöksessä, mitä osto-eriä on myyty ja mitä on säilytetty, jos vaihdantaa saman arvopaperin ympärillä on paljon eri suuntiin. Myynneissä noudatetaan siis FIFO-periaatetta (First in, First out) eli ensimmäiseksi ostettu erä myös aina myydään aina ensin jne.

Seuraavana päivänä ostetaan Fortumia 8000 eurolla ja sama määrä osakkeita myydään synkän päivän päätteksi 4000 eurolla eli 50 % tappiolla. Kirjaus näyttää tältä:

 

 

 

Seuraavana päivänä ostetaan Orionia 2000 eurolla eikä myydä mitään. Kirjaus näyttää tältä:

Yhteensä ollaan siis tähän mennessä 3000 euroa tappiolla. Koska tappioilla on tapana lannistaa, niin loppuvuosi vietetään tappioita murehtien ja kaikki kaupankäynti on lopetettu. Orionin osakkeiden arvo kuitenkin laskee tilikauden loppuun mennessä sen verran, että 2000 euron ostoerän arvo on enää 1800 euroa. Tilinpäätöspäivänä osakkeiden kirjaaminen taseeseen tehdään näin:

Yhteensä vuoden aikana tehtiin siis 3000 euroa realisoitua tappiota ja 200 euroa arvonalentumisesta johtuvaa tappiota. Kun tästä kaupankäynnistä tehdään automaattinen tuloslaskelma Tilittimellä, niin se näyttää tältä:

Huomatkaa, että kyseessä on eritelty tuloslaskelma eli siinä näkyy kaikki kirjanpidon tilit. Tilinpäätöksessä palautettavan tuloslaskelman ei tarvitse olla eritelty. Esimerkiksi Tilitin -ohjelma tulostaa sekä eritellyn että ei-eritellyn tuloslaskelman ja taseen suoraan juoksevasta kirjanpidosta.

Toki kyseiset kaupat olisi voinut netottaa yhdeksi kirjaukseksi, mutta näin pienillä määrillä se ei säästä aikaa eikä se ole muutenkaan kovin perusteltua. Voit myös netottaa esimerkiksi vain myynnit koko vuodelta tai vain ostot. Myös kaupankäyntikulut voi sisällyttää hankintahintaan tai sitten ne voi kirjata erikseen. Itse tykkään kirjata hankintakulut erikseen, niin näkee, miten suuri vaikutus näillä on kokonaisuuteen.

Jos sijoitusyhtiöllä ei olisi yhtään kaupankäyntikuluja tai mitään muitakaan kuluja, niin tuloslaskelma tilinpäätökessä näyttäisi yksinkertaisesti tuolta. Eritellystä tuloslaskelmasta on helppo täyttää nuo lukemat veroilmoitukseen. Todellisuudessa homma on tietysti monimutkaisempaa, jos pitää esimerkiksi tehdä siirtoja vaihto-omaisuudesta pysyviin vastaaviin ja jos vaikkapa valuuttakursseista aiheutunutta tappiota/voittoa pitää korjata.

Tilikartta (esimerkki)

Ohessa on vielä oman sijoitusyhtiöni tilikartta. Huomatkaa, että minulla on yhtiön nimissä myös muuta liiketoimintaa, joten siksi osa tileistä on pelkkää sijoitustoimintaa harrastaville yhtiöille täysin tarpeettomia:

Haluatko saada ensimmäisenä tiedon, kun
sijoitusyhtiö -verkkokurssi julkaistaan?

Tarkoitukseni on yhdessä alan ammattilaisten kanssa suunnitella kattava verkkokurssi sijoitusyhtiön kautta sijoittamiseen liittyen. Kurssilla käydään läpi yleisesti sijoittajan verosuunnittelua, sijoitusyhtiön perustamista, toimintaa, kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja veroilmoitusta. Jos haluat päästä testaajaksi tälle kurssille ensimmäisten joukossa, kun kurssi julkaistaan, niin liity sähköpostilistalle! Liittymällä listalle hyväksyt rekisteriselosteen.

Valuuttakauppojen vaikutuksen huomioiminen tilinpäätöksessä

Sijoitusyhtiön juokseva kirjanpito on yksinkertaistettuna edellä mainitun näköistä. Toki lisäksi tulee esim. SVOP-sijoitusten kirjaus, kulujen kirjaus ja mahdollisten voitonjakojen/pääomapalautusten kirjaus. Mikään asia kirjanpidossa ei kuitenkaan ole ylitsepääsemättömän monimutkaista edes maallikolle. Ongelma on ehkä se, että nimenomaan sijoitusyhtiöille ominaisen kirjanpidon asioita ei ole käsitelty oikeastaan kovinkaan paljon missään internetlähteissä tai kirjallisuudessa. Loppujen lopuksi kirjanpito on kuitenkin hyvin yksinkertaista, varsinkin, jos arvopapereita kohtelee vaihto-omaisuutena.

Valuuttakurssit on on kuitenkin vielä otettava huomioon, jos kauppaa käy useassa eri valuutassa. On nimittäin järjetöntä yrittää pysyä valuuttakurssivoittojen/tappioiden perässä tilikauden aikana (menee liian vaikeaksi eikä se tarjoa mitään lisäarvoa kenellekään). Siksi itse ratkaisen ongelman yksinkertaisesti niin, että vertailen kirjapidollisten valuuttatilien saldoa oikeiden valuuttatilien saldoihin. Kun saldo poikkeaa ja kaikki muut kirjaukset kyseiseltä tililtä on tehty oikein, niin erotus ei voi olla mistään muusta johtuvaa, kuin valuuttakurssien vaikutuksista. Itse kirjaan tämän erotuksen rahoituskuluksi tai -voitoksi riippuen tietenki siitä, onko saldon erotus minulle eduksi vai hyödyksi. Tositteeksi tähän tulee tietysti saldotodistukset molemmilta tileiltä ja laskelma näiden erotuksesta.

Kun sijoitustoiminta ja arvopaperikauppa verotetaan TVL:n mukaan

Kuten jo moneen kertaan on todettu, jos arvopaperia ei voi lukea käyttomaisuudeksi, vaihto-omaisuudeksi tai rahoitusomaisuudeksi, se tulee kirjata pitkäaikaiseksi sijoitukseksi pysyviin vastaaviin ja ilmoittaa veroilmoituksessa kohtaan ”Muut pitkäaikaiset sijoitukset (TVL)”. Tähän yhteyteen kirjanpitolain määritelmä pysyvistä vastaavista sanoo seuraavaa:

“Pysyviä ovat erät, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena. Muut vastaavien erät ovat vaihtuvia.”

Tässä tapauksessa kirjanpito eroaa EVL:n mukaan verotettavasta arvopaperikaupasta aika merkittävästi ja muistuttaa lähinnä enemmän yksityishenkilön ”kirjanpitoa”. Kirjanpidossa kaupat voi vuoden lopuksi kirjata suoraan taseeseen pysyvien vastaavien kohtaan sijoitukset. Kirjanpidossa tällaisen sijoitustoiminnan menot ja kulut pitää pitää erillään mahdollisen muun elinkeinotoiminnan menoista ja kuluista. Jos on kuitenkin jotain päällekkäisiä kuluja jotka liittyvät molempiin tulonlähteisiin (EVL ja TVL), niin kulujen vähennykset tulee tehdä jossain suhteessa näiden tulonlähteiden välillä ja tätä suhdetta on myöhemmin hankalaa vaihtaa.

Esimerkiksi vaikka puhelinkulut voidaan vähentää verotuksessa suhteessa 70% TVL:n tuloista ja 30 % EVL:n tuloista, kun tämä suhde on perusteltu. Varsinkin jos tämän suhteen vaihtoa yrittää myöhemmin tehdä verovelvollisen eduksi, niin se on hyvin hankalaa.

Jos tekee myyntejä, niin nämä pitää tietysti kirjata sekä kirjanpitoon että veroilmoitukseen. Veroilmoituksessa jokaisen myynnin kohdalle kirjataan käsin päivämäärä, kappalemäärä, luovutushinta, kaupankäyntikulut ja mahdollinen valuuttakurssi. Jos kauppoja on paljon, niin voi tehdä netotuksen eli kirjaa kaikkien tappiollisten kauppojen yhteissumman yhdelle ja voitollisten toiselle riville. Tällöin tulee kuitenkin liitää kauppakohtainen erittely veroilmoituksen liitteeksi.

Olemme yhdessä alan ammattilaisten kanssa suunnittelemassa sijoitusyhtiö -verkkokurssia!

Sinulla on nyt mahdollisuus päästä ensimmäisten joukossa tälle kurssille testaajaksi! Kurssilla käydään läpi sijoittajan verosuunnittelua, sijoitusyhtiön perustamista, toimintaa, kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja veroilmoitusta. Jos haluat päästä testaajaksi, kun kurssi julkaistaan, niin liity sähköpostilistalle! Alustavasti kurssi tulee julki testiryhmälle keväällä 2018. Liittymällä listalle hyväksyt rekisteriselosteen

Lopuksi

Sijoitusyhtiön kirjanpito ja tilinpäätös on teknisesti aika yksinkertaista, kun sen on kerran oppinut. Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli siihen apua ja luonnollisesti jos joku minua asiantuntevampi löytää tekstistä virheitä niin korjatkaa ihmeessä. Jokainen lukija hyödyntää tässä kirjoituksessa esitettyjä tietoja kuitenkin omalla vastuulla.

Kirjanpidon suunnittelussa tulee ottaa siis järjestyksessä huomioon seuraavat seikat:

  1. Millainen on sijoitustoiminnan luonne, minkä verolain alle haluaa oman sijoitustoiminnan saattaa (EVL/TVL)?
  2. Kuinka paljon käy kauppaa ja onko kauppaa eri valuutoissa. Miten tekee netotuksen ja miten huomioi valuuttakurssien vaikutukset?
  3. Jos on muita tulonlähteitä, niin miten suunnittelee esimerkiksi kulujen jako-osuudet?

Kirjanpidossa päätöksiä kannattaa todellakin tehdä kauaskantoisesti eli miettiä tarkkaan kahden eri kirjaamisvaihtoehdon välillä, kummalla on pitkässä juoksussa enemmän potentiaalia tulla edullisemmaksi vaihtoehdoksi eri tilanteissa. Esimerkiksi itse lähtisin aina ensisijaisesti kirjaamaan kaikki osakkeiden ostot alkuun vaihto-omaisuudeksi, jolloin ensimmäisenä vuotena voi tehdä arvonalennukset tulokseen. Jos joitain osakkeita päättää sitten pitää pitempään, niin näiden muuttaminen myöhemmin pysyviin vastaaviin on helppoa.

Kirjallisuutta ja lähteitä

Lopuksi vielä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, muutamia lähteitä ja mielenkiintoisia sivuja, mitä kannatta ehkä tsekata. Olennainen tieto löytyy myös netistä, mutta kirjat saattavat säästää paljon aikaa ja vaivaa. Kirjojen sisältämää tietoa ainakin itse pitäisin myös lähtökohtaisesti kaikkein luotettavimpana.

Esimerkiksi Pien – ja mikroyrityksen tilinpäätös kirjoittajista Jarmo Leppiniemi on toiminut Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa liiketaloustieteen laskentatoimen professorina, valtion tilintarkastuslautakunnan (VALA) jäsen ja hän toimi pitkään myös kirjanpitolautakunnan (KILA) puheenjohtajana. Jarmo on osallistunut useiden lakien valmisteluun, muun muassa arvopaperimarkkina- ja kirjanpitolainsäädäntöön liittyen. Kirjan toinen kirjoittaja Timo Kaisanlahti on koulutukseltaan kauppatieteen maisteri ja oikeustieteen tohtori. Timo on toiminut kirjanpitolautakunnan puheenjohtajana vuodesta 2010 lähtien. Jos jonkun sanaan pitää luottaa näissä asioissa, niin ainakin näiden kahden.

Ohessa siis kirjallisuutta ja lähteitä. Haluan vielä mainita sen, että kirjojen linkit ovat affiliate-linkkejä eli jos ostat kirjan linkin kautta, niin saan siitä pienen komission. Tämä ei kuitenkaan maksa sinulle yhtään mitään ylimääräistä enkä suosittele näitä kirjoja tuon palkkion takia, vaan siksi, että niistä on ollut ainakin minulle apua 🙂

Kirjallisuutta:
  1. Pien – ja mikroyrityksen tilinpäätös
  2. Pien ja mikroyritysten tilinpäätös käytännönläheisesti
  3. Kirjanpito, tilinpäätös ja tilinpäätöksen tulkinta
Blogikirjoituksia
  1. Sijoitusyhtiön perustaminen osa 1: Miksi perustaa sijoitusyhtiö?
  2. Sijoitusyhtiön perustaminen osa 2: Riskit ja kulut
  3. Sijoitusyhtiön perustaminen osa 3: Käytäntöä perustamisesta ja toiminnasta
  4. Milloin opiskelijan kannattaa perustaa sijoitusyhtiö?
  5. Tuokko: Johdannaiset, vaikeasti hallittava asiakokonaisuus tilinpäätöksessä ja verotuksessa
Foorumeita/nettisivuja
  1. Sijoitustiedon foorumi: Sijoitusyhtiön perustaminen, verotus ja taloushallinto
  2. Sijoitusyhtiö.net
Viranomaislähteitä:
  1. KHO:n päätös sijoitustoiminnan tulonlähteestä, kun pääasiallinen liiketoiminta EI ole sijoitustoiminta
  2. Verohallinto: Arvopaperisijoittamisen tulonlähde

2 thoughts on “Sijoitusyhtiön kirjanpito ja tilinpäätös”

  1. Hyvä teksti, selvensi itsellenikin asioita hieman, vaikka olenkin tähän sijoitusyhtiön kirjanpitoon yrittänyt perehtyä aiemmin.

    Sen verran lisäisin, että käyttöomaisuusosake on hankittu johonkin muuhun tarkoitukseen, kuin osingon tai muun arvonnousun nimissä. Eli periaatteessa se on sijoitus yhtiöön, jolla on jokin yhteys sijoittavaan yhtiöön. Yleensä kyseessä on tytäryhtiö, mutta se voisi varmaankin olla myös jokin vesiosuuskunta, tieosuuskunta tms, jolta hankintaan palveluja.

    Ja, käyttöomaisuusosakkeen myyntihän on sitten täysin veroton!

    1. Kiitos paljon täsmennyksestä! Käyttöomaisuusosakkeet on aika mysteeri itselle, joten käsittelin niitä vain siitä näkökulmasta, jos liiketoiminta on vain (pääoma)sijoitustoimintaa. Tällöin myyntivoitosta maksetun veron laskemiseen on aivan omat säännöt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *