Matala osumatarkkuus ei tee markkinoiden ajoittajasta tappiollista sijoittajaa

Markkinoiden ajoittaminen on laji, joka herättää sijoituspiireissä paljon tunteita. Esimerkiksi itse olen blogissani tähän mennessä suhtautunut varsin kriittisesti kaikenlaiseen ajoittamiseen ja ennustamiseen. Jos katsotaan kokonaiskuvaa, olen edelleenkin asiasta samaa mieltä: Jos tarkoituksena on omistaa laadukkaita yrityksiä, niin hinnoittelu on se olennainen asia, ajoittaminen ei. Ajoittaminen on kokonaan oma ”pelinsä”. Itse asiassa jos tätä mietitään järjellisesti, niin omistaminen on markkinoista riippumatonta omistamista, ei peliä. Ainakin näin ihannemaailmassa.

Olen kuitenkin ollut vähän turhan armoton markkinoiden ajoittajia kohtaan. Niinpä olen nyt viime aikoina hieman opiskellut kyseistä aihetta aina hintakuvioanalyysistä ja teknisistä työkaluista fundamentti -perusteiseen markkinoiden ennustamiseen asti. En ole ainakaan näillä meriiteillä muuttumassa chartistiksi tai ”teknikoksi”, minusta vain on hyvä ymmärtää, miten eri tavoin ihmiset voivat ajatella markkinoita. Muuten olisi hieman hankalaa edes yrittää puhua aiheesta.

Markkinoiden ajoittajan ongelma ei ole osumatarkkuus vaan riskienhallinta

Jos puhutaan markkinoiden ajoittamisesta eli toisin sanoen kurssiliikkeiden ”ennustamisesta”, niin asiaan liittyy paljon väärinkäsityksiä. Tämän artikkelin kuva on itse asiassa hyvä esimerkki siitä, miten ivallisesti markkinoiden ennustajiin yleensä suhtaudutaan. Usein kuulekin sanottavan ”Kuka tahansa voi ennustaa oikein markkinoiden romahduksen, jos vain tekee tarpeeksi monta ennustusta ”. En kiistä tätä väitettä. Jos kuitenkin halutaan oikeasti pureutua markkinoiden ajoittamisen ongelmiin, niin tuon väitteen toteaminen on vähän sama kuin sanoisi ”Kuka tahansa osaa lentää lentokonetta niin kauan, kun autopilotti on päällä”. Se ei johda mihinkään.

Toki kuvan opetus ainakin näin pintapuolisesti on ihan hyödyllinen jos mietitään tavallista sijoittajaa: Älä välitä markkinoiden myllerryksestä tai uutisvirrasta. Sijoita kurinalaisesti ja tasaisesti osakkeisiin, niin pitkässä juoksussa se palkitsee. Hötkyily yleensä kostautuu, jos et tiedä mitä teet.

Minä näen kuvan opetuksessa kuitenkin hieman syvemmän merkityksen, vaikka se tuskin oli kuvan tekijän alkuperäinen tarkoitus. Tarkastellaan vaikkapa aikaväliä vuoden 1987 mustasta maanantaista vuoden 2000 internetkuplaan saakka. Tuolle aikavälille mahtui varmasti useampiakin ennustajia, mutta oletetaan, että nuo seitsemän ”This is the top” -ennustusta, jotka kuvaan on merkitty, kuvaavat yhden yksittäisen ajoittajan tekemiä ennustuksia. Seitsemästä ennustuksesta siis yksi osui oikeaan eli osumatarkkuus ei ole mikään huikea. Tästäpä moni voisi nokkelana tokaista: ”Kun teet tarpeeksi monta ennustusta, niin kyllä sinä joskus osut oikeaan”

Osumatarkkuus ei kuitenkaan korreloi sen kanssa, miten hyvin kyseinen ennustaja on onnistunut ansaitsemaan rahaa näillä ennustuksilla. Itse asiassa alhaiset osumatarkkuuden ovat nimenomaan hyvä asia, koska se pitää suuren yleisön loitolla tällaisesta ennustusmallista. Näin ollen muut ihmiset eivät ala hyödyntämään sitä, koska sen osumatarkkuus on niin pieni.

Todellisuudessa kurssiliike -spekulantille merkityksellinen asia on riskienhallinta: Kuinka paljon rahaa olen valmis häviämään ja mikä on odotettu tuotto, jos olen oikeassa? Artikkelin kuvasta ei nimittäin käy ilmi, mikä oli ennustajan näkemys kurssipudotuksen suuruudesta. Ainoastaan ennustusten ajankohdat on merkitty kuviin.

Osumatarkkuus ja odotusarvon käsite

Väännän tämän nyt todella yksinkertaiseksi. Todellisuudessa asiat eivät ole näin suoraviivaisia, mutta perusajatus oikeastaan kaikkein markkinoiden ajoittajien ja kurssispekulanttien kesken on sama: Pyrkimys positiiviseen odotusarvoon mahdollisimman pienellä kurssiheilunnalla (volatiliteetti).

Jos siis oletetaan, että meidän ennustemallin osumatarkkuus on 1/7 eli noin 14,3 %, niin oikeanlaisella riskienhallinnalla voimme ansaita erinomaista tuottoa, kunhan pystymme luotettavasti määrittämään realistisen tuotto-odotuksen, suhteellisen panoksen sekä stop-loss tason. Stop-loss tasolla siis säädämme maksimitappiota eli teemme päätöksen, milloin automaattisesti suljemme position ja katkaisemme tappiot tiettyyn pisteeseen. Voimme esimerkiksi määrittää, että suljemme position, kun se on mennyt tappiolle 5 %. Seuraavaksi heitämme arvauksen mahdollisesta kurssilaskusta eli voitosta, mikäli mallimme osuu oikeaan. Sanotaan, että se on riittävällä tarkkuudella vaikkapa noin 40 %.

Näin ollen ehdimme tehdä 6 kertaa 5 % tappion ennen kuin teemme 40 % voiton. Odotusarvo on siis 40% – 6 x 5 % = 10 %. Jos siis toistamme tätä mallia tuhansia kertoja, niin keskimääräinen tuotto lähentelee tuota 10 %. Se, minkä suuruisella panoksella ”lyömme vetoa” ennustuksen puolesta riippuu taas siitä, kuinka pitkiä tappioputkia voi satunnaisuuden takia tulla vastaan.

Taitava kurssispekulantti siis tietää oman osumatarkkuutensa ja osaa hallita riskejä. Katsoin vastikään yhden maailman menestyneimmän chartistin Peter Brandtin haastattelua ja Charting -opetusviedoita Real Vision TV:stä. Chartisti on siis kurssiliikkeillä spekuloiva henkilö, joka tekee sijoituspäätöksiä perustuen ainoastaan siihen, millaisia kuvioita historiallinen kurssiliikehdintä muodostaa.

Haastattelussa Peter kertoo hänen osumatarkkuuden olevan noin 40 %. Oikeanlaisella riskienhallinnalla tällainenkin osumatarkkuus saadaan kuitenkin käännettyä voitoksi ja Peter onkin takonut strategiallaan aivan mielettömiä tuottoja jo 80 -luvulta lähtien.

Sitten on tietysti myös aivan päinvastaisia strategioita, jotka myös perustuvat ajoittamiseen. Esimerkiksi sellaiset sijoittajalegendat kuten George Soros ja Stanley Druckenmiller ovat tunnettuja siitä, että he tekevät vain muutamia sijoituspäätöksiä vuodessa, mutta heidän osumatarkkuus on todella kova. Tällaiset sijoitusstrategiat taas perustuvat yleensä enemmänkin fundamentteihin ja makrotaloudellisiin näkemyksiin, kuin puhtaasti pelkkiin kuvaajiin. Toki on hyvin tyypillistä, että monet tämän tyyliset sijoittajat yhdistelevät fundamentti-analyysiä tekniseen analyysiin.

Miksi markkinoiden ajoittaminen on sitten niin vaikeaa?

Tämän koko kirjoituksen pointti on oikeastaan se, että markkinoiden ajoittaminen ei ole mahdotonta ja on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat menestyksekkäästi perustaneet sijoitusstrategiansa markkinoiden ajoittamiseen. Markkinoiden ajoittamisesta käytävä tyypillinen sijoituskeskustelu kuitenkin tyssää aina siihen, että keskustelun konsensuksen mielestä ajoittamisessa onnsituneilla sijoittajilla on ollut mukana joko valtavasti tuuria tai sitten One in a billion -talenttia.

Se miksi esimerkiksi hintakuvioihin tai tekniseen analyysin perustuvien strategioiden menestyksekäs toteutus on niin vaikeaa, johtuu kuitenkin siitä, että tällaisten strategioiden oppiminen ja niiden kääntäminen voitolle vie yleensä huomattavan pitkän ajan. Esimerkiksi Peter Brandt mainitsee tehneensä alussa noin 5 vuotta putkeen tappiota, kunnes treidaaminen kääntyi lopulta voitolliseksi. Olen kuunnellut paljon esimerkiksi Chat With Traders -podcastia ja samantapaiset kokemukset tuntuvat yhdistävän kaikkia muitakin menestyneitä treidereitä. Eräänkin ajoittajan suusta olen kuullut, että alussa tappiollisia vuosia saattoi tulla jopa 7 putkeen. Näin pitkät tappioputket väistämättä karistaa valtaosan ihmisistä pois näiden menetelmien parista.

Kun kuuntelee näitä tarinoita viiden ja seitsemän vuoden kuivista kausista, niin tulee väkisin ajateltua oman sijoitusurani helppoutta. Osakemarkkinoilla romahdukset ja laskumarkkinat ovat yleensä lyhytaikaisia, maksimissaan muutamia vuosia. Itse olin aika onnekas, kun aloitin sijoittamisen juuri 2008 finanssikriisin aikoihin. Olin tuolloin aika nuori, enkä täysin edes ymmärtänyt miten vakavasta asiasta silloin oli kyse. En ole kokenut juuri yhtään kunnolla tappiollista vuotta, joten minulla on ollut aika helppoa tuudittautua omaan sijoitusstrategiaani. Samaan aikaan joku aloitteleva kurssispekulantti on saattanut vetää koko nousumarkkinan* tuskaisesti tappiolla.

Lopuksi

Suhtautukaa siis edelleen varauksella kaikkiin ennustuksiin ja analyytikoiden näkemyksiin, sillä niiden ei ole tarkoituskaan olla varmoja. Valitettavan usein näistä ennustuksista jää pois nimenomaan se olennainen asia eli millä todennäköisyydellä jotakin tapahtuu ja kuinka suuri liike tulee olemaan. Lukija tuskin sen enempää ymmärtää, millaisella panoksella ennustaja on valmis lyömään vetoa ennustuksensa puolesta.

Toki tämä on ihan ymmärrettävää sillä ”Pörssiromahdus tulee 40 % todennäköisyydellä” ei ole mikään kovin karvoja nostattava uutisotsikko. Tämä kuitenkin näkyy sitten siinä, että sijoituspiireissä mielipiteet näistä markkinoiden ajoittajista ja muista teknikkospekulanteista on mitä on.

* Erään chartistin mukaan väitetty 8 vuoden nousumarkkina on huijausta.

PS: Haluan vielä selventää, että kaikki sijoittajat ovat spekulantteja. Toiset spekuloivat lyhyen aikavälin kurssiliikkeillä, toiset bisneksen pitkän tähtäimen arvonkehityksellä. Kirjoittaja tunnistaa itsensä lähinnä jälkimmäiseksi, mutta antaa kunnioitusta myös ensin mainituille.

1 thought on “Matala osumatarkkuus ei tee markkinoiden ajoittajasta tappiollista sijoittajaa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *