Google-diagnoosilla sijoitusneuvojan vastaanotolle?

Mitä tulee henkilökohtaiseen terveyteen, suomalaiset ovat erittäin vaateliasta porukkaa. Yhä useampi potilas hakee oireillaan diagnoosia Googlesta ennen lääkärin vastaanotolle menemistä. Lääkärin jokaista sanaa epäillään, eikä omaa kantaa pelätä tuoda esille. Kaikkein valveutuneimmat yksilöt eivät tule lääkärin vastaanotolle hakemaan diagnoosia ja sen mukaista hoitoa, vaan lääkettä. Diagnoosi kun on jo valmiina. Oman diagnoosinsa taustaksi osa saattaakin tuoda mukanaan ison pinon papereita, joista löytyy kyseistä sairautta ja sen hoitoa käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita. Vertaisarvioituja tietenkin.

Itse en näe asiassa sen suurempaa ongelmaa. Potilaan pitäisikin haastaa lääkäriä, muutenhan emme tietäisi, onko koko lääkärikoulutus ja lääkärin ammatti täysin turha. Sitä paitsi lääkärikin voi olla joskus pahasti väärässä, joten sokea uskominen kaikkeen mitä sanotaan ei ole tarkoituksenmukaista. Ihailenkin joidenkin kykyä kyseenalaistaa auktoriteettejä. Mutta entäpä kun kysymyksessä on oman terveyden sijasta oma talous?

Aivan. Väitän, että näistä edellä mainituista itsediagnostikoista enää vain murto-osa vaivautuu paneutumaan asioihin yhtä säntillisesti ennen sijoitusneuvojan tapaamiseen menoa, kuin ennen lääkärin vastaanottoa. Siitäkin huolimatta, että sijoitusneuvonta on  90 %:n todennäköisyydellä pelkkää myyntityötä kickbackeineen ja myyntibonuksineen, kun taas lääkärin palkkio on 90 % todennäköisyydellä diagnoosista riippumatta lähtökohtaisesti aina sama (vaikka Hesari tietääkin kertoa, että osa lääkäreistä saa osinkoina 0,00001 senttiä jokaisesta määräämästään Orionin lääkkeestä). Toki terveys tulee varmasti meidän kaikkien arvomaailmassa ennen rahallista vaurautta, mutta toisaalta nämä kaksi asiaa liittyvät vahvasti toisiinsa.

Sijoitusneuvonta on yleensä pelkkää myyntityötä

Viime kuussa suomalainen talousmedia uutisoi Finanssivalvonnan toimenpiteistä koskien muutamien pankkien sijoitusneuvontaa. Nordea, Helsingin Seudun Osuuspankki, pankkiiriliike Alexandria ja Investium saivat Fiva:lta julkisen varoituksen ja sakot (päätökset eivät vielä lainvoimaisia) sijoitusneuvontaan liittyvistä laiminlyönneistä. Laiminlyönnit liittyivät lähinnä asiakastietojen hankintaan, riskiprofiilikartoituksiin ja epäselvyyksiin kerättyjen tietojen dokumentoinnissa. Joissain tapauksissa asiakkaita ei oltu myöskään tiedotettu riittävän hyvin sijoitustuotteiden riskeistä tai ainakaan tiedottamisesta ei ollut olemassa riittävää dokumentaatiota.

Sijoitusneuvonnan peruskaava on yleensä (tai ainakin sen pitäisi olla) seuraavanlainen: Ensin käydään läpi asiakkaan taustoja, tavoitteita, riskinsietokykyä, ymmärrystä asioista ja sijoitustoiminnan tarkoitusperiä. Laki säätelee näiden tietojen keräämistä ja dokumentoimista erittäin tarkasti. Lyhyesti voisi todeta, että kartoituksen tarkoituksena on selvittää mistä asiakkaan varat ovat peräisin, kuinka paljon asiakas tietää erilaisista sijoitustuotteista ja minkä verran hän on niihin itse sijoittanut sekä millaista riski/tuotto-suhdetta asiakas sijoitustoiminnallaan tavoittelee. Tämän ns. sijoittajaprofiilin perusteella asiakkaalle myydään/jätetään myymättä erilaisia sijoitustuotteita.

Finanssivalvonnan tarkastukset tuovat esiin sen tosiseikan, josta olen itsekin puhunut tässä blogissa jo pitkään: Ei aina, mutta useimmissa tapauksissa sijoitusneuvonta on pitkälti pelkästään myyntityötä. Asiakkaan olisi hyvä ymmärtää, että puupaneeleista ja liituraidoista huolimatta pöydän toisella puolella saattaa pahimmillaan istua henkilö, jonka todellinen ymmärrys sijoittamisesta on verrattavissa Airbus A 380:n lentämiseen Kellog’s-merkkisellä lentolupakirjalla, ja jonka toimintaa edelleen motivoi erilaiset myyntibonukset ja kickbackit.

Uskon, että Finanssivalvonnan paljastukset ovat vain pintaraapaisu siitä, mikä on tänä päivänä monissa pankeissa enemmänkin normi kuin poikkeus. Jokainen meistä on joskus kuullut tarinoita tai ollut itse sijoitusneuvonnassa paikalla todistamassa mitä eriskummallisempia myyntipuheita. Tavallisille ihmisille, joilla ei ole vielä mitään käsitystä edes sijoittamisen perusasioista, kaupitellaan täysin järjettömiä ja kuluiltaan kalliita virityksiä. Eikä muuten pelkästään tavallisille ihmisille, vaan myös erittäin korkean tason valtiomiehille, kuten kirjoituksessani Haluatko vaurastua? Älä sijoita kuin Juha Sipilä kävi ilmi. Kyse ei siis ole mistään ”köyhien kusetuksesta”, vaan rikkaita vedätetään aivan samalla tavalla.

Kun sijoitusneuvonta menee pahasti pieleen

Tällä viikolla Hesari kertoi tapauksesta, jota lukiessa ainakin minulla tuli paha olo. 77-vuotiaalle leskeksi jäänelle rouvalle oli paljastunut, että hänen miehensä oli kaikessa hiljaisuudessa kerryttänyt lähes miljoonan euron kokoisen sijoituspotin. Näistä rouvalle oli osituksessa jäänyt 151 000 euron arvosta osakkeita. Mitä tekee Nordea, kun se saa kuulla tästä?

Mitäpä muutakaan kuin kehottaa myymään kaiken ja sijoittamaan rahat Nordean omiin korkeakuluisiin yhdistelmärahastoihin. Jotta 77-vuotias asiakas ei varmasti ymmärtäisi mistä on kyse, tehtiin sijoitusneuvonta kaiken lisäksi suomenkielellä, vaikka rouvan ädinkieli oli ruotsi (mikä myös näkyi pankin tiedoissa ja tuli ilmi hänen puheestaan). Tästä menettelystä rouvalle koitui valtavat veroseuraamukset, vaikka sijoitusneuvoja ”oli luullut”, että verot ovat maltillisemmat perintöjärjestelyjen takia. Hyvä kun luuli.

Sen sijaan, että Nordea olisi myöntänyt typerän virheensä, he menivät vieläkin syvemmälle kuoppaan ja perustelivat asiaa hajauttamisella. Siis tilanteessa, jossa jokaikinen omaisuusluokka on kuplassa, voidaan yhdistelmärahastojen järkevyyttä perustella hajauttamisella? Alan vahvasti epäillä, että sijoituspalvelututkintoja löytyy muropaketeista.

Rouvan osakesalkussa oli 8 suomalaisen pörssiyhtiön osakkeita, joiden liiketoiminta oli kansainvälistä ja jotka hänen miehensä oli todennäköisesti sinne vaivalla valinnut. Ainakin minun ja Vaasan yliopiston rahoituksen professorin mielestä tällainen osakesalkku on riittävän hajautettu. Liiketoimintariskin osalta 8 hyvin valittua yhtiötä hajauttaa riittävästi ja ”geologisen riskin” osalta yritysten kansainvälinen liiketoiminta on jo itsessään riittävä. Systeemiseltä riskiltä taas ei voi suojautua hajauttamalla.

Suosittelenkin myös Nordeaa tutustumaan kirjoituksiini Hajauttaminen ei pidä lupauksiaan ja Hajauttaminen – sijoitusmaailman suurin huijausJos Nordea olisi todella halunnut Rouvalle hajautetumman salkun, olisi tässä tapauksessa järkevin vaihtoehto ollut matalakuluinen indeksirahasto. Edelleen voidaan kysyä onko tällaisessa tilanteessa järkeä maksaa 30 000 euron veroseuraamuksia vain sen takia, että rahoitusteoreettisessa mielessä salkun odotettu keskihajonta on historiallisten tilastojen antamilla ennusteilla hieman pienempi. Mieti tuota vähän aikaa. Odotan innolla jos joku suostuu puolustamaan väitettä.

Onneksi kyseisen rouvan juristina toimiva vävy päätti tehdä asiasta kantelun Rahoitus – ja vakuutusneuvonta Finen Arvopaperilautakuntaan. Nordea määrättiin hyvittämään Rouvalle korvauksina 15 000 euroa ja Nordea myös suostui purkamaan kyseiset sijoitukset ilman kuluja.

Lisää sääntelyä vai asiakkaan vastuuta?

Useimmissa vastaavanlaisissa tapauksissa on toki helppo vedota asiakkaan vastuuseen ja palaankin siihen tekstin lopussa. Tässä tapauksessa on kuitenkin hieman hankalaa vaatia asiakkaalta vastuuta, kun kyseessä oli hieman vanhempi henkilö, joka oli vielä poissa tolaltaan miehensä kuoleman takia.

Finanssivalvonta aikookin puuttua tällaiseen toimintaa lisäämällä sääntelyä. Useimmat meistä menettävät malttinsa jo pelkästään kuullessaan sanan sääntely. Se kun vaikeuttaa yritystoimintaa sekä aiheuttaa aivan valtavasti stressiä ja pahaa mieltä. Ehkä näin joissain tapauksissa onkin, mutta ainakin tässä tapauksessa lisäsääntely vaikuttaa tervetulleelta ajatukselta. Käyn koko asiaa hieman tarkemmin läpi tulevissa kirjoituksissa, mutta nopealla vilkaisulla Finanssivalvonnan tekemät muutokset vaikuttavat juuri oikeanlaisilta.

Esimerkiksi jatkossa tiettyjä sijoitustuotteita saa myydä vain tietylle ennalta määrätylle asiakasryhmälle. Viranomainen voi tarvittaessa kieltää tiettyjen tuotteiden myynnin tietyille asiakkaille kokonaan. Sijoitustuotteiden myyntihenkilöiden osaamista korostetaan jatkossa entistä enemmän. Myös asiakkaan riskisietokyvyn sekä ennen kaikkea tappionsietokyvyn selvittämistä korostetaan. Yksi tärkein huomio on kuitenkin se, että jatkossa pankin palkkiojärjestelmä ei saa ohjata sijoitusneuvojaa toimimaan muulla kuin asiakkaan edun mukaisella tavalla. Asiakkaalle saisi siis myydä vain tuotetta, joka ajavat aidosti juuri hänen etuaan. Jos tämä oikeasti toteutuu tulevaisuudessa, niin hyvin todennäköisesti valtaosa pankkien yhdistelmärahastoista, rahastokoreista ja kapitalisaatiosopimuksista vaihtuu passiivisiin indeksirahastoihin.

Tässä kohtaa ainakin minulla herää epäilyksen peikko, sillä passiivisia indeksirahastoja kaupittelemalla ei bemareita ostella. Joko pankkien myyntiprosessi muuttuu enemmän automatisoiduksi, jolloin varsinaisten myytävien tuotteiden kulut voisivatkin laskea, tai sitten lisäsääntely onnistutaan kiertämään yhä useamman lakimiehen voimin. Toivotaan kuitenkin, että ainakin jotain positiivista saataisiin sääntelyllä aikaan.

Oletko menossa sijoitusneuvontaan? Ota ainakin nämä asiat huomioon

Nyt päästäänkin siihen, mistä jo kirjoituksen alussa puhuin. Meille, jotka osaamme Googlen avulla diagnosoida itseltämme jokaisen syöpätaudin ja tiedämme niihin parhaat lääkitykset ilman lääkäriäkin, kannattaisi myös ennen sijoitusneuvojan vastaanottoa selvittää ainakin seuraavat asiat:

  • Mitkä ovat sijoitustoiminnan tavoitteeni. Kuinka pitkälle aikavälille sijoitan ja miten eri omaisuusluokat ovat kehittyneet tällaisilla aikaväleillä.
  • Millaista lyhyen aikavälin arvonvaihtelua siedän ja mikä omaisuusluokka tarjoaa sitä eniten ja mikä vähiten? Tyypillisesti sijoitusneuvonnassa arvonvaihtelun eli volatiliteetin sietokykyä pidetään synonyyminä riskinsietokyvylle.
  • Millaisia tappiota siedän ja mitkä ovat niitä sijoitustuotteita, jotka voivat aiheuttaa suurimmat tappiot?
  • Kuinka todennäköisesti aktiivinen salkunhoito tuottaa lisäarvoa kulujen jälkeen ja mistä tiedän, kuka on hyvä salkunhoitaja?
  • Paljonko passiivisesta indeksirahastosta kannattaa korkeintaan maksaa palkkiota?

Yksi erittäin hyvä neuvo on se, että jos sinulla on sijoittamista harrastava ystävä tai sukulainen, niin pyydä häntä mukaan sijoitusneuvontaan. Hyvin todennäköisesti pankin myyntihenkilökin on paljon rauhallisempi jos tietää, että vastapuolella oleva tietää edes jotain asiasta. Ensimmäisellä tapaamisella ei koskaan kannata tehdä mitään diilejä, vaan kannattaa aina palata takaisin kotiin miettimään ja tutkimaan asiaa. Pyydä sijoitusneuvojalta mukaasi kaikki esitteet ja sopimukset mistä puhuitte, niin voit tarkemmin tutkia mistä on kyse. Kannattaa muutenkin olla todella vaativa asiakas eli pyydä aina sijoitusneuvojaa esittämään selkeästi esimerkiksi tuotteen lopulliset kokonaiskulut paperille.

Lopuksi

Yleisiä vaaran merkkejä on esimerkiksi varmat lupaukset tietyn suuruisista tuotoista lyhyellä aikavälillä tai ylipäätään sellaiset sijoitustuotteet, jotka esitteen perusteella tuottavat tasaisesti useita prosentteja (4-8 %) joka vuosi. Kannattaa myös suhtautua skeptisesti sanoihin ”pääomaturvattu”, ”kapitalisaatiosopimus” ja ylipäätään kaikkeen, missä on mukana sana vakuutus. Myös kuluista kannattaa olla tarkkana. Kun kokonaiskuluissa mennään vuositasolla yli 0,5 %:n, on hyvä kysyä, mitä lisäarvoa noin korkeat kulut tuovat.

Se on totta, että on olemassa aktiivisia rahastoja, jotka tuottavat korkeidenkin kulujen jälkeen lisäarvoa. Nämä ovat kuitenkin aika harvassa, ja hyvin todennäköisesti sinun pitää ylipäätään ymmärtää sijoittamisesta aika paljon, että tällaisia rahastoja voi edes löytää. Vastuullinen aktiivinen rahasto selittää aina erittäin tarkasti rahaston kulurakenteen, sijoitusstrategian jonka mukaan rahasto sijoittaa ja sen kenelle rahasto sopii. Yksi hyvä esimerkki tällaisesta on Pasi Havian pyörittämä HCP Quant rahasto. Tämä ei siis ole mainos, enkä ole itse rahastoon sijoittanut. Kyseinen rahasto on kuitenkin erinomainen esimerkki siitä, miten asiakkaalle oikeasti tuodaan selkeällä tavalla esille rahaston sijoitusfilosofia. Käykääpä tutustumassa rahaston asiakirjoihin ja verratkaa sitä joidenkin isompien pankkien tarjoamiin aktiivisiin rahastoihin. Ero on huomattava.

5 thoughts on “Google-diagnoosilla sijoitusneuvojan vastaanotolle?”

  1. Tuo HCP Quant on siinä mielessä mahdollisesti huono esimerkki, että sen nettisivuilla on sivukaupalla selitystä siitä, minkä kokoluokan ja ominaisuustyypin firmoja kanattaa omistaa, mutta se, mitä rahasto oikeasti omistaa ja millä periaatteilla tarkalleen valittuna, ne ovat liikesalaisuuksia. (Korjatkaa jos olen väärässä, mutta en ainakaan muutamalla etsintäkerralla ole löytänyt mitään listaa rahaston sijoituksista.)

    Esim. PYN Elite on vastakkainen esimerkki siinä mielessä, että rahaston omistukset on kerrottu avoimesti, olkoonkin että ne ovat vietnamilaisfirmoja, joita tavallinen pulliainen ei helposti ala suoraan hankkia rahastoa peesaillen mitä ehkä HCP Quant on voinut pelätä. Seligsonin rahastoilla näyttää olevan ainakin joillakin myös tuo listaus rahaston ”sisältämistä” firmoista. Berkshire Hathawaysta puhumattakaan…

    1. Kiitos kommentista!

      Itse olen kyllä eri mieltä rahaston sisällön avaamisesta. Jos rahasto noudattaisi kvalitatiivista osakepoiminta-strategiaa, niin avoimuutta sisällön suhteen pitäisi olla enemmän. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se, että Quant perustuu kvantitatiiviselle strategialle, jolloin salkun kiertonopeus on varmaan aika suuri (arvaus). Ja muutenkin nykypäivänä kaikkia multifaktoristrategioita itsessään kannattaa ajatella arvopaperina, jolloin yksittäisillä sijoituksilla ei ole mitään merkitystä esim. 10 vuoden aikajänteellä. Toki muutamien omistusten avaaminen avaisi hieman valintakriteereitä, jota voi ajatella avoimuutena tai sitten uhkana. Tässä kannattaa miettiä mikä on sijoittajan kokonaisedun kannalta parasta. Avata sisältöä ja antaa jollekin mahdollisuus reverse-engineerata Quantin käyttämä strategia, jolloin se tuskin enää voi toimia vai jättää joitain asioita pimentoon? Rahaston strategiaahan on kyllä avattu aivan valtavasti, ja mun mielestä nimenomaan se on se olennainen asia, mikä sijoittajan pitää ymmärtää.

      En ole rahastoon itse sijoittanut, mutta jonkin verran olen esimerkiksi kuukausikirjeitä lukenut. Siellä on silloin tällöin avattu joitakin rahaston omistuksia. Mun mielestä tossa on ihan riittävästi avoimuutta ottaen huomioon strategian laadun, mutta toki ymmärrän jos kaikki eivät tällaista menettelyä hyväksy.

      Täytyypä tsekata toi PYN Elite. Kiitos vinkistä!

    1. Näinhän se on. Toki voidaan miettiä, mihin tällaisia bisneksiä tarvitaan.

      Mitä tulee Quanttiin, niin en osaa sanoa tuleeko päihittämään indeksiä vai ei. Siksi en siihen ole sijoittanut. Kulut on korkeat, mutta ainakin rahasto on oikeasti aktiivinen ja kaikenlisäksi selittää, millä tavalla sijoittaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *