Kulta on paras omaisuusvakuutus osa 2: Kulta toimii hyvin inflaatiossa ja deflaatiossa

Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa kävin läpi, miksi kulta on nykymaailmassakin edelleen merkityksellinen omaisuusluokka. Suosittelenkin lukemaan ensimmäisen osan tämän kirjoituksen pohjustukseksi. Tässä kirjoituksessa syvennymme enemmän siihen, miten kullan dollarihinta muuttuu eri taloustilanteissa ja mihin perustuu kullan arvoa säilyttävä ominaisuus. Käymme myös läpi sitä, miksi kulta on viimeinen keino pelastaa talousjärjestelmä seuraavassa kriisissä, joka hyvin suurella todennäköisyydellä on eksponentiaalisesti pahempi kuin vuoden 2008 finanssikriisi. Kannattaa huomata, että puhun erikseen kullan dollarihinnasta ja kullan ”arvosta”. Tämä johtuu siitä, että kullan arvo itsessään ei juurikaan muutu mihinkään, vaan valuuttojen arvo kullan ympärillä muuttuu.

Kulta ei suojaa osakemarkkinoiden romahdukselta

Yksi yleinen myytti on se, että kulta korreloi aina negatiivisesti osakemarkkinoiden kanssa; Kun markkinoilla on epävarmuutta, kullan hinta nousee. Vastaavasti hyvinä aikoina, kun osakemarkkinat nousevat, kullan hinta laskee.

Osakemarkkinat ovat kuitenkin väärä mittari. Kullan hintaa selittävä tekijä on ennemminkin se, mistä osakemarkkinoiden varmuus tai epävarmuus johtuu. Toisinaan kulta ja osakemarkkinat saattavat molemmat nousta. Tämä on todennäköisintä inflaation aikaisissa vaiheissa. Jos taas talous ja inflaatio ovat voimakkaita, mutta reaalikorot edelleen positiivisia, menevät osakemarkkinat todennäköisesti ylös ja kullan hinta alas. Kulta ja osakkeet voivat myös mennä yhtä aikaa alas jos eletään voimakkaassa deflaatiossa (positiivinen reaalikorko ja olematon talouskasvu). Kullan hinta voi nousta osakemarkkinoiden laskiessa vain silloin, kun talous on ylikuumentumassa ja inflaatio riistäytymässä käsistä. Tällöin kulta toimii suojana inflaatiota/negatiivisia reaalikorkoja vastaan ja epäsuorasti suojana myös osakemarkkinoiden romahdusta vastaan.

Kullan ja osakemarkkinoiden korrelaatio noudattaa siis conditional correlation – ilmiötä (tilannekorrelaatio): Toisinaan korrelaatio on negatiivinen, joskus positiivinen ja välillä korrelaatiota ei ole ollenkaan. Siksi ”kultaan hajauttaminen” vain hajauttamisen takia on mielestäni typerintä, mitä sijoittaja voi tehdä. Portfolion riski/tuotto-suhde ei muutu ollenkaan paremmaksi jos sinulla ei ole selkeää ajatusta siitä, miten kulta tulee suojaamaan varallisuuttasi juuri seuraavan 10 vuoden aikana. Pahimassa tapauksessa riski/tuotto-suhde voi muuttua huonompaan suuntaan. Sama pätee hajauttamiseen myös muiden omaisuusluokkien suhteen.

En kuitenkaan tarkoita, etteikö kulta voisi toimia erinomaisena vakuutuksena markkinapaniikkeja vastaan. Tässä tullaankin taas oman sijoitusfilosofiani ytimeen: Sijoituspäätöksen tulee aina perustua loogiseen päättelyyn ja faktoihin – Ei anekdootteihin ”hajautushyödystä” tai muista sellaisista. Tässä tapauksessa ensin täytyy siis ymmärtää, mitkä asiat vaikuttavat kullan dollarihintaan ja oppia tunnistamaan se taloustilanne, jossa juuri nyt elämme. Tärkeää on myös ymmärtää fyysisen kullan perimmäinen tarkoitus, joka on suojata varallisuutta. Toimia siis vakuutuksena, ei sijoituksena.

Kullan dollarihinta pitkällä aikavälillä perustuu reaalikorkoihin ja inflaatioon

Kulta voidaan ajatella bondiksi, jonka reaalikorko on aina 0. Tällöin kullan omistaminen kannattaa aina silloin, kun reaalikorko on negatiivinen, koska kullan tarjoama 0-tuotto on parempi, kuin korkojen tarjoama negatiivinen tuotto. Reaalikorko muodostuu nimelliskorosta, josta on vähennetty inflaatio. Tästä syystä kulta toimii hyvänä suojana voimakasta inflaatiota vastaan, jollaista esiintyy mm. silloin, kun luottamus valuuttajärjestelmään on heikkoa. Tällä hetkellä elämme deflaatiossa eli inflaatio on negatiivinen. Matala korkotaso siis osittain kumoutuu ja reaalikorot ovat edelleen hieman positiiviset. Alla esitetty kuvaaja havainnollistaa hyvin teorian, jonka mukaan pitkällä aikavälillä kullan dollarihinta korreloi keskimäärin hyvin reaalikorkojen kanssa.

 

Mutta deflaatiossa kullan hinta laskee?

Meidän intuitiomme sopii hyvin siihen ajatukseen, että kulta on hyvä inflaatiosuoja.  Kuulostaisi varmasti loogiselta vetää tästä johtopäätös, että deflaatiossa kulta on vastaavasti huono vaihtoehto. Onko asia kuitenkaan näin yksinkertainen? Entäpä jos kulta säilyttää arvonsa hyvin myös deflaatiossa?

Yksinkertaisin tapa ajatella asiaa on muistaa, että kulta on rahaa. Deflaatiossa rahan arvo nousee ja koska kulta on rahaa, myös kullan arvon tulisi nousta? Asia todellakin on näin, mutta silti kullan dollarihinta deflaatiossa hyvin todennäköisesti laskee. Tämä johtuu siitä, että kukaan ei mene kauppaan ja osta ruokaa tai polttoainetta kultakolikoilla. Osto tapahtuu dollareilla (tai muulla valuutalla) ja deflaatiossa rahan arvon nousu kohdistuu aivan ensimmäiseksi siihen rahaan, jota eniten käytetään.

Kullan dollarihinta deflaatiossa siis hyvin todennäköisesti laskee, mutta hyvin todennäköisesti se laskee kuitenkin vähemmän, kuin hyödykkeiden ja palveluiden hinta keskimäärin (=deflaatio). Jos siis voimakkaassa deflaatiossa (esim. 5%) kullan dollarihinta laskee 3 %, niin reaalimaailmassa kullan arvo on itseasiassa noussut 2 %. Jos siis esimerkiksi dollarin arvo nousee 5 % vuodessa, vastaa 1000 dollaria ostovoimaltaan vuoden päästä nykyhetken 1050 dollaria. Jos samaan aikaan kullan dollarihinta on laskenut vuodessa 1000 dollarista 970 dollariin, vastaa vuoden päästä 970 dollarin arvoisen kultaharkon ostovoima nykyhetken 1020 dollaria. Kullan reaaliarvo on siis noussut 2 %.

Deflaatiossakin voittaja on lopulta kulta

Kulta vähintäänkin säilyttää arvonsa myös deflaatiossa. Toki voimakkaassa deflaatiossa fiat-raha on ensisijaisesti tuottavampi ja siten myös houkuttelevampi vaihtoehto, mutta pitkässä juoksussa asia saattaa kääntyä juuri toisinpäin. Deflaatio on nimittäin taloudelle suurta myrkkyä ja siksi keskuspankit tekevät kaikkensa saadakseen aikaan inflaatiota. Ensisijaisina vaihtoehtoina on yleensä rahan painaminen ja ohjauskoron laskeminen. Tosin jälkimmäinen vaihtoehto saattaa lopulta jopa lisätä deflaatiota; Kun korko laskee liian alas, kotitaloudet joutuvat säästämään enemmän saadakseen aikaan saman varallisuuden kasvuprosentin kuin ennen. Lisääntynyt säästäminen on pois kulutuksesta, mikä laskee hintoja edelleen.

Kun kaikki em. keinot on käytetty ja deflaatiosta ei siltikään päästä pois, on keskuspankeilla iso ongelma. Talous ei kasva, lama uhkaa ja korot ovat nollassa. Tyypillisesti n. 3 %-yksikön lasku korkoihin riittää pääsemään pois lamasta. Jos korot ovat jo valmiiksi nollassa, ei niiden laskeminen enää auta, vaan jopa pahentaa tilannetta. Korkoja täytyy siis saada nostettua ennen kuin laman uhka on todellinen, jotta niitä voidaan sitte laman aikana taas laskea. Korkojen nostaminen on kuitenkin taloudelle myrkkyä, koska kotitalouksien ja yritysten rahoituskustannukset nousee. Kulutus vähenee entisestään ja deflaatio vain pahenee. Korkojen nostaminen on tällaisessa tilanteessa siis erittäin paradoksaalista: Se on sama asia kuin löisit itseäsi vasaralla päähän, koska sen lopettaminen tuntuu hyvältä.

Pitkään jatkuneessa nollakasvussa ja deflaatiossa korkojen nostaminen on riskialtista. Jos sitä ei ehditä tehdä hallitusti, on inflaation aikaansaamiseksi viimeinen keino devalvoida fiat-valuutta kultaan nähden. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että keskupankki tekee toimenpiteitä, jotka nostavat kullan dollarihintaa ylöspäin. Tällöin kaikki muut hinnat nopeasti mukautuvat kullan hintamuutokseen ja dollarin arvo laskee. Syntyy inflaatiota.

Juuri näin USA teki vuonna 1933 ja Iso-Britannia vuonna 1931. Talous kärsi voimakkaasta deflaatiosta, eikä mikään muu keino enää auttanut. Molemmat valtiot devalvoivat valuuttansa kultaan nähden. USA:n hallitus ”pakotti” kullan dollarihinnan 20.67 dollarista/unssi hintaan 35 dollaria/unssi. Tämän toimenpiteen jälkeen kaikki muut hinnat nousivat ylös. Öljy, teräs, puuvilla, vehnä ym. raaka-aineet ja niiden mukana kaikki kulutustuotteet kallistuivat. Tällä yksinkertaisella toimenpiteellä saatiin helposti aikaan inflaatiota.

Syy siihen miksi temppu toimi vuonna 1933 ja toimisi edelleen on siinä, ettei kulta voi taistella devalvaatiota vastaan. Jos USA yrittää devalvoida dollari-valuuttansa euroon nähden, voi euro taistella vastaan ja painaa lisää rahaa. Kultaa ei voi mystisesti taikoa lisää, joten inflaation synnyttäminen devalvoimalla valuutta kultaan nähden toimii varmasti.

Onko laman uhka todellinen ?

Joku voi toki aivan perustellusti kysyä, onko 1930-luvun laman tyyppinen uhka taloudelle realistinen. Henkilökohtaisesti uskon näin. Koska valuuttajärjestelmämme sallii velan, se luo talouteen pitkän ja lyhyen aikavälin velkasyklejä. Lyhyen aikavälin velkasyklit kestävät tyypillisesti 10 vuotta ja pitkässä juoksussa ne synnyttävät 70-100 vuotta kestävän velkasyklin, koska uuden velkasyklin alkaessa velkaa on aina enemmän kuin edellisen velkasyklin alussa. Asian havainnollistamiseksi suosittelen katsomaan Ray Dalion opetuksen aiheesta: How The Economic Machine Works By Ray Dalio

Tällä hetkellä olemme pitkän aikavälin velkasyklin huipulla tulossa lujaa vauhtia alas. On mahdotonta ennustaa, kuinka monta lyhyen aikavälin velkasykliä nykyinen järjestelmä enää kestää. Todennäköisyys sille, että seuraava finanssikriisi on eksponentiaalisesti suurempi kuin vuoden 2008 kriisi on kuitenkin erittäin korkea. Mitään tarkkaa ajankohtaa en osaa tälle kriisille ennustaa.  En osaa myöskään ennustaa millä keinoilla valtiot siitä aikovat selvitä. Tiedän vain sen, että tällainen kriisi on tulossa, ja yksi todennäköisesti toimiva tapa suojella omaa varallisuutta sen aikana on omistaa fyysistä kultaa.

Lopuksi

Kulta siis vähintäänkin säilyttää arvonsa sekä inflaatiossa että deflaatiossa. Inflaatiossa tämä näkyy selvemmin, sillä yleensä kullan dollarihinta nousee voimakkaasti. Deflaatiossa kullan dollarihinta yleensä laskee, mutta reaaliarvo edelleen vähintäänkin säilyy. Pitkässä deflaatiokierteessä lopullinen pelastus voi olla valuutan devalvointi kultaa vastaan, jolloin kullan dollarihinta nousee. Kultaa ei voida painaa lisää eikä kukaan ole kellekään velkaa kultaa. Kulta on rahaa, jonka arvo ei muutu, mutta tämä ominaisuus tulee selkeästi ilmi vasta paniikkien hetkellä, kun ostaminen on jo liian myöhäistä.

Jos talousjärjestelmämme on romahduksen partaalla, ainoa keino pelastaa oma talous on omistaa fyysistä kultaa ja kaikki tietää tämän, miksei kullan kysyntä nouse ja nosta edelleen kullan hintaa? Tähän saamme vastauksen seuraavassa kirjoitussarjan osassa, kun käymme läpi kullan hintamanipulaatiota ja Kiinan sekä muiden suurten valtioiden ja instituutioiden intressejä aihetta kohtaan.

Tässä vielä tärkeää materiaalia aiheeseen liittyen:

Kulta on paras omaisuusvakuutus: Osa 1

James Rickards: The new case for gold

How The Economic Machine Works by Ray Dalio

The investors podcast: JIM RICKARDS – GOLD, BANKING, & CHINA (PART 1 OF 2)

The investors podcast: JIM RICKARDS – THE NEW CASE FOR GOLD (PART 2 OF 2)

The investors podcast: JIM RICKARDS AND THE ROAD TO RUIN (PART 1)

The investors podcast: JIM RICKARDS AND THE ROAD TO RUIN (PART 2)

Sijoitussalkun vakuuttaminen osa 1: Kulta

 

3 thoughts on “Kulta on paras omaisuusvakuutus osa 2: Kulta toimii hyvin inflaatiossa ja deflaatiossa”

    1. Voin toki olla aivan väärässä, mutta vielä en ole nähnyt sellaista perustelua, mikä saisi minut muuttamaan mieltäni.

      Toki jonkin verran epävarmuutta tähänkin asiaan liittyy, kuten kaikkiin asioihin sijoittamisessa. Siksi en ostakaan fyysistä kultaa koko rahalla, vaan pyrin pitämään painon n. 10%:ssa. Tällöin en menetä paljoakaan jos ole väärässä. Jos taas olen oikeassa, tuo pieni panostus pelastaa minut paljolta.

    2. Suuri kiitos mielenkiintoisesta juttusarjasta!

      Itse uskon että kullan rooli sijoitusmarkkinoilla tulee lähitulevaisuudessa merkittävästi kasvamaan, edellisvuosiin verrattuna. Talous ja markkinat ovat äärimmäisen mielenkiintoisessa ja mielenvikaisessa tilanteessa, josta ulospääseminen ei tule olemaan kivutonta.

      Fyysinen kulta on kuitenkin arvopaperistettuihin tuotteisiin verrattuna piensijoittajan kannalta hieman epälikvidimpi, hankalampi omistaa ja ennen kaikkea sen transaktiokulut (spread) ovat korkeat. Fyysinen kulta on ennenkaikkea arvon säilyttäjä (josta kuitenkin aihetuu kuluja), eli eräänlainen vakuutus tai turvasatama. Näenkin että piensijoittajan, jonka on tarkoitus kasvattaa varallisuuttaan agressiivisesti, ei ole YLEENSÄ järkeä ostaa fyysistä kultaa.

      Koska kullan on tarkoitus toimia vakuutuksena, niin tähän tarkoitukseen fyysinen kulta on toki monin verroin parempi, kuin arvopaperillistettu kullan hintaa seuraava johdannaituote. Fyysinen kulta on oikeaa kultaa, kun taas useimmat arvopaperillistetut kultasijoitukset ovat ainoastaan sopimuksia, joiden vakuutena ei ole olemassa oikeaa kultaa. Näihin liittyy siis merkittävä vastapuoliriski.

      Monimiljonäärit ja miljardöörit ovat asia erikseen, koska heille on tärkeämpää omaisuuden säilyminen kuin sen agressiivinen kasvattaminen. He voivat ostaa kerralla suuria eriä kultaa (jolloin yksikkökustannukset laskevat), eikä ostoerien tarvitse kuitenkaan olla heidän kokonaisvarallisuuteensa suhteutettuna suuria.

      Piensijoittajan kannalta talouden epävarmuuteen valmistumisessa on tärkeintä hahmottaa oma kokonaisvarallisuus, tulot/menot, velkataso ja tilanteeseen kohdistuvat riskit. Konkreettisella tasolla oman työpaikan turvaaminen, menojen pitäminen kurissa ja velkatason pienentäminen, sekä riittävän suuren vararahaston ylläpito. Sijoitukset kannattaa käydä tarkkaan läpi ja yrittää hahmottaa miten suuri riski näissä on nykyisessä markkinatilanteessa ja miten ne tulevat mahdollisesti käyttäytymään eri skenaarioissa (korkojen nousu, deflaatio, inflaatio, stagflaatio, lama), sekä kuinka korkealle ne on arvostettu.

      Yhdyvalvojen osakemarkkinat ovat kalliit lähes kaikilla mittareilla mitattuna. Nousu on pituudeltaa toiseksi pitkäkestosin koko historiansa ajalta mitattuna ja tulevana kesänä paukkuvat ennätykset, mikäli korjausliike ei ennen tätä ala.

      Itse olen toiminut siten, että luovuin ”normaaleista” osakesijoituksista 2015-2016 välisenä aikana, jonka jälkeen olen yrittänyt hyödyntää raaka-aineiden (erityisesti kullan) hinnan nousua sijoittamalla kaivosyhtiöiden osakkeisiin. Toistaiseksi tämä on sujunut hyvin, vaikka suuret riskithän tässä on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *