Kirja-arvostelu: Sijoita kuin guru

Karo Hämäläisen ja Jukka Oksaharjun kirja Sijoita kuin guru (2016 Oksaharju Capital) tuo esille kahdeksan menestysstrategiaa, joita maailman menestyneimmät sijoittajat ovat hyödyntäneet osakemarkkinoilla. Kirjaa on ehditty tituleerata jo useaan otteeseen uudeksi pörssiraamatuksi (mikähän lie se vanha pörssiraamattu sitten on). Täytyipä se sitten minunkin lukea tuo kirja ja lähteä selvittämään, onko tällä väitteellä mitään perää.

Kyseinen kirja on muuten saatavilla E-kirjana ElisaKirjasta puoleen hintaan vielä kesäkuun loppuun asti. Kannattaa siis hyödyntää tarjous.

On todella tärkeää ymmärtää myös oman sijoitusfilosofian ulkopuolisia filosofioita ja strategioita. Se, että ymmärtää mihin asioihin perustuen sijoitusmaailmassa voidaan tehdä päätöksiä, tuo perspektiiviä myös omaan ajatteluun ja strategiaan. Tärkeää olisi myös nähdä oman sijoitusfilosofiansa heikkoudet ja ongelmakohdat. Niitä kun on kaikissa. Siksi on tärkeää antaa tilaa ulkopuoliselle tarkastelulle. Sijoita kuin guru on siis jo tässä mielessä erinomaista luettavaa kaikille sijoittajille.

Ennen kuin mennään syvempään analyysiin niin haluan tuoda esille havaintojeni ydinkohdat. Kirja aiheutti minussa niin paljon pohdintaa, että menen perusteellisessa analyysissä melko pitkälle. Suosittelenkin, että luet syvemmän arvostelun sekä ennen että jälkeen kirjan lukemisen. Tässä kuitenkin ydinasiat lyhyesti:

  • Kirjan Gurut (Benjamin Graham, Philip Fisher, Burton Malkiel, Peter Lynch, Jeremy Siegel, Robert Shiller William Bernstein ja Warren Buffet) on yleisesti ottaen valittu perustellusti. Jäin kuitenkin ihmettelemään, mitä lisäarvoa Bernstein tuo? Henkilökohtaisesti olisin valinnut hänen tilalleen ennemmin vaikkapa The Big Short kirjasta (ja elokuvasta) tutun Michael Burryn.
  • Jäsentely ja kirjoitustapa on erittäin selkeä. Kirjoittajat todella tietävät mistä puhuvat ja pitkä kokemus kirjoittamisesta ja sijoittamisesta näkyy. Suorastaan erinomainen tiivistelmä maailman tunnetuimmista sijoitusfilosofioista.
  • Kirjassa tuodaan rohkeasti esille kirjoittajien omia näkemyksiä ja kritiikkiä asioita kohtaan. Moni kysymys jää avoimeksi, mikä antaa lukijalle tilaa tehdä omia päätelmiä omiin kokemuksiin ja tietoihin nojaten. Kritiikki ja pohdinta haastaa myös kokeneempia lukijoita.
  • Omalta osaltani olisin toivonut hieman syvempää analyysiä ja pohdintaa kasvuyhtiöiden kohdalla. Mielestäni tässä kohtaa lukijaa johdateltiin hieman liikaa pois varsinaisesta ”kasvuyhtiöstrategiasta”. Esimerkiksi ”osinkoartistokratismi” kasvuyhtiöiden kohdalla tuntuu hieman kaukaa haetulta, vaikka toki sille perustelut esitettiinkin. Olisin toivonut syvempää pohdiskelua myös hajauttamisesta ja tehokkaiden markkinoiden teoriasta. Toisaalta näistä aiheista on hankalaa kirjoittaa viihdyttävästi, joten ymmärrän, miksi näihin panostettiin vähemmän.
  • Kirjassa esiintyi useaan otteeseen väite, että matala korkotaso oikeuttaa korkeamman osakemarkkinoiden arvostustason. Mielestäni asia ei ole näin yksinkertainen, kuten kirjoituksessani Matala korkotaso ei oikeuta korkeaa osakemarkkinoiden arvostustasoa osoitin. En väitä, että olisin välttämättä itsekään täysin oikeassa. Olisin kuitenkin toivonut tälle väitteelle hieman syvempää tarkastelua, muunkin, kuin pelkän kassavirtojen diskonttokaavan osalta.
  • Kaiken kaikkiaan kirja on kuitenkin erinomaista luettavaa sekä aloitteleville että kokeneemmille sijoittajille. Mielestäni pörssiraamattu-titteli on täysin ansaittu. Pienillä päivityksillä kirjasta on kuitenkin mahdollista saada entistäkin parempi. Toivottavasti tämä kirja ei siis jää vain yhteen painokseen. Se ansaitsee tulla uudestaan julki.
  • Kiitos Nalle! Loistava esipuhe.
Sijoita kuin guru edulliseen hintaan ElisaKirjasta

Syvempi analyysi

Ensi silmäyksellä kirjan gurut vaikuttavat ihan mielenkiintoisilta ja perustelluilta. Itse olisin ehkä muutaman gurun kohdalla valinnut toisin, vaikka eivät nämäkään valinnat huonoja ole. Ainakin esipuheen perusteella myös Björn Wahlroos vaikuttaa todelliselta gurulta. Nallen esipuhe on ehkä yksi parhaimpia esipuheita, mitä olen ikinä lukenut. Siinä yhdistyy erinomaisesti pohdinta perinteisen taloustieteen aukoista, tilastotieteen menetelmistä ja peukalosääntöjen merkityksestä. Nallen ajatus rahoitusalan loppumattomasta epätäydellisyydestä ja kaaosteoreettisesta sijoitusmaailmankuvasta sopii pitkälti myös omiin ajatuksiini. Vaikka tiesinhän aina, että Nalle on enemmän käytännön mies kuin akateemikko.

Kirjan perusrakenne on se, että ensin esitellään gurun sijoitusfilosofia ja sen jälkeen tutkitaan miten se asettuu ja soveltuu nykypäivään, ennen kaikkea Helsingin pörssiin – Mitä guru siis ostaisi tänään pörssistä. Esittelyt näyttävät tulevan pääasiassa Karo Hämäläisen toimesta. Karo on pitkän linjan kirjailija ja toimittaja, joka on erikoistunut ennen kaikkea sijoitus – ja talous -aiheiseen kirjoittamiseen. Sovellutukset nykypäivään on Jukka Oksaharjun käsialaa. Jukka on Nordnetin osakestrategi ja kirjoittanut useammankin sijoituskirjan. Jos vähänkään seuraa tämän päivän sijoitusmediaa, niin ei voi välttyä kuulemasta Oksaharjun näkemyksiä milloin mistäkin asiasta. En ollut aiemmin kummankaan kirjallisuutta lukenut, joten odotin innolla mitä on luvassa.

Graham ja Fisher – Osakepoiminnan oppi-isät

Kirja alkaa varsin loogisesti arvosijoittamisen oppi-isän Benjamin Grahamin sijoitusfilosofialla. Grahamin kirjaa The Intelligent Investor voidaan pitää yhtenä maailman parhaista sijoituskirjoista. Grahamin sijoitusfilosofian pääkohdat onnistutaan tuomaan kirjassa varsin hyvin esiin. Ilahduin ennen kaikkea siitä, että filosofiasta tuodaan esiin moni sellainen asia, jotka helposti jäävät pimentoon. Graham ei esimerkiksi ole täysin piittaamaton laadusta, kuten arvosijoittamisesta puhuttaessa helposti luullaan. Minulle Grahamin sijoitusfilosofia on jo sen verran tuttu, ettei mitään uutta noussut juurikaan esille. Yhtenä poimintana nostaisin kuitenkin esiin sen, että oletusten ja ennusteiden suhteen tulee olla aina muistaa olla varovainen, mutta kun niitä tekee, niihin tulee luottaa rohkeasti.

Oksaharju soveltaa Grahamin sijoitusfilosofiaa onnistuneesti nykypäivään ja pohdintaa esitetään myös numeroiden takana vaikuttavista tekijiöistä sekä siitä, miten numerot saattavat joskus johtaa harhaan. Arvosijoittajankin täytyy raapia pintaa syvemmältä.

Grahamia seuraa ehkä hieman vähemmän tunnettu kasvun ja laadun yhdistävä Philip A Fisher. Fisher on ehkä kaikkein tunnetuin teoksestaan Common Stocks and Uncommon Profits and Other Writings. Kirjassa referoidaan taas kerran erinomaisesti Fisherin sijoitusfilosofian ydinasiat ja esitellään kuuluisat 15 kohdan ”tee näin” – ja 10 kohdan ”älä tee näin” -listat. Soveltavan osuuden pohdinta laadullisesta analyysistä on taas kerran erinomaista, mutta mielestäni kasvun kohdalla olisi voinut keksiä jotain parempaa. Oksaharjun esille tuoma ”osinkoaristokratismi” vaikuttaa myös hieman kaukaa haetulta tässä yhteydessä. Kun kasvuyhtiöistä puhutaan, niin miksei käsittelyyn ole nostettu esimerkiksi Amazonia ja Alibabaa ? Soveltavan osuuden pohdinta menee ehkä hieman liian pitkälle sellaisiin yhtiöihin, joiden kasvu ei täytä Fisherin kriteerejä. Yleisesti ottaen olisin toivonut tähän osuuteen hieman enemmän konkretiaa todellisista kasvuyhtiöistä, vaikka edelleen pohdinta ja kritiikki Fisherin filosofiasta on hyvää luettavaa. Päivitettyä versiota siis odotellessa.

Osakepoiminnasta tehokkaisiin markkinoihin

Osakepoiminnan maailmasta päästäänkin aivan toisenlaiseen, tehokkaiden markkinoiden ja indeksisijoittamisen maailmaan. Esittelyssä on Burton G. Malkiel, jonka kirja Random Walk Down Wall Street on omallakin lukulistalla seuraavana. Kyseisellä teoksellaan Malkiel on yksi tunnetuimpia tehokkaiden markkinoiden teorian popularisoijia, jonka sijoitusoppien peruspilari nojaa passiiviseen indeksisijoittamiseen. Malkiel on tehnyt kuuluisaksi anekdootin tikkaa heittävästä apinasta, joka päihittää suurimman osan aktiivisista salkunhoitajista. Tällä Malkiel viittaa siis siihen, ettei aktiivisella sijoittamisella voi tietoisesti saavuttaa indeksiä parempaa tuottoa. Niillä, jotka ovat ylipäätään parempaa tuottoa saavuttaneet, on käynyt vain hyvä tuuri.

Luonnollisesti soveltava osuus jää melko lyhyeksi. Malkielin näkemyksistä esitetään jonkin verran pohdintaa puolesta ja vastaan. Monia kysymyksiä jätetään avoimeksi, mikä on tietysti luonnollista. Tähän kohtaan olisin kuitenkin itse toivonut hieman laajempaa ja syvällisempää näkemystä niistä väitteistä, jotka eivät tue tai tukevat tehokkaiden markkinoiden teoriaa. Myös CAP-mallin portfoliotutkimuksista olisi toivonut hieman enemmän tekstiä. Toisaalta ymmärrän, ettei kovin pitkälle menevä pohdiskelu tässä aiheessa välttämättä viihdytä suurinta osaa lukijoista. Ehkäpä kyseessä onkin siis tietoinen valinta.

Malkielin jälkeen vuorossa on suhteellisen lyhyt osuus Peter Lynchin sijoitusfilosofiasta. Olen itse saanut jonkin verran vaikutteita Lynchin sijoitusfilosofiasta ja hänen kirjansa One Up on Wall Street oli yksi ensimmäisiä lukemiani sijoituskirjoja. Pohdinnassa tuodaan hyvin esille se, että Lynchin sijoitusfilosofia on täynnä epäjohdomukaisuuksia. Osa kritiikistä menee kuitenkin hieman ohi. Esimerkiksi Lynchiä kritisoidaan siitä väittestä, että nollakasvun toimialalla on vähän kilpailua, mikä mahdollistaa vahvimmalle hyvän kasvupotentiaalin. Tämän väitteen kritiikki menee ainakin minun osalta hieman ohi. Myös hajautuksesta huomautetaan, että jos haluaa valita salkkuunsa kaikki mahdolliset ten-baggerit (kymmenkertaistujat), tulisi salkkuun valita kaikki maailman yritykset. Tämäkin menee hieman ohi, sillä kaikki maailman yritykset eivät todellakaan ole potentiaalisia ten-baggereita, paitsi ehkä teoriassa.

Osakkeet ovat paras omaisuusluokka pitkässä juoksussa

Lynchin jälkeen vuorossa on kattavaa tilastotutkimusta eri omaisuuslajien historiallisesta kehityksestä tehnyt Jeremy Siegel. Pennsylvanian yliopiston professori on tullut sijoitusmaailman tietouteen teoksellaan Stocks for The Long Run. Teos sisältää kattavaa tilastointia eri omaisuuslajien historiallisesta kehityksestä. Ydinasia on selvä: Osakkeet ovat pitkässä juoksussa (yli 20 vuotta) aina parhaiten tuottava omaisuusluokka.

Toisaalta ymmärrän Siegelin valinnan tähän kirjaan, onhan hänen tilastotutkimus huippuluokkaa ja hänen tutkimuksiinsa viitataan melkein joka kerta, kun puhutaan osakkeiden historiallisesta tuottokehityksestä. Toistaalta taas en ymmärrä valintaa, sillä Siegel ei varsinaisesti tarjoaa mitään erityistä sijotusfilosofiaa. Oikeastaan hänen sanomansa on vain se, että osakkeisiin sijoittaminen kannattaa aina.

Siegel-kappaleen pohdintaosuudessa esitetään mielenkiintoista tilastointia Helsingin pörssin kehityksestä useiden eri tunnuslukujen osalta. Lisäksi otetaan kantaa muutamiin yleisesti tunnettuihin markkina-anomalioihin, joita Siegelkin on tutkinut.

Shiller ja kuplan anatomia

Siegelin jälkeen jatketaan edelleen tilastoilla ja mukaan otetaan myös käyttäytymistieteet, kun vuorossa on Yalen yliopiston professori Robert Shiller. Shiller on tullut kuuluisaksi ennen kaikkea hänen kehittämästään osakemarkkinoiden arvostustasoa mittaavasta Shillerin P/E:stä tai CAPE:sta (Cyclically Adjusted P/E) ja kirjastaan Irrational ExuberanceRobert Shiller on tehnyt työnsä käyttäytymistieteellisen rahoituksen parissa. Eräs hauska seikka Shillerin kirjaan liittyen on se, että hän julkaisi sen 2 viikkoa ennen dotcom-kuplan puhkeamista. Eikä siinä vielä kaikki, vaan hän itse asiassa selitti kirjassa, että osakemarkkinoilla on kupla ja varsinkin tekno-osakkeiden arvostukset ovat karanneet käsistä. Myöhemmin Shiller julkaisi kirjastaan päivitetyn painoksen vuonna 2005, jossa hän taas kerran varoitteli kulman takana odottavasta kuplasta. Tällä kertaa kyseessä oli USA:n asuntomarkkinat ja viisas professori oli taas kerran oikeassa. Muutaman vuoden sisällä päivitetyn kirjan julkaisusta, asuntomarkkinat romahti, josta edelleen seurasi vuosien 2008-2009 finanssikriisi. Kirjan viimeisin päivitys on vuodelta 2015, ja siinä Shiller varoittelee ennen kaikkea korkomarkkinoiden kuplasta. Aika näyttää onko professori taas kerran oikeassa.

Shillerin kohdallakaan ei esitellä mitään varsinaista sijoitusstrategiaa, mutta hänen työnsä käyttäytymistieteellisen rahoituksen ja markkinakuplien parissa on niin arvokasta, että hänen valitseminen kirjaan on perusteltua. Shillerin tutkimuksista ja hänen käyttämistään mittareista esitetään mielestäni arvokasta pohdintaa ja kritiikkiä. Myös Helsingin pörssin tilastoihin päästään tutustumaan. Muutaman johtopäätöksen osalta täytyy kuitenkin esittää kritiikkiä kirjoittajille. Kirjassa, varsinkin Shillerin kappaleessa, nousee toistamiseen esiin se, että matala korkotaso jotenkin oikeuttaisi automaattisesti korkeammat osakemarkkinoiden arvostustasot. Tämän väitteen perustelu jää kuitenkin vajaaksi, ja oikeastaan se esitetään kirjassa 100 %:na totuutena (diskonttokoron laskiesssa tulevien kassavirtojen nykyarvo on suurempi). Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, kuin kirjassa selitetään. Olen käynyt asiaa tarkemmin läpi kirjoituksessani Matala korkotaso ei oikeuta korkeaa osakemarkkinoiden arvostustasoa. En väitä, että itsekään olisi täysin oikeassa. Olen kuitenkin täysin varma siitä, ettei asia ole niin yksinkertainen kuin väitetään. Olisinkin toivonut hieman syvällisempää perustelua tälle väitteelle, muunkin, kuin vain diskonttokoron näkökulmasta.

Miksi juuri Bernstein?

Toiseksi viimeinen guru ennen Buffettia on monelle hieman tuntematon William J. Bernstein. Bernstein on tunnettu kirjastaan The Four Pillars of Investing: Lessons for Building a Winning PortfolioHänen sijoitusfilosofiansa muistuttaa hyvin paljon Malkielin filosofiaa. Lääkärinä Bernstein nojaa akateemiseen tutkimustietoon. Hän vie kuitenkin sijoittamisen hieman lähemmäs käytäntöä. Sijoittajan tulisi huomioida omassa toiminnassaan ennen kaikkea kokonaistilanne (ammatti, elintasovaatimukset, asunto jne.).

Bernsteinin valinta kirjaan on mielestäni hieman outo, sillä hän ei tuo peliin juurikaan mitään uutta jo edellä mainittujen gurujen lisäksi. Henkilökohtaisesti olisin valinnut tähän kohtaan ennemmin erään toisen lääkärin, Michael Burryn. Hän oli yksi niistä harvoista, jotka löivät vetoa USA:n asuntomarkkinoiden romahduksen puolesta. Michael Burryn treidiä asuntomarkkinoiden luottoriskijohdannaisilla on kirjaimellisesti kuvattu maailman parhaaksi shortiksi: Hänen tarinastaan on nimittäin tehty elokuva ja kirja The Big Short. Toki myönnettäköön, että Burryn sijoitusfilosofiasta on saatavissa tietoa melko niukasti. Hän on perusluonteeltaan arvosijoittaja, joka nähtävästi harrastaa myös hieman omalaatuisempiakin sijoitusstrategioita. Joka tapauksessa Burryn kuuluisasta shortista olisi saanut hienon tarinan ja opetuksen kirjaan. Ehkäpä sen yhteydessä olisi voinut ottaa myös kantaa tämän hetkisiin näkymiin mahdollisista kuplista.

Ei hyvää sijoituskirjaa ilman Buffettia

Sijoita kuin gurun kruunaa maailman parhaan sijoittajan Warren Buffettin filosofia. Buffett on eräänlainen sekoitus edellä mainituista Benjamin Grahamista ja Philip Fisheristä. Jokainen saa vapaasti keksiä omat suhdelukunsa, mutta minun mielestäni Buffett on 30 % Grahamia ja 70 % Fisheriä. Buffett ei ole itse ole kirjoittanut yhtään kirjaa, mutta hänen sijoitusyhtiönsä Berkshire Hathawayn sijoittajakirjeet kaikkine viisauksineen on vapaasti saatavilla.

Buffettin kohdalla on onnistuttu nostamaan esille keskeiset asiat. Vallihauta, liiketoiminnan laadulliset tekijät ja ikivihreät sijoitusviisaudet siitä, miten sijoittajan tulisi suhtautua eri tilanteisiin on selkeästi käsitelty tässä kirjassa. Lopussa tuodaan esiin Warren Buffettin tyyliin sopivia yhtiöitä Helsingin pörssistä. Tosin ehkä hieman väkinäisesti, mikä on ymmärrettävää. Onhan Suomi reunamarkkina, josta on hankala löytää oikeasti laadukkaita bisneksiä.

Itse jäin kaipaamaan ihan konkreettista alusta loppuun -analyysiä edes yhdestä yhtiöstä. Warren Buffettin sijoitusfilosofiaa on hankala ymmärtää yleisellä tasolla listojen tai nyrkkisääntöjen avulla. Sen sijaan esimerkki toisi paljon arvoa peliin. Käteisen merkitys jäi myös mielestäni liian vähäiselle huomiolle, varsinkin, kun otetaan huomioon nykyinen markkinatilanne. Berkshire Hathawayn sijoittajakirjeissä käteisen ja likviditeetin merkityksestä puhutaan paljon. Tuota pohdintaa olisin toivonut myös tähän kirjaan.

Lopuksi

Mikään sijoitusfilosofia, strategia tai mikään muukaan sijoitusmaailman taikakaava ei ole täydellinen. On vain enemmän tai vähemmän epätäydellisiä sijoitusfilosofioita ja niiden istuvuuteen vaikuttaa sijoittajan itsensä persoona, tieto ja kokemukset. Näin ollen ei ole myöskään olemassa täydellistä sijoituskirjaa. Vaikka kirjassa oli puutteita, niin mielestäni kokonaisuudessaan kirja oli erittäin onnistunut. Kirjan tärkein tavoite on kertoa aloittelevalle sijoittajalle, millä tavoin sijoitusmaailmaa voidaan hahmottaa ja millaisia avoimia kysymyksiä erilaiset näkemykset asioista jättävät. Tässä tavoitteessa onnistuttiin erinomaisesti.

Pelkän referoinnin lisäksi kirjassa nostetaan myös esille rohkeasti kirjoittajien omia näkemyksiä. Näistä voidaan tietysti tingata loputtomiin, mutta jos päivitettyä versioita tulee joskus, niin toivon, että ainakin kasvuyhtiöiden kohdalla mennään hieman pintaa syvemmälle. Myös muutamiin kohtiin hajauttamisesta, tehokkaiden markkinoiden teoriasta ja korkotason vaikutuksesta arvostustasoihin toivoisin syventymistä. Ja jos seuraavaan versioon on tulossa lisää guruja, niin ainakin minun listallani heti seuraava olisi Michael Burry.

Joka tapauksessa pörssiraamattu-titteli on mielestäni täysin ansaittu. Kirja on suorastaan loistava tiivistelmä maailman parhaista sijoitusfilosofioista ja se tarjoaa sekä aloittelevalle että kokeneemmalle sijoittajalle mahdollisuuden hakea omaa tyyliään. Jotain kertoo myös ylipäätään se, että kirja herätti näinkin paljon ajatuksia kuin se nyt herätti. Suosittelen!

Sijoita kuin guru edulliseen hintaan adlibrikseltä!

2 thoughts on “Kirja-arvostelu: Sijoita kuin guru”

    1. Kiitos kommentista! En ole henkilökohtaisesti kyseistä kirjaa vielä lukenut. Täytyy sanoa, etten ole kovin hyvää palautetta kyseisestä kirjasta kuullut. Täytyypä siis lukaista tuo ja katsoa pitävätkö nämä väitteet paikkaansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *