Suomalaisten opiskelijoiden järjettömyys

Ovatko suomalaiset opiskelijat tyhmiä? Siltä minusta ainakin tuntuu, kun katsoo tällä hetkellä mediassa vallitsevaa keskustelua opintotuen muutoksesta. Eduskunta on juuri viime viikolla tehnyt päätöksen leikata opintorahaa 86 eurolla kuukaudessa. Varsinaisesta opintotuen leikkauksesta ei voida puhua, sillä kokonaisuudessaan opiskelijan saamat tuet itse asiassa nousee. Opiskelijat nimittäin siirretään yleisen asumistuen piiriin. Tämän siirron myötä suurimmalla osalla kokonaistuki (asumistuki + opintoraha) nousee. Sen lisäksi opintolainan nostomahdollisuutta kasvatetaan 250 eurolla kuukaudessa eli myös varsinainen opintotuki (opintoraha + opintolaina) nousee. Toki tukikuukausien määrä laskee 10:llä tai 2:lla kuukaudella riippuen suoritettavasta tutkinnosta. Joka tapauksessa ei voida puhua opintotuen leikkauksesta tai ”opiskelijoilta leikkaamisesta”. Pahoittelut siitä.

Opintolaina on ilmainen lounas

Opintukiuudistuksen sisällön väärin ymmärtäminen ei ole kuitenkaan se merkittävin syy, miksi ihmettelen suomalaisten opiskelijoiden tyhmyyttä. Merkittävin syy on se, että suomalaiset opiskelijat eivät näytä ymmärtävän ollenkaan ilmaisen rahan perään. Kyse on nimittäin opintolainasta, tarkemmin sanottuna opintolainahyvityksestä ja epäsuorasti myös opintolainan sijoittamisesta (jos nyt rahan laittamista talletustilille voidaan kutsua sijoittamiseksi).

Opintolainaa tosiaankin saa tulevaisuudessa 650 euroa opiskelukuukautta kohti (400 euroa tällä hetkellä). Opintolainahyvitys eli valtion maksama osuus lainasta tulee olemaan 40 % 2500 euroa ylittävästä lainaosuudesta, kun hyvitykseen huomioidaan 400 euroa lainaa kuukaudessa. Hyvitys tulee siis olemaan enintään 7640 euroa, kun otat täyden opintolainan 54 opiskelukuukaudelta. Toki hyvityksen saadakseen tulee valmistua määräajassa. Tässä kohtaa haluan muistuttaa, että määräaika ei ole se sama tavoiteaika, joka sinulla todennäköisesti menee opintojen suorittamiseen. Yleensä määräaika on tavoiteaika + 1 vuotta. Voit siis pitää yhden välivuoden ja saada silti opintolainahyvityksen.

Opintolainahyvitys ei toki ole ainoa ilmainen lounas. Tällä hetkellä opintolainaa saa esimerkiksi Nordeasta 0,5 %:n marginaalilla. 12 kk:n euriborin ollessa -0,08 tulee opintolainan kokonaiskoroksi 0,42 %. Monet eurooppalaiset talletuspankit tarjoavat määräaikaisille 1-3 vuoden mittaisille talletuksille 0,5-1 %:n vuotuista korkoa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että voit tehdä riskitöntä voittoa! Tai ainakaan et rahaa voi hävitä, vaikka et opintolainahyvitystä saisikaan. Toki jos asunnon hankinta on ajankohtainen opiskelujen jälkeen, kannattaa opintolaina säästää ASP-tilille, sillä siellä korko on vieläkin parempi.

Jos on valmis ottamaan asioista selvää, niin opintolaina toimii erinomaisesti täysin ilmaisena sijoituslainana. Tänään opiskelut aloittava lukio-opiskelija aloittaa opintolainan takaisinmaksun aikaisintaan 10 vuoden, ja korkeakouluopiskelija 7 vuoden  kuluttua. Tällöin opintolainarahoilla voi hyvin ottaa esimerkiksi osakeriskiä, kunhan tekee tarpeeksi taustatutkimusta asioista. Olen kirjoittanut aiheesta artikkelin, jossa kerron erilaisia vaihtoehtoja opintolainan hyötykätölle. Luonnollisesti sivustoltani löytyy opas indeksisijoittamiseen ja asioista enemmän kiinnostuneille hyvä pohjustus suoran osakesijoittamisen maailmaan. Sijoittaminen ei kuitenkaan sovi kaikille, joten jos et ole valmis oppimaan, laita rahat mielummin talletussuojatulle tilille.

Opintolainapainotteisen tukijärjestelmän tasa-arvomyytti

En normaalisti ota kantaa poliittisiin asioihin tai ylipäätään muiden ihmisten mielipiteisiin (paitsi tietysti sijoittamiseen liittyvissä asioissa). Joudun kuitenkin tällä kertaa tekemään poikkeuksen. Olen itsekin opiskelija ja minua ärsyttää tietyt asiat opintotukiuudistuksen ympärillä käytävässä keskustelussa. Asiasta lauotaan täysin myyttisiä anekdootteja, aivan kuin ne olisivat jotain yleisesti hyväksyttyjä tutkittuun tietoon perustuvia faktoja.

Yleisin myytti on se, että perhetausta vaikuttaisi opintolainan ottamiseen. Tätä väitettä kuulee joka kerta, kun asiasta keskustellaan. Silti se ei pidä millään muotoa paikkaansa, eikä sille löydy tutkittua tietoa perustaksi. Syy miksi tämä väite kuitenkin ilmenee jatkuvasti keskustelussa taitaa olla se, ettei kukaan aiheesta niin kiivaasti mesoava ole oikeasti lukenut koulutuksen taloustieteen professorin Roope Uusitalon tekemää raporttia aiheesta. Tuossa raportissa sivulla 33 todetaan seuraavaa:

”Tämän luvun tarkastelujen perusteella opintolainaa käyttävät jonkun verran useammin pienituloisista perheistä tulevat opiskelijat. Näyttöä siitä, että opiskelijan vanhempien keskimääräistä matalampi koulutustaso tai perheen keskimääräistä pienemmät tulot vähentäisivät opintolainan käyttöä, ei löytynyt. Myöskään merkkejä opintorahapainotteisen järjestelmän mahdollisuuksien tasa-arvoa kasvattavasta vaikutuksesta ei aineistosta löytynyt sen paremmin maiden välisestä vertailusta kuin opintotukijärjestelmän 1990-luvun uudistuksen jälkeisestä kehityksestä.”

Vanhempien koulutustaustalla tai tulotasolla ei siis ole mitään tilastollisesti merkittävää yhteyttä opintolainan nostamiseen. Itseasiassa yhteys oli jopa lievästi päinvastainen eli nimenomaan pienituloisista perheistä tulevat opiskelijat käyttävät opintolainaa enemmän. Mitään tarkkaa syytä opintolainan ottamiselle ei voida tilastojen valossa löytää, mutta mitä luultavammin käyttäytymiserojen syynä ovat asenteet opintolainaa kohtaan. Ne taas ovat täysin riippumattomia perhetaustasta. Tätä asennetta yritetään itse asiassa tällä uudistuksella juuri muuttaa. Joka tapauksessa opintotuen muuttaminen lainapainotteiseksi ei heikennä koulutuksellista tasa-arvoa. Se on itse asiassa erittäin järkevää moneltakin kannalta.

Olen kuitenkin erittäin pettynyt, että monia kanssaopiskelijoitani ja kaikkia opiskelijajärjestöjä on johdettu harhaan vasemmistopropagandan valheellisilla anekdooteilla. Luulisi, että tämän päivän opiskelijat ovat tarpeeksi fiksua porukkaa erottamaan totuuden höpinästä varsinkin, kun kaikki tieto on julkisesti saatavilla. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole. Surullista.

Asenne elämää kohtaan

Toinen opintolainan ottamiseen liittyvä kritiikki jota kuulee usein on seuraava: ”En uskalla ottaa opintolainaa, koska en voi olla varma, että koulutusalani takaa minulle työtä. Opintolainahyvitykseenkään en luota, koska en usko valmistuvani määräajassa” Olen itse asiassa täysin samaa mieltä. Jos et todella usko saavasi koulutuksen ansiosta työtä ja/tai valmistuvasi enintään vuoden myöhässä opintojen yleisestä tavoiteajasta, niin älä ihmeessä ota opintolainaa (ellet sitten ole erinomainen sijoittamaan sitä). Samalla voisin myös suositella, ettet välttämättä mene opiskelemaan ollenkaan. En ymmärrä mitä järkeä on opiskella yhtään mitään jos asenne omasta tulevaisuudesta on noin pessimistinen. Ajattelit siis valmistua 2 vuotta myöhässä työttömäksi maisteriksi? Onko kyseessä varma tieto vai tavallista nuoruuteen liittyvää epävarmuutta? Suosittelen tällaisille henkilöille lämpimästi joko asennemuutosta tai sitten menette suoraan lukiosta/ammattikoulusta työelämään.

Tottakai ymmärrän, että velkaan perustuvassa taloudessa tulee isompia ja pienempiä syklejä. Kaikki ei aina mene niin hyvin ja toisinaan tulevaisuus ei näytä niin valoisalta. Tällä hetkellä suomalainen opiskelija kuitenkin kaipaisi lähinnä ryhdistäytymistä. Meillä on edelleen ilmainen koulutus, opintolainan korko on alhaisimpia koko maailmassa ja sen lisäksi meille maksetaan iso osa asumis – ja elämiskuluista muiden ihmisten piikkiin. Meillä on asiat oikeasti aika hyvin.

Opintotukiuudistus on joka tapauksessa päätetty, joten sen murehtiminen ei auta yhtään mitään. Ainoa asia, joka lisää hyvinvointia, on miettiä ratkaisuja. Haluatko luoda vaurautta, oli se sitten rahallista tai henkistä, vai haluatko tuhota sitä? Päätös on vain ja ainoastaan sinun.

PS: Tämä oli viimeinen tällainen ”aiheen vierestä” -artikkeli vähään aikaan. Seuraavaksi on taas luvassa oikeaa asiaa mm. short-volatilitytuotteista ja high yield bondeista. Ehkäpä yksi yritysanalyysikin mahtuu sinne väliin.

8 thoughts on “Suomalaisten opiskelijoiden järjettömyys”

  1. Tuo hyvitys on kyllä todella hyvä etu. En nyt muista oliko tuollaista aikanaan kuin valmistuin… 2012. Enpä tosin lainaakaan ottanut kuin kolmisen tonnia.

    1. Tuo hyvitys on astunut voimaan 2014 vuoden aikana tai jälkeen aloittaneille korkeakouluopiskelijoille. Sitä ennen käytössä on ollut opintolainavähennys, jossa ilmeisesti korkokulut saa vähentää ansiotuloveroista.

  2. Arvoin kauan viitsinkö vastata tähän, koska yritän pysyä poliittisilta vesiltä niin kaukana kuin mahdollista, mutta totesin, että en voi olla täysin hiljaa.

    – Normaali lukiosta valmistunut henkilö ei mitä elämällään haluaa tehdä. Maailma, jota maalaat kirjoituksessa pätee vain meidän kohdalla, jotka olimme tarpeeksi hyvätuurisia löytämään intohimomme jo lukiossa.
    – Maailma muuttuu koko ajan kiihtyvää tahtia. On vain vähän aloja, missä voi olla varma, että töitä on vielä 5 vuotta opiskelujen alun jälkeen (ja muutenkin, eihän suurin osa korkeakouluopinnoista edes valmista suoraan mihinkään työhön). Ja niitä harvoja aloja eivät valitettavasti kaikki pääse opiskelemaan vaikka kuinka haluaisivat ja yrittäisivät monta vuotta putkeen.
    – Ja mielestäni on selkeää, että pienempituloisista perheistä tulevat ihmiset ottavat eniten lainaa. Miksi? Koska pappa ei betalar. Duunariperheessä kasvaneena en voi kun ihmetellä suu auki, kuinka paljon ylempiluokkaisten vanhemmat syytävät rahaa lapsilleen, jotka opiskelevat. Ja nämä tulot eivät näy tulorajoissa. Et tarvitse lainaa, koska saat ilmaista lainaa milloin vain.
    – Lainanotto taas pelottaa, koska ihminen on epävarma olento. Tämä taas epätasa-arvoistaa automaattisesti, koska henkilöt, jotka saattaisivat menestyä paremmin eivät uskalla opiskella pelkällä lainalla tulevaisuuden epävarmuuden takia, mikäli heiltä ei taloudellista tukea löydy. Tyhmempikin kultalusikka suussa syntynyt kuitenkin uskaltaa, koska turvaverkko on olemassa ja voi olla täysin huoleton.

    Lääkkiksessä opiskelleena varmasti olet törmännyt joskus tuohon tilastoon, että n. kolmannes korkeakouluopiskelijoista kärsii jonkinlaisesta masennuksesta, mikä on järkyttävän suuri määrä. Siitä eteenpäin ei pääse vain ”ryhdistäytymällä”.

    Ymmärrän hyvin näkemyksesi, koska olin aikanaan (ei edes niin kauan sitten) samaa mieltä kanssasi. Huomasin kuitenkin, että ajatusmallissa on se ongelma, että se on kuin taloustieteen teoriat, jotka tapahtuvat tyhjiössä ja täydellisessä maailmassa, jossa jokainen on rationaalinen taloudellinen toimija.

    Kymmeniä tuhansia opiskelijoita jää rannalle joka vuosi niistä opiskelupaikoista, joihin he haluavat. Ja ne jotka pääsevät sisään saattavat todeta, etteivät haluakaan tätä, masentuvat suuresta paineesta tai sitten suorittavat putkessa yhteiskunnan optimitasolla nostamalla ja sijoittamalla opintotuet- ja lainat, samalla tehden 60op vuodessa ja käyden vielä samaan aikaan töissä.

    Lopuksi pakko kuitenkin sanoa se, että olen siitä samaa mieltä kanssasi, että meillä opiskelijoilla on suhteessa muuhun maailmaan asiat hyvin Suomessa. Suunta vain on koko ajan huonompi. Koko hyvinvointiyhteiskunnan tärkein arvo on kuitenkin mielestäni aito empatia ja sen puute näkyy niin nykyisissä poliittisissa päätöksissä kuin myös kirjoituksessasi.

    1. Kiitos kommentista! Esitit aiheellista kritiikkiä. Jotain tällaista osasin odottaakin.

      Tiedän, että omalla kohdallani on ”helppo” puhua tällaista. Saan opiskella itselle mielenkiintoista alaa, jonka työllisyystilanne (ainakin toistaiseksi) näyttää hyvältä. Kaikki ihmiset eivät tietenkään löydä omaa alaansa vielä pitkään aikaan edes lukion jälkeen. Tähän ongelmaan (jos tätä nyt ongelmaksi voi kutsua) ei löydy mielestäni ratkaisua opintotukijärjestelmästä. Opintotukijärjestelmän muuttamisella lainapainotteiseksi voidaan ainoastaan vaikuttaa opiskelijoiden motivaatioon käydä opinnot nopeammin.

      Ratkaisu näihin ”päättämättömyys”asioihin tulisi olla jossain aivan muualla. Oma ehdotukseni olisi, että sekä toiselle asteelle että myös korkeakouluihin haku tapahtuisi porrastetusti. Peruskoulussa pitäisi panostaa enemmän 10-luokka vaihtoehtoon muunakin kuin ”häirikköjen” luokka-asteena (sellainen leima sillä ainakin minun peruskouluaikoina oli). Sen lisäksi lukio-opiskeluja pitäisi moniportaistaa. Siten, että mahdollisuus olisi käydä lukio vaikka 2-5 vuoteen. Idea tässä on se, että ne jotka tietää tarkkaa mitä haluaa, osaa valita juuri ne oppiaineet ja opiskelee vain niitä (nopeiten valmistuva porukka). Sitten taas ne, joilla ei ole vielä syntynyt ajatusta omasta alasta, saisi rauhassa opiskella useita eri aineita ja miettiä omaa alaansa. Tällainen järjestely vähentäisi lukion ja korkeakoulun välisen siirtymävaiheen stressiä huomattavasti. Uskon myös, että paljon suuremmalla todennäköisyydellä ihminen löytää oman alansa, kun aktiivisesti tekee, opiskelee ja tutkii, kuin että viettää välivuotta tehden itselle epämieluisaa työtä. Väitän, että lukiossakin on paljon sellaisia, jotka tietävät tarkkaan oman alansa ja haluaisivat suorittaa opinnot 2 vuoteen. Tällä hetkellä kaikki halutaan painaa tuohon samaan 3 vuoden muottiin. Osalle se sopii, osalle ei.

      Olen törmännyt tuohon tilastoon ja se herättää tottakai paljon huolta. En missään nimessä ole sitä mieltä, että masennuksesta kärsivälle auttaa ”ryhdistäytyminen”. Viittasin tuolla ilmaisulla sellaisiin, joilla olisi asennemuutoksen myötä kapasiteettia tehdä mitä tahansa. Näitä henkilöitä on oman kokemukseni mukaan yllättävän paljon. Masentuneelle vain oikeanlainen hoito ja riittävä tukiverkko voi auttaa. Tämä tilasto kuitenkin heijastelee aika montaa asiaa tässä yhteiskunnassa. Asiaan ei mielestäni löydy ratkaisu opintotukijärjestelmästä, vaan järjestelmän joustavuudesta (moniportaisuudesta). Tulisi löytää sellainen malli, joka ottaa huomioon pitkään omaa alaansa pohtivat ja päättäväiset kutsumusammattinsa tietävät. Tämä toki tulee todennäköisesti nykyistä järjestelmää kalliimaksi, mutta minun puolestani tällä saralla resursseja voitaisiin käyttää enemmän.

      Uskon, että korkeakouluhaku-uudistus tulee parantamaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten asemaa. Pääsykokeiden poistamisen myötä samalla vaivalla (ylioppilaskirjoitukset) onnistuu hakeminen useampaan kohteeseen. Tällöin ei tarvitse koko vuotta stressata yhdestä pääsykokeesta, josta epäonnistuessaan ei ole mitään hyötyä, vaikka menestyminen siinä olisi silti keskimääräistä parempi.

      Et vielä saanut minua vakuutettua, että suurin vaikuttava tekijä opintolainan nostamisen halukkuuden takana olisi perhetausta tai tulot. Nojaudun edelleen vertailuun muiden pohjoismaiden välillä. Opintolainan ottamiseen vaikuttaa suurimmaksi osaksi asenteet. Näitä voidaan muuttaa, kun muutetaan opintotukijärjestelmää.

      1. Yksi mikä Suomen korkeakoulujärjestelmässä voisi olla paremmin, on paremmat mahdollisuudet vaihtaa pääainetta alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon välissä. Nytkin se on mahdollista mutta ei kovin helppoa. Harva kun tosiaan tietää opinnot aloittaessaan mitä haluaa tehdä.

        Tarkoitan siis vähän amerikkalaisempaa mallia, missä lähes millä tahansa undergrad-tutkinnolla voi hakeutua esimerkiksi oikeustieteellisiin opintoihin tai johonkin erikoistumiseen johtavaan maisteriohjelmaan. Jos Suomessa haluaa kesken opintojen vaihtaa alaa, niin opinnot on useimmiten aloitettava ihan alusta ja käytävä läpi koko viiden vuoden paketti. Se on jo jonkinmoista resurssien tuhlaamista.

        1. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Kyllähän suomessa jonkin verran on esim. hakuja suoraan maisterivaiheeseen jos taustalla on jotain samaan alaan liittyvää tutkintoa. Näitä voitaisiin kuitenkin lisätä tai jokin mainitsemasi amerikkalaisen mallin kaltainen sopisi kyllä suomeenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *