Millainen on menestyvä sijoittaja?

Tämä on yksi aivan olennainen kysymys, joka on myös yksi tämän blogin keskeisistä teemoista. Ihmiset oppivat paljon lähinnä peilaamalla toisten tekemiä asioita omaan tekemiseen. Kun tiedät miten maailman parhaat sijoittajat toimivat ja ajattelevat asioita, vältyt monilta typeriltä virheiltä, jotka ei ainakaan rahallisesti vie vaurastumista yhtään eteenpäin. Ehkä hieman epätyypilliseen tapaan tässä kirjoituksessa pohdin menestyneiden sijoittajien sisäisiä ominaisuuksia.

Onko menestys sisäsyntyistä?

Otan tähän nyt esimerkiksi itseni, koska tunnen kyseisen henkilön varsin hyvin ja olen menestynyt ihan hyvin sijoituksissani. Minulla on 10 vuoden sijoitushistorian aikana ollut vain yksi tappiollinen vuosi ja siitäkin taitaa olla aikaa 8 vuotta. Toki  markkinat yleisesti ovat menneet ylöspäin, mutta kun epäonnistuneita sijoituksiakin on tarkalleen ottaen vain 1 kappale, on jotain asioita varmasti tehty oikein. Tietysti voitaisiin keskustella siitä, voiko sijoitusten onnistumista arvioida pelkän tuloksen perusteella, mutta käydään sitä läpi jossain toisessa kirjoituksessa. Pointti on kuitenkin se, etten ole täysin epäonnistunutkaan ja kykenen välttämään häviäjiä suhteellisen hyvällä prosentilla. Myös ”todellisia voittajia” osuu joskus kohdalle.  En tietenkään koe olevani vielä lähelläkään sitä tasoa millä esimerkiksi Warren Buffet on, mutta minun olisi vaikea ottaa esimerkiksi henkilöä, jonka tiedän vain sijoitusstrategian osalta.

Onko minussa siis jotain ”sisäsyntyistä”, jonka asiosta teen menestyksekkäitä sijoituspäätöksiä? Aivan yhtä hyvin voitaisiin kysyä mikä ihmisessä ylipäätään on sisäsyntyistä ja mikä tulee ympäristöstä. Siinä mielessä kysymys on hyvin hankala, mutta sitä voi lähteä purkamaan yksinkertaisella metodilla.

Olen aina ollut huono koulussa. Peruskoulu taisi mennä tunneilla häiriköinnin ja hauskanpidon merkeissä, kuten tyypillisellä miespuolisella ADHD-lapsella se menee (toki nykyisin Suomessa on kattava lääkitys näille lapsille). En koskaan kokenut olevani erityisen älykäs, mutten kyllä erityisen tyhmäkään. Koulu ei vain tarjonnut minulle riittävästi mielenkiintoista virikettä ja olin myös täysin kykenemätön tulevaisuuden suunnitteluun, kun vapaa-aikakin meni urheiluharrastuksen merkeissä. Vasta lukion viimeisinä vuosina heräsin, että päästäkseni lääkikseen täytyisi vähän ehkä opiskellakin. Lääketiede on aina ollut minulle ainoa mielenkiintoinen aihe (ja ainoa mikä ei tullut millään tavalla esille koulussa), vaikka nyt myöhemmin myös rahoitusala on alkanut kiinnostaa. Pääsykokeisiin opiskelun myötä huomasin, että tiede onkin ihan mielenkiintoista ja sisään päästyäni tajusin että osaan jopa jotain.

 En osaa sanoa miten epätyypillinen tai tyypillinen tarinani on, mutta ainakaan koulumenestys, ”kirjaviisaus” tai ”auktoriteettien kunnioittaminen” eivät ole sijoittajalle olennaisia asioita. Esimerkkejä, kun on molemmista ääripäistä. Ehkä enemmänkin haluan nostaa esille sen, että olen aina ollut kiinnostunut asioista. Jopa ihan kouluaineista, mutta vasta kun olin opiskellut niitä ja tiesin, että ne ovat kiinnostavia (toki tässä kohtaa voisi kritisoida suomalaista koululaitosta joka osaa tehdä mielenkiintoisista asioista todella tylsiä). Mielestäni uteliaisuus (joka omalla kohdallani saattaa välillä olla hyvinkin neuroottista) ja kriittisyys (joka omalla kohdallani saattaa välillä olla hyvinkin provosoivaa) ovat menestyksekkään sijoittajan tärkeimpiä tunnusmerkkejä. Nämä ovat minun käsitykseni mukaan tavallaan sekä ympäristön että perimän aikaansaamia ominaisuuksia.

Uteliaisuudella en nyt ehkä tarkoita tavanomaista kiinnostumista asioista, vaan hyvin spesifiä ja monitasoista uteliaisuutta, jossa ollaan kiinnostuneita käytännössä kaikesta. Sijoittaminen on pitkälti psykologian, systemaattisen yritysanalyysin, riskien tunnistamisen ja eri skenaarioiden pohdinnan sekoitusta. Täytyy kiinnittää huomioita moniin asioihin, muihin ihmisiin (kuplat), itseensä (itsearviointi, heuristiikat), yrityksiin ja niiden sisällä edelleen kymmeniin eri asioihin. Äärimmäinen esimerkki uteliaisuudesta on Michael Burry, joka kävi yksitellen läpi kaikki jenkkien MBS:ät (mortage-backed security eli tavallaan asuntolainoista koostuva rahasto) ja niiden sisältämien asuntolainojen default-riskin ennen kuin koko korttitalo sitten romahti vuonna 2008. Burry oli lyönyt vetoa tämän puolesta.

Kaiken muun voi oppia?

Tässäkö nyt tulee sitten se tylsä vastaus eli menestyksekkäät sijoittajat ovat uteliaita. Ehkä. Jos tarkoitus on pohtia hyvän sijoittajan ominaisuuksia, niin ehkä tuo on oikeastaan se tärkein ominaisuus, jonka kehittäminen on vähän teennäistä. Toinen vaihtoehto on lähteä tarkastelemaan mitkä ominaisuudet eivät ole hyvän sijoittajan tunnusmerkkejä, mutta tämä lähestymistapa kaatuu jo alkuunsa siihen, että maailmassa todellakin on impulsiivisia, aggressiivisia, lievästi autistisia, lukihäiriöisiä, huonon keskittymiskyvyn omaavia, koulutettuja ja kouluttamattomia sijoittajia, jotka ovat kaikki menestyneitä. Jos olet riittävän kiinnostunut asioista niin todennäköisesti tulet oppimaan kaiken tarvitsemasi tiedon siihen, miten teet järkeviä sijoituspäätöksiä.

Toki kaikilla uteliaisuus ei ehkä mene niin pitkälle kuin toisilla, mutta se ei tietenkään estä sijoitusharrastusta. Toki voi kysyä, olisiko näille ihmisille järkevämpää harrastaa vaurastumista indeksisijoittamisen kautta jos mielenkiinto ei riitä ottamaan yksittäisistä sijoituskohteista  tarpeeksi hyvin selvää. Tietysti osakesijoittaminen voi olla myös hauska harrastus, eikä sen päällimmäisenä tarkoituksena tarvitse olla tuoton maksimointi. Meitä on moneen lähtöön ja pienelläkin vaivalla voi välttää tappioita jos tekee asiat fiksusti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *