Vertailuindeksin voittaminen voi olla huono tavoite

Jo lähes 10 vuotta kestäneellä matkallani osakesijoittamisen parissa, on mielipiteeni moniin asioihin muuttunut. Mielenkiintoisin muutos on kuitenkin tapahtunut siinä, miten mittaan sijoitustoimintani menestystä. Kun aloitin, olin innostunut indeksisijoittamisen ajatuksesta. Lähes mitättömällä vaivalla ja kuluilla voitaisiin saavuttaa markkinoiden keskimääräinen tuotto. Tavoitteeni oli siis alunperin tähdätä vertailuindeksin mukaiseen tuottoon. Kun aikaa kului, alkoi strategiakin muuttua enemmän osakepoimintaa suosivaksi. Markkinoiden keskimääräinen tuotto (joka oli 6 vuoden aikavälillä ollut minulle huimat 11 % p.a) ei enää riittänyt, piti voittaa markkinat.

Aikansa kullakin idealla. Olen viimeaikoina pohtinut vertailuindeksin voittamistavoitteen mielekyyttä. Koko idea juontaa juurensa ns. Goodhartin laista, jonka englannin kielinen versio kuuluu:

”When a measure becomes a target, it ceases to be a good measure.”

Vapaasti suomennettuna siis: ”Kun mittarista tulee kohde/tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari”.

Indeksistä on tullut mittarin sijaan tavoite

Indeksin alkuperäinen tarkoitus on ollut luoda vertailupohjaa osakemarkkinoiden tuotoille. Kuitenkin viimeisen 20 vuoden aikana eri vertailuindeksien mukaisesti sijoittavien rahastojen, joko kaappi-indeksirahastojen (aina rikollista toimintaa) tai passiivisten indeksirahastojen (laillista toimintaa, kun markkinoinnissa ei luvata takuutuottoja), määrä on ollut huimassa kasvussa. Viime aikoina markkinoille on tullut myös ns. smart beta -indeksirahastoja, jotka sijoittavat muutamaa tunnuslukua käyttäen eri osakkeisiin, luoden oman indeksin näiden tunnuslukujen perusteella (esim. matalan P/B ja P/E -luvun indeksit). Seuraavassa on statistiikkaa viimeisen 40 vuoden ajalta USA:n osakerahastojen aktiivisuuden osalta active share – luvun avulla mitattuna:

 

Lähde: Active share and mutual fund performance, Antti Petajisto

Active share – luku siis mittaa rahaston aktiivisuutta. Mitä suurempi Active share – luku on, sitä vähemmän rahasto muistuttaa passiivista indeksirahastoa. Kuten kuvaajasta voidaan huomata aktiivisten, eli korkean active share – lukeman  (80-100 %) omaavien rahastojen määrä on ollut hurjassa laskussa. Vastaavasti indeksiä seuraavien rahastojen (active share 0-20%) määrä on ollut hurjassa kasvussa.

Indeksi on menettänyt merkityksensä vertailuindeksinä. Siitä on tullut tavoite ja valtavia summia rahaa on ohjautunut erilaisten indeksien mukaisiin osakkeisiin nostaen kursseja suhteessa enemmän, verrattuna indeksien ulkopuolisiin osakkeisiin. Trendi näkyy mitä todennäköisimmin myös päinvastaisena seuraavassa pörssiromahduksessa, kun valtavat summat rahaa pakenee indeksirahastoista. Tämä näkyy entistä hurjempina kurssipudotuksina indekseissä olevien osakkeiden osalta. Toki tämä voi olla sijoittajalle erittäin hyödyllinen asia, mutta se on kokonaan oma aiheensa.

Indeksi ei toimi, mitä tilalle?

Kun asiaa pohtii edelleen tarkemmin, näen paljon ongelmia siinä, kun omia tuottoja aletaan verrata indeksien tuottoihin. Ensiksi pitäisi osata päättää mitä indeksiä käyttää vertailuindeksinään. Toiseksi pitäisi osata päättää järkevä ajanjakso, jolla vertailusta tehdään johtopäätöksiä.  Molemmissa kysymyksissä näen paljon sellaisia ongelmia, joihin en osaa vastata.

Sen sijaan olen päättänyt lanseerata vertailuindeksin tilalle oman, toistaiseksi varsin subjektiivisen mittarin. Sillä ei ole vielä nimeä tai tarkkaa määritelmää (ja tuskin koskaan tulee edes olemaan). Kaikki lähtee kuitenkin kokonaistuotosta. Se on loppujen lopuksi ainoa millä on merkitystä. Jos otetaan sijoittajan psykologia huomioon, tulisi mittarissa tietysti huomioida voitollisten ja tappiollisten vuosien (tai muiden sijoittajalle itselleen psykologisesti merkittävien ajanjaksojen) suhde sekä maksimaalinen päivä – ja/tai vuositappio tietyllä ajanjaksolla. Lopuksi olisi paikallaan pohtia oman sijoitustoiminnan tehokkuutta. Onko käyttämäsi vaiva tuoton arvoista?

Ennustaminen on mahdotonta, joten jätän sen minua korkeampien henkiolentojen tehtäväksi. En tiedä onko nykyinen indeksointitrendi luonut osakemarkkinoille kuplaa. Sen näkee todennäköisesti vasta jälkikäteen, muutenhan se ei olisi kupla. Uskon, että sijoittaminen pörssin keskiarvoon pysyy pitkällä aikavälillä edelleen kannattavana. Ajallisen hajauttamisen merkitys vain saattaa korostua entisestään. Indeksin voittamisen mielekyyttä kannattaa sen sijaan jokaisen sijoittajan pohtia. Tavoitteena se saattaa vain vääristää koko sijoitustoimintaa.

Lisää pohdintaa aiheesta kannattaa lukea Patrick O’ Shaughnessyn kirjoituksesta When measures becomes targets: How index investing changes indexes.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *