Johtaako nopea päätöksenteko parempiin tuottoihin?

Warren Buffet, yksi maailman parhaiten menestyneistä sijoittajista pitkällä aikavälillä, on kuuluisa paitsi erinomaisesta menestyksestään, myös sitaateistaan, joita monet sijoitusblogit ovat täynnä. Mitä tulee päätöksentekoon, on Buffet usein painottanut, että päätöksiä ei tulisi tehdä hätäisesti vaan pitkään ja hartaasti pohtien. Olen itsekin kirjoittanut paljon päätöksenteosta, ja suosittelenkin lukemaan kirjoitukseni Opi tekemään parempia päätöksiä. Kirjoituksessa käsittelen yleisimpiä heuristiikkoja ja lopussa sivuankin tämän kirjoituksen aihetta eli sijoituspäätöksen tekemiseen käytettävää aikaa. Asiaa enemmän pohtineena ja lukuisia sijoituspäätöksiä kokeneena, olen varma, että kyseessä on yksi väärin ymmärretyistä asioista mitä tulee sijoituspäätösten tekemiseen.

Informaation määrällä ja nopeudella on väliä

Lukuisat psykologit ovat tutkineet, miten informaation määrä ja sen esitysnopeus vaikuttavat ihmisen päätöksentekoon. Tutkimusten kohteina ovat olleet niin tavalliset kadun tallaajat kuin akateemisen maailman ihmiset.

Eräässä tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin blurrattua kuvaa samasta esineestä. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, joista toiselle ryhmälle (ryhmä A) kuvaa tarkennettiin 5 pikselin välein eli kuvan tarkkuus kasvoi hitaammin (useampia, aina edellistä tarkempia, kuvia samassa ajassa) ja toiselle ryhmälle (ryhmä B) kuvaa tarkennettiin 10 pikselin välein eli kuvan tarkkuus kasvoi nopeammin (vähemmän kuvia samassa ajassa) . Tarkennus pysäytettiin molemmilla ryhmillä samaan kohtaan (kuvat edelleen hieman blurrattuja), mutta kuitenkin vain toinen ryhmistä tunnisti kuvassa olevan esineen. Kumpi ryhmistä se oli?

Vastaus on ryhmä B eli ryhmä, jolle kuvaa tarkennettiin pidemmin askelin (vähemmän kuvia eli vähemmän informaatiota samassa ajassa). Ilmiö johtuu siitä, että ihmisen on vaikea havainnoida suuresta määrästä informaatiota olennaiset seikat, jotka tässä tapauksesssa liittyivät esineen tunnistamiseen. Ryhmä, jolle kuvaa tarkennettiin pidemmin askelin, altistui pienemmälle määrälle ”hälyä”, joka olisi sekoittanut aivoja esineen tunnnistamisprosessissa. Pienempi määrä informaatiota nopeammin esitettynä siis johti tässä tapauksessa parempaan lopputulokseen (esineen tunnistus).

Edellinen esimerkki liittyy ehkä enemmän aivojen primitiivisemmän osan (tai systeemi 1:n) toimintaan, mutta sama ilmiö toimii myös silloin, kun ihminen ajattelee systeemi 2:n avulla (Lyhyenä selkeytyksenä systeemi 1:llä viitataan siis tiedostamattomaan, intuitiiviseen ja usein epärationaaliseen ajatteluprosessiin, systeemi 2:lla enemmän tiedostettuun (yleensä rationaaliseen) ajatteluprosessiin.). Esimerkiksi lääkäreiden diagnosointiprosessia on tutkittu informaation määrän osalta ja on todettu, että lisääntyvä määrä informaatiota potilaasta harvoin johtaa tarkempaan tai alkuperäisestä poikkeavaan diagnoosiin. Sitä vastoin, suurempi määrä informaatiota usein johtaa vain lääkärin varmuuteen diagnoosin oikeellisuudesta (vahvistusvinouma). Tilanne on ongelmallinen jos lääkärin huomio alunperin kiinnittyy epäolennaisiin oireisiin. Tällöin lisääntyvä informaatio helposti vahvistaa käsitystä väärästä, jo olemassa olevasta diagnoosista, vaikka uuden informaation seassa olisikin selviä viitteitä kyseisen diagnoosin virheellisyydestä.

Kun on vasara kädessä, näkee nauloja joka puolella.

Sijoittajana kyseiseen ongelmaan on helppo samaistua. Varsinkin kun sijoituspäätökseen vaikuttavia kriteerejä on paljon, löytyy jokaisesta yhtiöstä aina jotakin hyvää, kun tarpeeksi kauan etsii. Lääke tähän ongelmaan on joko vähentää näiden kriteerien määrää tai mikä parempaa: Muuttaa tapaa, jolla mahdollisia sijoituskohteita tutkii.

Jos en ensimmäisten minuuttien aikana yhtiön lukuja, arvostustasoa ja liiketoimintamallia tarkasteltaessa koe järisyttävää innostusta, hylkään yhtiön samantien. Vuosien saatossa on nimittäin osoittautunut, että juuri ne yhtiöt joissa näin heti ensisilmäyksellä jotain poikkeuksellista, ovat olleet juuri parhaiten tuottavia sijoituksia. Sellaisia ovat olleet mm. Sanoma ja Andrew Peller ltd., jotka ovat vuodessa tuottaneen yli 100%. Muitakin esimerkkejä tosin on (Esimerkiksi Michael Kors ja Hibbett sports), jotka eivät kuitenkaan vielä ole olleet yhtä tuottoisia.

Edellä mainittu neuvo on kuitenkin erittäin helppo ymmärtää väärin. En missään nimessä kehoita ketään sijoittamaan heti alkuinnostuksen jälkeen yhtään mihinkään. Jos heti ensisilmäyksellä yhtiöstä tulee hyvä fiilis, kannattaa lakata hyvien asioiden etsiminen samantien, ja keskittyä niiden sijaan huonoihin asioihin. Voittajan valitseminen on nimittäin erittäin vaikeaa. Paljon helpompaa on bongata hyvä ja ymmärrettävä yhtiö johon on helppo sitoutua ja sen jälkeen keskittyä asioihin, jotka mahdollisesti tekisivät yhtiöstä häviäjän. Jos tällaisia ei löydy, yhtiö tuskin on ainakaan häviäjä ja hyvällä tuurilla se sattuu olemaan voittaja.

Negatiivisten asioiden etsiminen hyvältä vaikuttavasta yhtiöstä on psykologisesta näkökulmasta hyvin hankalaa. Itse käytänkin tähän usein apuna ulkopuolisten tahojen artikkeleita (esim. Seeking Alphaa), josta pyrin lukemaan vain negatiivisia artikkeleita tarkasteluni alla olevista yhtiöistä.

Kehoitan siis nopeasti hylkäämään yhtiön, jonka liiketoiminnan laatu ja numerot eivät aiheuta erityistä innostuneisuutta. Innostuneisuudella en siis tarkoita innostuneisuutta esimerkiksi yhtiön keksimästä hienosta teknologiasta, vaan ylipäätään innostuneisuutta vaikkapa siitä, miten tuottoisaa, mutta silti aliarvostettua yhtiön liiketoiminta on. Toisin sanoen tylsästäkin liiketoiminnasta voi innostua.

En silti suosita tekemään välitöntä sijoitusta, vaan edelleen painotan kärsivällisyytä. Aina kannattaa nukkua yön yli, pohtia osakkeelle hyvä entry-hinta ja jatkaa edelleen negatiivisten asioiden selvittelyä. Kannattaa kuitenkin antaa paljon painoarvoa ensivaikutelmalle, sillä se näyttää usein toimivan varsin hyvin.

Aiheeseen liittyen suosittelen kuuntelemaan Chat with traders – podcastin jakson How an aggressive trader thinks, uses options, and made $1.4M on a single TSLA trade – @JohnFCarter. Jaksossa on haastateltu optiotreidaaja John Carteria, joka vie tässä kirjoituksessa käsitellyn nopean päätöksenteon vieläkin pidemmälle. Hän tekee nimittäin päätöksiä muutamissa sekunneissa. Vaikka Carterin toiminta eroaa täysin pitkäjänteisestä sijoittamisesta, on siinä silti paljon asioita, joista tavallinen sijoittaja voi oppia. Itseasiassa näen hänen strategiassaan paljon samaa kuin omassa sijoitusstrategiassani: Täytyy olla kärsivällinen ja odottaa oikeaa juttua oikeaan aikaan, samalla sietäen epävarmuutta ja luottaen omiin päätöksiin.

PS: Käykäähän vastaamassa Twitterissä (@uncommonprofits) kyselyyn siitä, millainen päätöksentekijä sinä olet.

2 thoughts on “Johtaako nopea päätöksenteko parempiin tuottoihin?”

  1. Hyvä pointti.

    Itse etsiskelin juuri äsken jenkeistä vakuutuspuolen osaketta ja olin jo ennen screenausta saanut positiivisen kuvan TRV:stä. No, loppujen lopuksi finaaliin pääsivät CB ja TRV ja päädyinkin sitten lopulta TRV:n, koska sillä on pidempi liiketoimintahistoria kuin uudella CB:llä. Eli, kyllä se ensivaikutelma on erittäin usein se parhain. TRV:n tapauksessa SA:ssa ainoa negatiivinen asia oli kasvun puute liiketoiminnassa, mikä on kyllä kaikkien muidenkin kilpailijoiden ongelma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *