Hajauttaminen ei pidä lupauksiaan

Kirjoitin viimeksi hajauttamisesta kirjoituksessa Hajauttaminen – Sijoitusmaailman suurin huijaus. Teksti oli alkusanoiltaan ehkä hieman liian kärjistetty (josta sainkin paljon palautetta), mutta muulta sisällöltään pysyn edelleen kannassani. Tällä kertaa lähestyn samaa asiaa hieman erilaisista näkökulmista, mutta suosittelen silti lukaisemaan tuon edellisen aiheesta kertovan tekstin, jumittamatta liikaa provosoiviin alkusanoihin.

Hajauttaminen on edelleen yksi sijoitusmaailman suurimpia huijauksia siinä muodossa, missä suurin osa sijoituspalveluista, pankeista ja rahastoyhtiöistä sitä myy. Hajauttamiskonseptin turvin asiakkaalle myydään täysin tarpeettomia, kuluiltaan kalliita ja toisinaan hyvinkin korkeariskisiä sijoitustuotteita. Asiakas tarttuu näihin pörssiromahduksen pelossa. Todellisuudessa tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei toistaiseksi ole olemassa vakuuttavaa näyttöä hajauttamisen suojaavasta vaikutuksesta pörssiromahduksissa. Kuten jo aiemmin on todettu, korrelaatiot näyttävät muuttuvan positiivisemmiksi eri toimialojen osakkeiden ja jopa omaisuusluokkien välillä pörssiromahduksen lähestyessä (Lähteet: Tobias Pries et al., Rachel Campbell et al.). Toki käytös voi olla hyvinkin erilaista seuraavassa pörssiromahduksessa, ja varmasti löytyy aina omaisuusluokkia, jotka nousevat pörssin romahtaessa. Toistaiseksi historia ei kuitenkaan näytä puoltavan hajauttamisen hyötyjä silloin, kun suojaa juuri eniten tarvitsee.

Toista on kuitenkin nousumarkkinassa, jolloin hajauttaminen eri omaisuusluokkien ja osakelajien välillä näyttäisi olevan hyödyksi tuotoille, kun vertailukohteena on yksittäiseen omaisuuslajiin kehnosti hajautettu salkku. Nousumarkkinassa yksittäisellä satunnaisella omaisuusluokalla tai osakelajilla on siis huomattavasti merkittävämpi vaikutus kokonaistuottoon, kuin laskumarkkinassa. Toisaalta asiaa tulisi pohtia myös kulujen näkökulmasta, sillä usein laaja hajauttaminen (varsinkin eri omaisuusluokkiin) maksaa paljon. Vaikka en yleistyksistä pidäkään, niin voisi silti todeta, että hajauttamisen toteutustapa sekä laadussa että määrässä riippuu paljolti sijoittajan psykologiasta sekä hänen sijoitusstrategiastaan.

Tähän väliin on hyvä laittaa huomautus siitä, että en missään nimessä kannata kaikkien rahojen laittamista yksittäiseen osakkeeseen tai edes rahastoon. Tämä olisi suorastaan typerää. Sen sijaan kannatan sitä, että jokainen sijoittaja pohtii itse seuraavia asioita:

  • Mitä tavoittelen hajauttamisella? Suojaa pörssiromahdukselta vai suojaa yksittäisiltä satunnaisilta ikäviltä yllätyksiltä (esimerkiksi yhtiön yllätyksellinen joutuminen huonoon taloudelliseen tilanteeseen ja siitä seuraava konkurssi) ? Jos haluat suojautua pörssiromahdukselta, myy osakkeita lyhyeksi tai vaihda osakkeet arvonsa säilyttäviin omaisuusluokkiin juuri oikeaan aikaan. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty…
  • Milloin hajauttaminen on järkevää ja milloin järjetöntä? Useimmiten tavallisen piensijoittajan tapauksessa hajauttaminen on vain tulonsiirto sijoittajalta pankille/rahastoyhtiölle. Jos et noudata erityistä osakepoimintastrategiaa, on tehokkaampi harrastaa vaurastumista muutamiin matalakuluisiin indeksirahastoihin sijoittaen. Ennenkaikkea sellaisiin, joiden markkinoita ymmärrät. 
  • Minkälaista hajauttamista strategiani vaatii? On selvää, että satunnaisuuden merkitys tuottoihin vaihtelee strategioiden mukaan. Ääriesimerkkinä algoritmikaupankäyntiä harjoittava ”sijoittaja” saattaa tehdä 10 000 kauppaa vuodessa, joista 70% on voitollisia. Jos kauppoja olisi vain 50 vuodessa, voi niistä suurin osa olla samalla strategialla helpostikin tappiollisia. Vastaavasti osakepoimintaa harrastava saattaa tehdä osakesijoituksia yhden vuosikymmenen aikana ehkä kymmeneen eri yhtiöön, joista huonolla tuurilla muutama on tuottanut huonosti 10 vuoden aikajänteellä. Tällaisen strategian toteuttaminen suuremmalla määrällä yhtiötä alkaa käydä jo mahdottomaksi, ja loppujen lopuksi sijoittaja maksaisi vain kalliin hinnan siitä, että omistaa markkinoiden keskiarvoa.
Tehokas vaurastuminen ei vaadi yltiöpäistä ”hajauttamista” kymmeniin eri rahastoihin tai omaisuusluokkiin. Indeksisijoittajalle riittää hyvin 2-3 matalakuluista, eri rahastoyhtiöiden hallinnoimmaa, indeksirahastoa. Osakepoimintaa harrastavalle riitää kourallinen yhtiöitä, kunhan poimintaa toteutetaan johdonmukaisesti ja järkevästi. Näihin voi halutessaan ottaa lisäksi esimerkiksi pienen (alle 10% salkusta) fyysisen kulta – tai hopeaposition vakuutukseksi (EI sijoitukseksi) pahan päivän varalle.

Nyt se on täällä. Täysin kuluton rahasto. Nordnet Superrahasto Suomi on markkinoiden ensimmäinen, aivan uusi ja täysin kuluton indeksirahasto. Rahasto seuraa OMXH25-indeksiä, eli Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen kehitystä. • merkintä- ja lunastuspalkkio 0 € • hallinnointipalkkio 0 € • säilytys 0 €

7 thoughts on “Hajauttaminen ei pidä lupauksiaan”

    1. Varmasti ihan järkevää. Asuntojen matala likviditeetti luo jo itsessään paljon onglemia, joita osakesijoittaja ei kohtaa. Yleensäkään en näe järkevänä suosia vain yhtä ainoaa omaisuusluokkaa.

  1. Vaikka hajautuksella ei pysty enää laskemaan yhtä tehokkaasti salkun keskihajontaa, koska korrelaatiot lähestyvät 1 niin hajautuksella pystyy edelleen pitämään tuottokomponentin paremmin korkealla, koska pystyt edelleen hajauttamaan yhtiökohtaista riskiä.

    1. Yhtiökohtainen riski toki realisoituu usein pörssiromahdusten aikoina (konkurssit), joten kyllä absoluuttinen riski pienenee usein hajauttaessa. Paljon riippuu myös siitäkin miten hajauttaa. Jos strategia on satunnainen tai pahimmassa tapauksessa konkurssiriskisiä firmoja suosiva, niin hajauttaminen ei vähennä riskiä (jotkut puhuvat myös tällaisesta toiminnasta ilmaisulla "hajauttaa vain hajauttamisen takia"). Hajauttamisesta ei saisi osakepoimijalle tulla missään tilanteessa tavoite, vaan sen tulisi säilyä mittarina. Hyvällä srategialla hajauttaminen toimii riskiä alentaen niin kauan, kunnes salkku alkaa muistuttaa tuotoiltaan liikaa markkinoiden keskiarvoa tai ylipäätään salkun hallinnointi käy vaikeaksi (ja kalliiksi).

    1. Niin kauan kun homma toimii ja pysyt motivoituneena säästämiseen niin sietääkin olla tyytyväinen. Yksilön tarpeista ja psykologiasta lähtevä sijoitusstrategia on kaiken a ja o.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *