Sijoitussalkun vakuuttaminen osa 2: Optiot

Edellisellä kerralla puhuttiin kullasta sijoitussalkun vakuutuksena. Kannattaa käydä lukemassa kyseinen kirjoitus ennen kuin luet tämän, sillä se tarjoaa hyvää vertailupohjaa tämänkertaiseen vaihtoehtoon, vaikka menetelmät ovatkin tyystin erilaiset.

Optiot ovat varmasti monelle piensijoittajalle entuudestaan tuntemattomia ja mystisiä kapistuksia. Ainakin itse ajattelin pitkään, että optiot ovat vain keino jakaa johtajille palkkioita tai tavallisille sijoittajille vain yksi vedonlyöntikeino muiden johdannaisten joukossa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan oikein käytettynä optiot ovat erinomainen työkalu salkun tuoton parantamiseen ja riskin minimoimiseen. 

Optio on siis johdannainen, joka antaa oikeuden ostaa tai myydä kohde-etuutta (osake, raaka-aine, ETF jne.) tiettyyn hintaan. Myyntioptio (put) antaa sen haltijalle oikeuden myydä kohde-etuutta option eräpäivänä ennalta määrättyyn hintaan ja option kirjoittajalle velvollisuuden ostaa kohde-etuutta option haltijalta ennalta määrättyyn hintaan. Osto-optio (call) taas antaa sen haltijalle oikeuden ostaa kohde-etuutta option eräpäivänä ennalta määrättyyn hintaan ja option kirjoittajalle velvollisuuden myydä kohde-etuutta option eräpäivänä ennalta määrättyyn hintaan. Eurooppalaisilla optioilla on tietty eräpäivä, jolloin option voi käyttää. Amerikkalaiset optiot voidaan taas toteuttaa milloin tahansa option voimassaoloaikana. Amerikkalaiset optiot ovat oma maailmansa, ja puhummekin tällä kertaa ainoastaan eurooppalaisista optioista, niitä kun on nykyisin enemmän tarjolla tavallisille sijoittajille ja niiden käyttäminen on paljon helpompaa.

Yksi optiokontrakti vastaa aina 100 kpl osakkeita. Optiolla on hinta (preemio), joka merkitään usein yhtä osaketta kohden eli koko option hinta on tämä ”osakekohtainen” hinta kerrottuna sadalla. Eurooppalaisilla optioilla juoksuaika on tyypillisesti 1 kuukauden mittainen. On myös olemassa pidemmän juoksuajan, jopa useiden vuosien, omaavia optioita eli ns. LEAPS:eja (Long-term equity anticipation securities). Ennenkuin mennään syvemmälle optioiden toimintaan ja hyödyntämiseen salkun suojaamisessa, käydään läpi optiosijoittajan kannalta olennaista termistöä:

  • In the money (ITM). Osto-optio (call) on in the money tilassa, kun option toteutushinta (strike price) on alle kohde-etuuden markkinahinnan. Vastaavasti myyntioptio (put) on in the money tilassa, kun option toteutushinta on kohde-etuuden markkinahinnan yläpuolella. In the money tilassa olevan option ”todellinen arvo” saadaan toteutushinnan ja markkinahinnan välisestä erotuksesta. Mikäli optio ei ole vielä eräänynyt, sillä on sen lisäksi aika-arvoa, joka riippuu kohde-etuuden volatiliteetista ja option erääntymisajankohdasta. In the money – option erääntyessä, sillä on enää vain todellista arvoa. Kun option todellinen arvo kasvaa merkittävästi, puhutaan deep in the money – optiosta.
  • At the money (ATM). Optio on at the money tilassa, kun sen toteutushinta on yhtä suuri kuin kohde-etuuden markkinahinta. Jos optio ei ole erääntynyt, sillä on edelleen aika-arvoa, mutta mikäli markkinahinta ei enää muutu, optio erääntyy arvottomana.
  • Out of the money (OTM). Osto-optio on OTM tilassa, kun option toteutushinta on yli markkinahinnan. Vastaavasti myyntioptio on OTM tilassa, kun option toteutushinta on alle markkinahinnan. Tällöin optiolla ei ole enää todellista arvoa, mutta sillä voi kuitenkin olla aika-arvoa. 
  • Delta. Tunnetaan myös nimellä hedge-ratio, joka kertoo kuinka paljon option arvo muuttuu suhteessa kohde-etuuden arvo  muutokseen. Osto-optiolle delta saa arvoja välillä 0,1 ja myyntioptiolle delta saa negatiivisia arvoja väliltä 0,-1. Esimerkiksi jos myyntioption delta on -0,5 ja kohde-etuuden arvo nousee 10 %, myyntioption arvo laskee 5 %. Toisinaan delta voi saada arvoja välillä 100,-100, jolloin saadaan suoraan option arvonmuutos rahassa suhteessa kohde-etuuden arvonmuutokseen. Kannattaa huomata, että Delta ei ole vakio, vaan se muuttuu ajan, kohde-etuuden volatiliteetin, ennustetun volatiliteetin sekä kohde-etuuden markkinahinnan funktiona. Deltalla on tärkeä rooli etenkin, kun muodostetaan kombinaatioportfoliota (useita eri optioita ja osakkeita). ATM- tilassa delta on useimmiten 0.5 paikkeilla ja kasvaa option lähestyessä ITM tilaa sekä pienenee option lähestyessä OTM tilaa. Deep in the money tilassa option delta voi olla niin lähellä arvoa 1, että option hinta käyttäytyy täsmälleen kuin kohde-etuuden.
  • Gamma. Koska Delta ei ole vakio, on sen muutosnopeudelle keksitty oma terminsä eli gamma. Matemaattisesti tarkasteltuna gamma on siis deltan ensimmäinen derivaatta. Siitä on hyötyä mikäli haluaa ennustaa deltan muutosta. Gamman arvo kasvaa option lähestyessä at the money ja pienenee lähestyessä in the money tai at the money tilaa.
  • Theta. Option aika-arvo pienenee tietyllä tahdilla (time decay) erääntymisen lähestyessä ja tätä tahtia kuvaa termi Theta. Theta on sitä suurempi, mitä syvemmällä OTM tai ITM tilassa optio on. 
  • Vega. Moni sekoittaa vegan ja volatiliteetin keskenään. Vega kuitenkin mittaa, kuinka paljon kohde-etuuden volatiliteetin muutos vaikuttaa option hinnan muutokseen. Riippuen kohde-etuudesta, vega voi olla hyvinkin erilainen muutoin samanlaisilla optioilla. Volatiliteetin vaikutus on merkittävämpi at the money optioilla joten myös vega on silloin suurempi. Vastaavasti vega pienenee symmetrisesti option lähestyessä OTM – tai ITM – tilaa. Osakkeiden kohdalla symmetria ei täysin toteudu, sillä tällöin volatiliteetti näyttäisi vaikuttavan enemmän osto-optioiden hinnan muutokseen. Tämä johtuu siitä, että markkinat ovat keskimäärin kasvaneet pitkällä ajanjaksolla ja osto-optio on siis ns. optimistinen optio eli se odottaa kohde-etuuden hinnan kasvua. Ilmiö näkyy parhaiten juuri LEAPS:ien kohdalla.
  • Black-Scholes malli. Optiohinnoittelun perustyökalu, jonka ymmärtäminen on olennainen osa myös eri optiostrategioiden ja optioiden itsessään ymmärtämistä. Black-scholes malli siis laskee option hinnan (preemion) käyttäen apuna kohde-etuuden markkinahintaa, kohde-etuuden volatiliteettia, option toteutushitaa, annualisoitua riskivapaata korkoa ja ns. drift-ratea. Mainittakoon vielä, että mallin keksijät saivat työstään Nobelin palkinnon. Nykyisin Black-Scholes laskureita löytyy helposti netistä, joten itse ei tarvitse ruveta niitä vääntämään. Kaavan perusteellinen ymmärtäminen ei ole välttämätöntä, mutta edes pintapuolinen ymmärtäminen on välttämätöntä jos optioita haluaa menestyksekkäästi käyttää. 
Nyt päästäänkin itse asiaan eli salkun suojaamiseen optioilla. Yksinkertaisimmillaan salkkua voidaan suojata kurssilaskulta vain kahdella eri tavalla. Ostamalla myyntioptioita (protective put) tai kirjoittamalla osto-optioita (covered call). Molempien strategioiden olettamuksena on siis se, että omistetaan jo ennestään osaketta/ETF:ää, joka toimii option kohde-etuutena.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa myyntioption ostaminen rajaa tappion tiettyyn pisteeseen, vaikka osakkeen hinta laskisi kuinka paljon. Vastaavasti osakkeen hinnan noustessa voitosta tulee aina vähentää option preemio, mikä rajoittaa voittoja varsinkin pienissä liikkeissä. Kyseisestä strategiasta saadaan seuraavanlainen diagrammi:

Lähde: Optionmonster

Kuvaajassa on siis sinisellä viivalla esitetty voitto/tappio jos omistetaan pelkästään osaketta, vihreällä katkoviivalla jos omistetaan pelkästään myyntioptiota ja punaisella, kun omistetaan näitä molempia. 

Strategioista jälkimmäinen eli kirjoittaa osto-optio on myös nimeltään ns. covered call – strategia. Jos omistamiesi osakkeiden hinta nousee yli option toteutushinnan eli optio on in the money, olet velvollinen myymään osakkeita option ostajalle. Saat kuitenkin pitää preemion itselläsi joten olet silti ”voittaja”, kunhan osakkeiden markkinahinnan ja option toteutushinnan erotus ei ylitä preemion hintaa. Toisaalta voidaan ajatella, että olet joka tapauksessa aina voittaja osakkeiden arvon noustessa, sillä saat osakkeet myytyä korkeampaan hintaan kuin option kirjoitushetkellä ja sen lisäksi saat siitä vielä preemion kaupan päälle. Vastaavasti jos osakkeiden hinta lähtee laskuun myyntioptio erääntyy arvottomana, mutta sait kuitenkin hieman lohdutusta myyntioptiosta saamastasi preemiosta. Covered call – strategia voidaan myös esittää seuraavalla diagrammilla:

Lähde: Optionmonster

Kuten kuvasta huomataan, Covered call – strategia toimii juuri päinvastoin kuin protective put – strategia eli se rajaa voittoja ja minimoi tappioita preemion verran. Täytyy kuitenkin huomauttaa, että protective put – strategia on aina tappiollinen jos osakekurssi laskee tai nousee vähemmän kuin preemion verran. Tämä on siis se hinta jonka maksaa rajatusta tappiosta. Vastaavasti covered call – strategia tuottaa aina voittoa jos osakekurssi nousee tai laskee vähemmä kuin preemion verran. 

Jos ajatellaan salkun suojausta pörssiromahdukselta, niin protective put – strategia on tietysti lohdullisempi ajatellen isoja romahduksia. Jos ajatellaan pitkäjänteisen omistajan kannalta, niin covered call – strategia on monessa mielessä parempi vaihtoehto, kunhan seuraavat reunaehdot täyttyvät: 

  • Et halua pörssiromahduksessa myydä osakkeitasi. Toki tämä onnistuu myös protective put – strategiassa jos onnistut myymään option, mutta se voi erääntymisen lähettyvillä olla aika hankalaa. 
  • Kirjoittamasi option toteutushinta on ehdottomasti sellainen hinta, jolla muutenkin haluaisit keventää omistustasi. Tällöin, vaikka pörssit eivät romahtaisikaan, voit tyytyväisenä todeta, että olisit muutenkin myynyt omistustasi tuohon hintaan. Nyt sait siitä vain kaupanpäälle vielä mukavan preemion. 
Covered call – strategiaa puoltaa myös se, että suurin osa optioista erääntyy tutkimusten mukaan arvottomana. Esimerkiksi John F. Summa tutki kirjassaan Options on futures: New trading strategies CME-johdannaispörssin kauppoja vuosilta 1997-1999. Myyntioptioista peräti 82,6 % erääntyi tuona ajanjaksona arvottomana. Osto-optioista vastaava lukumäärä oli 74,9 %. Toki ajanjakso oli nousumarkkinan aikaa, mutta näyttäisi silti siltä, että myös tilastot puoltavat covered call – strategiaa. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *