Aktiivinen riskien hallinta ei ole pahasta, spekulointi on

Puhuttaessa ”aktiivisesta sijoittamisesta”, joka itsessään on jo epätäsmällinen käsite, kuulee vasta-argumentteina joskus varsin erikoisia kommentteja. 90 % aktiivisesti kauppaa käyvistä sijoittajista häviää markkinoiden keskiarvolle, markkinoiden ajoittaminen systemaattisesti on mahdotonta ja kurssikäppyröistä (lue tekninen analyysi) ei voi ennustaa tulevia kurssiliikkeitä. Kaikista näistä väittämistä olen täysin samaa mieltä, mutta argumentteina aktiivista sijoittamista kohtaan nämä ovat todella huonoja, suorastaan epärelevantteja.

Ennen kuin lähdetään purkamaan asiaa sen tarkemmin, määritellään paremmin käsitettä ”aktiivinen sijoittaminen”. Osakemarkkinoiden toimijat jaetaan usein kahteen porukkaan, aktiivisiin ja passiivisiin sijoittajiin, joista aktiivisia sijoittajia monesti kutsutaan myös spekuloijiksi. Aktiiviset sijoittajat harrastavat aktiivista, päivien, viikkojen tai kuukausien mittaista ”treidausta”, jossa tulos muodostuu tulevien kurssiliikeiden oikein ennustamisesta. Passiiviset sijoittajat taas holdaavat osakkeita tai indeksirahastoja vuosia, välttäen myymistä. Tämä jako osakemarkkinoiden toimijoiden välillä on kuitenkin suorastaan surkea ja täysin aikansa elänyt.

Aktiivinen spekulointi  Aktiivinen riskien hallinta

Tarkoitukseni ei ole ennustaa markkinoiden suuntaa, vaan yksinkertaisesti hahmottaa erilaisia sijoitusvaihtoehtoja ja niiden tuotto-odotuksia. Arvostustasot ovat nousseet viimeisten vuosien aikana markkinoiden keskiarvona mitattuna huomattavasti (vaikkakin korko on historiallisen alhainen). Sen lisäksi laadukkaiden yhtiöiden löytäminen hyvään hintaan on käynyt entistä vaikeammaksi. Jos kriteerien täyttäviä sijoituskohteita ei löydy, väkisin kohtalaisten sijoituspäätösten tekeminen ei ole pitkässä juoksussa kulujen jälkeen kannattavaa verrattuna indeksisijoittamiseen. Arvostustasojen korjaantumisen ajankohtaa ei tarvitse osata ennustaa, mutta jokainen varmasti huomaa, millä varallisuuden muodolla on tällä hetkellä suurin arvo.

Likviditeetin mittaamattomasta arvosta päästään aika hyvin riskien hallintaan, sillä ne kulkevat käsi kädessä. Pyrin sijoitustoiminnasssani löytämään laadukkaita yhtiöitä, jotka 10 vuoden aikajänteellä tuottavat markkinoiden keskiarvoa paremmin. Fakta on kuitenkin se, etten voi tehdä arvioita tai laskelmia millään muulla kuin nyky – ja historiatiedolla. Nykytiedollakin vain hyvin vähän, sillä yksittäisen kvartaalin tai välttämättä edes vuoden tulos ei kerro tulevaisuudesta yhtään mitään. Voidaan siis todeta, että osakkeen tuotto-odotus hintaan suhteutettuna pysyy yleensä kiinteänä lyhyellä aikavälillä (alle 2 vuotta).

Kiinteästä lyhyen aikavälin suhteellisesta tuotto-odotuksesta päästään suoraan johtopäätökseen, jonka mukaan osakkeen hinta saattaa muutaman kuukauden (harvoin jopa viikkojen) aikaikkunassa olla toisinaan niin kannattavalla tasolla, että siihen kannattaa sijoittaa isolla kädellä. Toisaalta osakkeen hinta voi käyttäytyä myös päin vastoin eli nousta tasolle, jossa osakkeiden keventäminen tulee riskien hallinan kannalta järkeväksi. Tällaiset tasot riippuvat täysin kokonaistilanteesta: Onko muita, kenties parempia, sijoitusvaihtoehtoja? Millaiset ovat arvostustasot markkinoilla yleensä? Mikä on salkun sen hetkinen käteistilanne?

Otetaan tähän väliin esimerkiksi Michael Kors, jonka puolesta olen liputtanut jo pitkään. Reilu kuukausi sitten Michael Korsin osakkeen hinta oli 55 dollarin tienoilla, kun taas pari viikkoa sitten osakkeen hinta putosi 41 dollariin. Syynä oli tiettyjen vähittäiskauppajättien ja muotiyhtiöiden (Macy’s, Fossil Group …) odotettua huonommat tulokset. Olen jo aiemmin tehnyt päätöksen, että alle 45 dollarin hintaan Michael Kors voi nykytietojen valossa tarjota tuottovaatimukseni mukaista vuosituottoa. Kun hinta on yli 45 dollaria on se edelleen kohtuullinen, mutta en välttämättä tämän hetkisillä tiedoilla kasvattaisi Korsin painoa salkussani enempää. Yli 58 dollarin hinnoissa taas on viisasta alkaa keventämään, sillä tässä tilanteessa käteisen arvo on mittaamaton suhteutettuna tuotto-odotukseen, jonka Kors tuohon hintaan pystyisi tarjoamaan.

Korsin pudotessa 41 dollarin tasolle, käteisen paino salkussani oli noin 35 %. Katsoin kokonaistilanteen huomioiden, että oli järkevää tehdä suhteellisen suuriakin sijoituksia Korsiin ja käteispaino sijoitusten myötä putosi 23 % :n. Rautalangasta väännettynä katsoin kokonaistilanteen huomioinnissa seuraavia asioita:

  • Sen hetkiset sijoitusvaihtoehdot, jotka olivat ja ovat edelleen aika vähissä.
  • Yleinen arvostustaso on korkea ja mahdollisuus ostaa halvalla myös muita osakkeita on korkea. Siksi en ostanut täydellä summalla.
  • Kurssipudotuksen syy, joka oli mielestäni täysin irrationaalinen ja faktoihin perustumaton. Michael Korsin liiketoiminnat eivät seuraa kovin vahvalla korrelaatiolla esimerkiksi Fossil Groupin liiketoimintaa, ja Macy’s:n kohdalla vaikutukset tulevat todennäköisesti myöhässä (ensiksi kulutuskäyttäytyminen näkyy köyhemmissä ja  alemmassa keskiluokassa, jotka eivät ole Korsin kohderyhmää).
  • Kurssin putoaminen tasolle, joka on todellista arvoa reilusti matalampi ja tarjoaa riittävän tuotto-odotuksen.
  • Kurssiliikkeen reilu ylireagointi. Tässä voin ”häpeäkseni” todeta, että käytin tämän arviointiin erilaisia teknisiä indikaattoreita (RSI, Bollinger bands, Bias Ratio, MACD). Näiden roolista omassa sijoitusstrategiasta lisää myöhempänä.

Rehellisesti voin sanoa, etten ostoilla pyrkinyt ajoittamaan jo seuraavaa kurssinousua, joka tulikin lopulta varsin nopeasti. Tiedostin riskin, joka käteiskassan pienentämiseen tässä tilanteessa liittyi. Erilaisten päätelmien johdosta olin kuitenkin arvioinut ”treidin” tappiollisuuden melko epätodennäköiseksi. Mahdollisen lyhyen aikavälin ”tappion” kohdatessa, olisin silti voinut todeta ostaneeni laadukasta yhtiötä hyvään hintaan. Jo ennen lopputulosta tiesin onnistuneeni riskien hallinnassa, silllä jokaiselta kantilta osto tuohon hintaan oli oikea päätös. Tietysti sillä oletuksella, että 2 vuoden analysoinnin tulos yhtiön tulevaisuudesta ja todellisesta arvosta on oikean suuntainen.

Loppujen lopuksi kävikin niin, että Korsin osakekurssi nousi muutamassa viikossa nykyiseen 50 dollariin. Tein tyydyttävää tuottoa lyhyellä aikavälillä ja Korsin paino salkussa nousi korkeammaksi, kuin mitä omasta mielestäni siedän. Päätin siis myydä osan, aiemmin kaksi viikkoa sitten ostamistani osakkeista pois. Lopputuloksena sain kasvatettua omistusosuuttani erinomaisessa yhtiössä erinomaisella hinnalla ja lisäksi sain kasvatettua käteiskassaa alkuperäiseen verrattuna, joka on mielestäni tässä tilanteessa hyvä asia. Tein siis sattumalta varsin lyhyellä aikajänteellä tapahtuvaa ”aktiivista kaupankäyntiä”. Se ei kuitenkaan tee minusta lyhytjänteistä spekuloijaa, joka yrittää ajoittaa markkinoita.

En myöskään ole sitä mieltä, että teknisellä analyysillä voidaan ennustaa kurssiliikkeitä eli ajoittaa markkinoita. Mielestäni tekninen analyysi on kuitenkin oiva tapa määrittää todennäköisyyksiä tietyille liikkeille ja tutkia markkinoiden yli – tai alireagointia erilaisiin uutisiin. Tästä asiasta kuitenkin lisää tulevissa kirjoituksissa.

Tapa jolla toimin ei missään nimessä kaikille sovi. Toisille (ja mahdollisesti myös minulle) voi olla huomattavasti parempi tapa vain ostaa hyviä yhtiöitä ja unohtaa ne salkkuun moneksi vuodeksi. Aika siis näyttää onko ”aktiivinen riskien hallinta” oikeasti tie parempiin tuottoihin vai ainoastaan typerä termi, jolla yritän oikeuttaa aktiivista kaupankäyntiä itselleni.

2 thoughts on “Aktiivinen riskien hallinta ei ole pahasta, spekulointi on”

  1. Hyvää pohdintaa. Uskallaudun häpellisesti vertamaan talous tiedettä insinööritietesiin, kun uskallauduit puhumaan teknisestä analyysistä. Varsin usein insinööritieteissä törmää tapauksiin joissa selitys aste on 90% tai jopa vähemmän. Valitsin 90%, koska kirjoituksen alussa sanoit, että 90% aktiivisesti kauppaa käyvistä häviää markkinoille. Sitten insööritieteissä otetaan käyttöön vakiot, jossa säädetään tilanne toimimaan halutussa ympäristössä. Silti löytyy alueita joissa malli ei toimi, sitten pitää keksiä uusi.

    Palatessa taloustieteen tulee mielenkiintoiseksi tämä 10% joka voittaa markkinat aktiivisella kaupalla. Mitä he käyttävät? Itse uskon, että he käyttävät teknistä analyysiä yhdistettynä fundamenttianalyysiin. Sijoitusteorioiden keskihajontojen perusteella 200% vuosituottoja ei ole, mutta katselemalla Sharevillen parhaita niin niitä löytyy. Tarkistelemalla kärkipäätä he valinneet ns. voittaja osakkeen (Fingerprint Cards/Starbeeze) ja lisäksi käyneet aktiivista kauppaa. Onko tämä spekulointia? Voi sitä sellaiseksi sanoa, mutta osaketta jo hankkiessaan he ovat uskoneet yhtiön hyvään tulevaaisuuteen, joka on totetunut. Kaikissa osakeostoissa spekuloidaan sen verran, että yritys eri mene tulevaisuudesa konkurssiin. Palataan sitten takaisin aktiiviseen kaupankäynttiin. Menestyneimmät sijoittajat ovat sitten sinun Michael Korsin tapaan käyttäneet teknistä analyysiä tai muuten järkeilleet tilanteet siten, että myyneet riskitilanteissa ja ostaneet sitten halvemmalla takaisin. He eivät myy kaikkia.

    Noilla teknisen analyysin työkaluilla esimerkkinä mainitsemillasi RSI:llä ja Bollinder Bandsilla pääsee varmasti hyvää sijoitustulokseen noudattamalla niitä orjallisesti. Suurin osa kaupoista onnistuu. Ongelmaksi muodostuu teknisesti ajateltuna oston "vahvistus"(tekninen PI-säätimen osa). Hinnan mennessä alas olisi summan kasvettava ja päin vastoin myynnit lisäännyttävä hinnan mennessä korkeaksi. Jossain vaiheessa markkina käyttäytyy "ei normaalijakautuneesti" jolloin säädin ei toimikkaan enää normaalisti ja aajautuu ulos alueelta. Tässä tapauksessa olet myynyt kaikki tai vastavetoisesti kaikkirahat kiinni ja et pysty enää ostaamaan tai myymään sääntöjen mukaan. Tilannne voi vielä parantua ja huonontua pitkään jolloin menestyt pitkään huonosti ja todennäköisesti lopetat systeemisi huonona.

    Jutussasi oli sitten se asian ydin mielestäni. Ostoissa ei pidä lähteä ennustamaan kurssinousua. Jokaisella pitäisi olla ostonapissa 2-3 kysymys oletko varma? Sitten kysymykset 1. Maksaako yhtiö osinkoa? Onko tähän varaa?
    2. Onko tulos parempi vuoden kuluttua? Tai 5 vuoden kuluttua? Miksi se on parempi?

    1. Kiitos kommentista!

      Kun on tutkinut ja lukenut eri sijoitusalalla menestyneiden strategioita, on teknisen analyysin käyttö työkaluna tietyissä asioissa varsin yleistä. Tottakai sen käyttäminen ainoana sijoituspäätökseen vaikuttavana tekijänä on suorastaan naurettavaa kahdestakin syystä: Sillä ei voi ennustaa kursseja suuntaan taikka toiseen ja sen lisäksi tekninen analyysi ei toimi kaikissa tilanteissa, josta sinäkin puhuit.

      Esimerkiksi Bollinger Bands voi olla hyvin huono työkalu jos täytyy ennustaa milloin lasku tai nousu loppuu. Sen oletuksena kurssiliike on normaalijakautunutta, niin kuin se yleensä on, mutta toisinaan normaalijakauman hännät ovat lihavemmat eli extreme kurssiheilahduksia esiintyy enemmän kuin mitä normaalijakauma olettaisi. Yhdessä muiden indikaattoreiden kanssa BB voi olla hyvä työkalu rajamaan esimerkiksi Korsin tapauksessa todennäköisyyttä, että kurssi laskisi vielä 41 dollarin jälkeen lisää.

      Olettamus teknisen analyysin toimivuudelle on se, että markkinat eivät ole tehokkaat. Itse olen sen teorian kannattaja, että markkinoiden tehokkuus muuttuu kokoajan yksittäistenkin osakkeiden kohdalla eikä ole milloinkaan vakio. Ehkä juuri tällä fundamenttianalyysillä (syy-seuraus-suhteet) voidaan tutkia, onko kurssiliikkeet olleet rationaalisia vai ei.

      Aika mielenkiintoisia asioita nämä ovat, kun alkaa pohtimaan. Täytynee ihan jo lähiaikoina kirjoittaa lisää TA:sta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *