Voittojen maksimointi ei maksimoi voittoja

Me kaikki olemme varmasti samaa mieltä siitä, että yrityksen pääasiallinen tarkoitus on kasvattaa omistaja-arvoa. Onko kuitenkaan niin, että yrityksen lyhyen tähtäimen tavoite maksimoida seuraavan vuoden tai vuosineljänneksen tulos, pitkässä juoksussa kasvattaa omistaja-arvoa? Pitkäjänteiseen omistamiseen perustuva sijoitusstrategia, bisnessijoittaminen, lähtee liikkeelle siitä lähtökohdasta, että yrityksen pääasiallinen tarkoitus on nimenomaan kasvattaa omistajiensa arvoa pitkällä tähtäimellä.

Silti niin moni pörssiyritys on liian sokea nähdäkseen,  mikä on yrityksen parasta pitkässä juoksussa. Julkisessa pörssissä on luonnollisesti kova paine tehdä lyhytnäköisiä päätöksiä. Kilpailijoita tulee molemmin puolin rinnalle ja sijoittajat vaativat yhä enemmän. Tämän seurauksena moni yritys valitsee alkuun helpomman, mutta loppujen lopuksi huonomman tien. Menestyvän yrityksen erottaakin rohkeus tehdä kauaskantoisia päätöksiä ja tarpoa hetken aikaa suossa, jonka takana odottaakin paratiisi.

Vastuullisuus – arvon luoja vai arvonluonnin este? 

Yllä oleva otsikko jo itsessään tuntuu minusta tyhmältä kysymykseltä. Silti monella sijoittajalla on kummallinen käsitys siitä, että vastuullisuus ja tuotot eivät kulje käsi kädessä. Tämä on kuitenkin täysin tappiollinen uskomus. Jo nyt on olemassa vahvoja tutkimustuloksia sen puolesta, että vastuulliset yritykset pitkässä juoksussa menestyvät muita paremmin ja niihin sisältyy vähemmän riskiä.

Vastuullinen sijoittaminen on ollut tällä vuosituhannella kasvava trendi. Yhä useampi instituutionaalinen sijoittaja ottaa huomioon kestävän kehityksen periaatteita sijoituspäätöksissään. Pankit tarjoavat ESG-asioita (Environment, social and governance) huomioon ottavia sijoitusrahastoja. Myös yksityissijoittajissa vastuullisuuden näkökulma on selvitysten mukaan korostunut merkittävästi.

Näitä kolmea asiaa (ympäristö sekä sosiaaliset – ja hallinnolliset asiat) voi huomioida omassa sijoitustoiminnassaa monella eri tavalla. Yksi tapa on ns. välttäminen  eli vastuuttomien yritysten (esim. tupakkayhtiöt) poissulkeminen sijoitusstrategiasta.

Minä näen asian kuitenkin eri tavalla, sillä vastuullisuus voidaan myös ajatella kilpailuetuna. Yritys, joka näkyvästi huomioi toiminnassaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen (E), kohtelee työntekijöitään ja asiakkaitaan arvokkaasti (S), maksaa asianmukaisesti veroja (S) ja kohtelee osakkeenomistajiaan tasapuolisesti (G), luo samalla tehokkaasti positiivista kuvaa omasta brändistään. Vai milloin viimeksi olet nähnyt yritystä arvosteltavan siitä, että se ottaa ilmastonmuutoksen huomioon toiminnassaan? Brändiarvon lisäksi vastuullisuus myös alentaa yrityksen riskiä.

Tehdäänpä seuraavanlainen ajatusleikki: Yritys A maksaa kiltisti veronsa kotimaahan. Kokonaisveroprosentti olkoon nyt vaikka 35%. Yritys B taas käyttää paljon rahaa verosuunnitteluun ja pyörii jatkuvasti lain harmaalla alueella. Joka vuosi yritys saa antaa selvityksiä verottajalle ja käyttää paljon rahaa lakikustannuksiin. Kokonaisveroprosentti yrityksellä B on 15 %.

Olet sijoittaja ja luonnollisesti sinua kiinnostaa kuinka paljon yritys tulee tulevaisuudessa tekemään voittoa. Liikevoiton lisäksi tähän tulisi tietysti myös kuulua arviointi kulujen kehityksestä. Kysymys kuuluukin: Kumman yrityksen verotaakka todennäköisemmin nousee ja kumman laskee tulevaisuudessa, A:n vai B:n ?

Tässä tulikin jo varsin konkreettinen esimerkki siitä, miksi vastuullisuus pienentää sijoituksen riskiä. Maksat verosi oikein ja olet hyödyksi yhteisöllesi, niin yhteisösi on tulevaisuudessa todennäköiseti hyödyksi myös sinulle. Tietysti joku voisi sanoa, että aggressiivinen verosuunnittelu katsotaan riskinä, jonka markkina jo ennestää hinnoittelee pörssikursseihin (tehokkaat markkinat). Minua kuitenkin epäilyttää tämän väitteen todenmukaisuus.

Vastuullisuus on tie parempiin sijoitustuottoihin. Tämä ei ole ainoastaan minun mielipide, vaan sille on myös erittäin vahvat ”tieteelliset” perusteet. Arbesque asset management yhteistyössä Oxfordin yliopiston kanssa on toteuttanut metatutkimuksen  ”From the stockholder to stakeholder”, jossa käytiin läpi yli 200 selvitystyötä ja tutkimusta vastuullisesta sijoittamisesta. Tutkimuksen tuloksena oli, että 80% läpikäydyistä tutkimuksista tuki väitettä jonka mukaan vastuulliset yritykset menestyvät pitkässä juoksussa muita paremmin ja niihin sisältyy vähemmän riskiä. Tämä näkyi myös osakekurssissa (tuottavat myös paremmin). Selvityksistä puolestaan 88 % tuki tätä väitettä. Suosittelen lämpimästi jokaista sijoittajaa tutustumaan tähän tutkimukseen, sillä se on tästä asiasta ehkä kattavin synteesi mihin olen koskaan törmännyt. Ainakin minun sijoitustrategiani pohjautuu pitkälti tämän tutkimuksen esille tuomaan tietoon.

Sijoittaminen ei ole hyväntekeväisyyttä (altruismi), vaan oman edun ajamista (egoismi). Uskon kuitenkin, että rationaalinen egoismi on tie menestykseen. Siksi huomioin ESG-asiat arvioidessani yrityksen laatua. Jos yritys näissä asioissa selvästi poikkeaa joukosta positiivisella tavalla, lasken sen yhdeksi merkittäväksi kilpailueduksi. Yritys, joka uskaltaa katsoa kvartaalia pidemmälle ja pyrkiä kestävään tuottoon, on minun silmissäni laadukas yritys.

Aiheeseen liittyvää lukemista:

From the stockholder to stakeholder

Finland’s Sustainable Investment Forum (Finsif)

Kestävä kehitys (wikipedia)

Socially responsible investing (wikipedia)

5 thoughts on “Voittojen maksimointi ei maksimoi voittoja”

  1. Hyvä teksti, yhtiön johdon pitäisi minunkin mielestäni luoda omistaja-arvoa nimenomaan pitkällä tähtäimellä. Olen myös samoilla linjoilla Rahalla vapaaksi kanssa. Kun verosuunnittelulla ei rikota lakia, se on OK ja lainsäätäjien tehtävä on puuttua ongelmaan. En usko että verosuunnittelua harjoittamaton yhtiö saisi yhteiskunnalta takaisin yhtään sen enempää kuin verosuunnittelua harjoittava, enkä välttämättä uskoisi sellaiseen johtoon, joka vastuullisuuden nimissä maksaisi huomattavasti enemmän kuluja kuin olisi pakko. Voidaanhan säästetyillä veroilla luoda lisää kasvua ja mahdollisia työpaikkoja.

    Olenpa myös monesti miettinyt, millä tavalla epäeettisten tai vastuuttomien yhtiöiden omistamatta jättäminen on vastuullista. Ei se vaikuta tupakka- tai uhkapeliyhtiön toimintaan tai tulokseen minkään vertaa, jos olet ostamatta yhtiön osakkeita jälkimarkkinoilla. Joku muu saa vain silloin yhtiön tuotot, eikä maailmasta siten tule sen parempi.

    Sen sijaan, jos hankit epävastuullisen yhtiön osakkeita, voit vaikuttaa yhtiön toimintaan äänioikeuden haltijana (no piensijoittajana tuskin lainkaan merkittävästi, mutta teetpähän jotakin vastuullisuuden eteen) tai saadessasi tuottoa jakaa osan tuotosta vastuullisen järjestön käytettäväksi (esim. syöpäsäätiölle tai peliongelmaisten hoitoon). Esimerkiksi säätiöt voisivat nähdäkseni tällä tavalla vaikuttaa asioihin.

    Mutta kyllä kaikki yhtiön vastuullinen toiminta, joka ei tuhoa omistaja-arvoa, on aina plussaa ja todennäköisesti myös pitkällä tähtäimellä omistaja-arvoa kasvattavaa.

    1. Kiitos kommentista. Tuo veroasia soveltuu vähän huonosti todellisen maailman esimerkiksi, mutta varmasti pointti tuli selväksi. Mielestäni kuitenkin aggressiivista verosuunnittelua harrastaviin (vaikkakin laillisesti) liittyy downside-riskiä jos tulevaisuudessa tähän viranomaisten toimesta puututaan. Tietysti järkevän verosuunnittelun itsekin hyväksyn, kun ei liikuta epämääräisillä vesillä.

      Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että se ei tee sijoittajasta yhtään vastuuttomampaa omistaako hän esim. tupakkayhtiön osakkeita vai ei. Tästä syystä en tykkää käyttää sanaa "vastuullinen" tai "eettinen" sijoittaminen, sillä varsinkaan piensijoittaja harvemmin voi maailmaa parantaa. Kuitenkin uskon, että tupakkayhtiöön sisältyy enemmän riskiä tuon "vastuuttoman" liiketoiminnan ja alaan liittyvän sääntelyn takia.

      Otitkin esille jo tuota "aktiivista omistajuutta" (active ownership) josta en muistanut puhua mitään. Jos täytyy veikata niin uskon, että tulevaisuudessa yhä useammin pienomistajat lyöttäytyvät yhteen ja kokoontuvat erilaisten palveluiden välityksellä ajamaan yhteistä agendaansa yhtiökokouksiin. Tällaista toimintaa on jo nyt osin nähtävissä.

  2. Täysin samaa mieltä, että liikaa katsotaan lyhyttä tähtäintä eikä tarpeeksi pitkää.

    Sana "vastuullisuus" puolestaan suoraan sanottuna ärsyttää minua. Sillä voidaan tarkoittaa niin monia (keskenään täysin ristiriitaisiakin) asioita, että siitä on mielestäni tullut lähinnä buzz word (mikä mahtaa olla suomenkielinen vastine tuolle?), jota käytetään retorisena vaikuttamiskeinona ilman, että mietitään sen todellista sisältöä.

    Esimerkiksi väitetään, että tehtaita sulkevat ja ihmisiä tuhansissa määrin irtisanovat yritykset eivät ole vastuullisia, mutta mitä jos sillä pelastetaan jäljelle jääneet työpaikat? Eikö kyse silloin ole vastuullisesta toiminnasta? Millä perusteella ulkopuoliset, firman toimintaedellytyksiä tuntemattomat ihmiset voivat tuomita tämän yrityksen ei-vastuulliseksi?

    Entä kun yhtiö antaa rahaa hyväntekeväisyyteen? Onko se vastuullista? No jos annat jollekin lompakon säilytettäväksi ja tämä henkilö antaa lompakostasi rahaa hyväntekeväisyyteen, niin toimiko tämä henkilö vastuullisesti? Yritysjohtajat eivät nimittäin ole jakamassa omaa rahaansa vaan yrityksen omistajien rahoja, joten vastuullinen teko olisi olla antamatta rahaa ilman omistajien nimenomaista hyväksyntää, paitsi jos hyväntekeväisyys oikeasti parantaa myös alinta riviä eli pitkän tähtäimen tuottoa. Minusta se olisi yritysjohtajalta vastuullinen tapa toimia.

    En myöskään näe, kuinka se on vastuullista, että maksaa 35 % veroa, jos laki velvoittaa maksamaan 15 %. Se on lainsäätäjän ongelma (ja vika), jos järjestelmä on luotu sellaiseksi, että yrityksen kannattaa ennemmin sijoittaa miljoona euroa verosuunnittelun ammattilaisten palkkoihin kuin oikeisiin investointeihin.

    Kaiken tämän jälkeen olen kuitenkin täysin samaa mieltä, että "vastuulliseksikin" leimattavissa oleva toiminta eli tietty periaatteellisuus ja moraalinen selkäranka mm. sidosryhmiä kohtaan on hyvää bisnestä ja kertoo varmasti paljon yhtiön laadukkuudesta.

    1. Veroista ja vastuullisuudesta vielä. Otetaan sijoitusmaailman esimerkki: Sijoittajalla on luovutusvoittoja vuodelta ja hän päättää vuoden viimeisellä viikolla myydä pois tappiollisia sijoituksiaan välttääkseen veron noista luovutuksista. Myymänsä osakkeet hän aikoo ostaa takaisin viikkoa myöhemmin. Juridisesti hän toimii täysin laillisesti, mutta tämä toiminta aiheuttaa hänelle kuluja ja lisäksi riskin, että joutuu ostamaan osakkeet kalliimmalla takaisin. Toimiko sijoittaja ei-vastuullisesti?

      Entä jos palkattu varainhoitaja jättää käyttämättä kyseisen verosuunnittelukeinon? Voiko varainhoitajan sanoa suorittaneen tehtävänsä vastuullisesti?

    2. Kiitos, hyviä pointteja! Hieman samaa asiaa itsekin pohdin kirjoittaessani tätä juttua. Sanat vastuullisuus ja vastuullinen sijoittaminen on minunkin vähän pilattuja (muotisana olisi varmaan hyvä termi). "Eettinen sijoittaminen" on ehkä vielä pahempi…

      Tosiaankin tuo vastuullinen sana olisi hyvä jokaisen selventää. Yritystoiminnassa vastuullisuus lähtee ennenkaikkea siitä, mikä on pitkäjänteisille omistajille kaikkein parasta. Itse hyväksyn myös verosuunnittelun, kunhan se tehdään hyvän maun rajoissa ja pois lain harmaalta alueelta. Otin esimerkiksi tuon veroasian, koska siinä ehkä selvimmin tulee esille tuo riski (aggressiivinen verosuunnittelu voi ennemmin tai myöhemmin kostautua).

      En tiedä olisiko sitten vaikkapa "kestävyys" (sustainability) parempi termi kuin vastuullisuus. Se ehkä selvemmin selittäisi,että kyse on pitkän aikavälin voittojen maksimoinnista. Vastuullisuus taas, kuten sanoitkin, voidaan ymmärtää (ja usein ymmärretään) täysin väärin.

      Pitääpä pohtia jos keksisi paremman termin tälle "kestävälle yritystoiminnalle".

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *