Sijoitusfilosofiani – Omistaminen

Sijoitusstrategiani on ajatukseltaan hyvin yksinkertainen. Pyrin löytämään pörssistä laadukkaita yrityksiä, jotka ovat sellaisia vielä tulevaisuudessakin. Jos yritykseen liittyvä riski on hinnoiteltu minun kannaltani edullisesti, silloin ostan. Kun hinta nousee riskiin nähden liian korkeaksi, kevennän omistustani. Jos sijoituspäätös on ollut onnistunut, minun ei todennäköisesti tarvitse ikinä myydä koko omistustani. Tällöin saan pitkällä (yli 20 vuoden) aikavälillä sijoitukselleni yrityksen menestyksen mukaisen tuoton, joka voittajilla on väistämättä markkinoiden keskiarvoa parempi.

Merkittävät sijoitusfilosofiaani vaikuttaneet henkilöt ovat Warren Buffet, Peter Lynch, Benjamin Graham ja Joel Greenblatt. En voi myöskään olla mainitsematta Mika Hyttistä, joka on kirjoillaan Luovu ajoittamisesta – tuplaa tuottosi ja Vaurastu kuin Warren Buffet tuonut esille Warren Buffetin sijoitusfilosofiaa ensimmäisenä ja ainoana suomenkielellä. Muita sijoitusfilosofiaani vaikuttaneita kirjoja löydät Kirjallisuutta-sivulta.

Alla olevassa kaaviossa olen selittänyt sijoitusstrategiani kannalta olennaiset asiat lyhyesti ajatuskartan muodossa. Kaiken keskiössä on päätöksenteko, jonka olen jakanut kolmeen osa-alueeseen: Tukitoimet, psykologia ja varsinainen yhtiön valinta. Nämä taas jakautuu eri vaiheisiin ja osiin. 



Älä hoida sijoituksiasi, anna yrityksen tehdä se puolestasi.

Tämä saattaa monen korvaan kuulostaa hieman hassulta, sillä sijoitusmaailma on täynnä sekä ammattimaisia salkunhoitajia että yksityissijoittajia, jotka aktiivisesti ”hoitavat” omaa tai asiakkaidensa sijoitusvarallisuutta erilaisin metodein. Todellisuudessa kuitenkin suurin osa (arvioitsijasta riippuen jopa 90%) näistä aktiivisesti salkkuaan hoitavista sijoittajista häviää markkinoiden keskiarvolle (vertailuindeksi). Kysynkin siis, mitä lisäarvoa tälläinen aktiivinen salkunhoito tuo? Vastaus on 90 % todennäköisyydellä, ei mitään. Lisäarvon sijaan se vain heikentää sijoittajan tuottoja jo pelkästään kulujen muodossa. 

Omistamalla palan laadukasta yritystä sinun ei tarvitse hoitaa sijoitustasi vaan yritys tekee sen sinun puolestasi. Hyvin suurella todennäköisyydellä se tekee sen myös sinua paremmin. Joka päivä yrityksen työntekijät menevät töihin ja pyrkivät hoitamaan yritystä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos yritys on laadukas, se tekee asioita paremmin kuin muut ja tällöin myös tuottaa omistajilleen enemmän lisäarvoa. Sen sijaan, että pyrkisin arvioimaan yksittäisiä tekoja (kvartaali – ja vuosiraportit), arvioin yritystä kokonaisuutena. Mitä on tehty ja miksi? Mitä tehdään nyt ja miksi? Mitä tehdään tulevaisuudessa ja miksi? Nämä kysymykset, ja ennenkaikkea viimeinen niistä, ovat niitä kysymyksiä joihin etsin vastauksia.


Löytyykö vastaus numeroista?

Sijoitusmaailmassa numerotietoa on valtavan paljon. On niin sanottuja multippeleita (P/E, P/B, EV/EBITDA, P/S), joilla pyritään arvioimaan yrityksen arvostustasoa. Lisäksi voidaan arvioida tuottavuutta ja liiketoimintojen laatua (ROE, Piotroski-F-score, ROIC, ROA). On jopa niinkin hienoja tunnuslukuja, että ne pystyvät tietyllä todennäköisyydellä ennustamaan mm. konkurssiriskiä (Altman-z-score) tai kirjanpitoväärennöstä (Beneish-M-score ja Dechow-F-score). Myös yrityksen taseen laatua ja velkaisuutta voidaan arvioida erilaisilla numeroilla (debt/equity, current – ja quick ratio, Interest coverage,). Kaiken tämän lisäksi yrityksen arvonmäärityksessä voidaan käyttää esim. diskontatun vapaan kassavirran malleja, osinkomalleja, EPS-malleja jne.

Moni aloitteleva sijoittaja varmasti potee huonoa oloa lukiessaan näistä kaikista hienoista viritelmistä. Ikävä fakta onkin se, että menestyvän sijoittajan on ymmärrettävä ainakin jollakin tasolla kaikkia näitä em. asioita. Toinen ikävä fakta on se, että numerotieto ei kuitenkaan tarjoa oikotietä onneen. En ala riitelemään siitä etteikö monissa tutkimuksissa ole todettu, että erilaiset kvantitatiiviset sijoitusstrategiat voivat antaa ylituottoa (markkinoiden keskiarvoa parempaa tuottoa). Todellisuus on kuitenkin se, että tavallisella sijoittajalla ei juurikaan ole resursseja (rahaa ja osaamista) tällaisen strategian toteuttamiseen. Kvantitatiivisissa malleissa salkun kiertonopeudet ovat suuria (= suuret kaupankäyntikustannukset) ja lisäksi seulottavan datan määrä on valtava (= vaatii hyvät järjestelmät = tietää lisää kustannuksia). Sitä paitsi tällaisia kvantitatiivisia sijoitusstrategioita noudattavia sijoitusrahastoja on jo olemassa, joten piensijoittajan kannalta nämä ovat usein parempi ratkaisu. 

Numerotiedolla on kuitenkin myös paikkansa. Sen avulla voidaan helposti selvittää, onko yrityksellä kilpailuetuja, mutta toisaalta numerot eivät sano mitään näiden kilpailuetujen laadusta ja kestävyydestä. Numeroiden avulla voidaan myös hyvin arvioida velkaisuutta ja konkurssiriskiä, mutta toisaalta niistä ei voida päätellä miten yrityksen velka ja konkurssiriski kehittyy tulevaisuudessa. Myös suuntaa antavia arvioita yrityksen todellisesta arvosta voidaan tehdä, mutta näillä ei ole mitään merkitystä jos yritys laadullisella toiminnallaan tuhoaa arvoa (esim. huonot investoinnnit). 

Yrityksen laadulliset tekijät

Numerotiedolla voidaan siis seuloa potentiaalisia laadukkaita yrityksiä. Tämän jälkeen alkaa se varsinainen likainen työ. Tunnistaaksesi kestävällä tavalla laadukkaat yritykset, sinun täytyy tutustua yrityksen liiketoimintastrategiaan, toimialaan, kilpailuetuihin ja tavoitteisiin, siis laadullisiin tekijöihin. Kun numerotieto on kertonut sinulle, että yrityksellä on kilpailuetuja, sinun tulee selvittää mitä yritys tekee eri tavalla kuin muut näiden eteen. Miksi yrityksen strategia on toiminut niin hyvin ja mikä on strategia tulevaisuudessa? Näihin kaikkiin laajoihin kysymyksiin löytyy vastaus menneiden vuosien vuosikatsauksista ja omasta ajattelusta.

Psykologia

Kokenut sijoittaja tietää, että osakkeita saa hyvään hintaan ennenkaikkea silloin, kun markkinoilla on paniikkia. Toisaalta tämän paniikin määrää ja laatua on vaikea arvioida, joten en pyri ennustamaan kurssiliikkeitä. Ostan siis aina, kun osakkeet ovat mielestäni halpoja. 

Vastaavasti osakkeet kallistuvat merkittävästi, kun markkinoilla vallitsee euforia. Tällöinkin kurssiliikkeitä on mahdoton ennustaa, joten kevennän omistustani erissä ja annan salkkuni käteispainon huoletta nousta reilusti. Saatan ehkä ”menettää” osan parhaista kurssinousuista, mutta toisaalta, ei kukaan ole koskaan mennyt konkurssiin menetetystä kurssinoususta. Tarkoitus on kuitenkin olla myymättä koko omistusta pois ellei hintataso karkaa aivan järjettömiin. Silloin olen osaltaan mukana jos kurssit nousevat ja toisaalta, minulla on käteistä jos kurssit laskevat. Aika helppoa eikö totta? 

Todellisuus on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa. Sijoitusviisauksia satelee mediassa sieltä täältä. Joskus niissä käsketään myymään kaikki, joskus ostamaan. Tämä luo valtavaa epävarmuutta tulevaisuudesta, jota sijoittajan tulee sietää. Itseasiassa tällaisen epävarmuuden sietäminen on sijoittajan suurin vaikeus. 

Kassavirtalaskelma

Yrityksen tilinpäätösraportti jakautuu kolmeen osaan: 

  1. Tuloslaskelma (Income statement)
  2. Tase (Balance sheet)
  3. Kassavirtalaskelma (Cashflow statement)
Näistä kolmesta laskelmasta minua omistajana kiinnostaa kaikkein eniten kassavirtalaskelma, sillä se kertoo kenen taskuun liiketoiminnoista saadut rahavirrat päätyvät ja mitä niillä on tehty. Kassavirtalaskelma (tai rahavirtalaskelma) jakautuu karkeasti kolmeen osaan: 
  • Liiketoiminnan rahavirta, joka käytännössä kertoo käytännössä paljonko liikevoittoa on tehty. 
  • Rahoitustoiminnan rahavirta, joka kertoo mm. paljonko on otettu tai maksettu pois velkaa, jaettu osinkoja tai ostettu takaisin omia osakkeita. 
  • Investointien rahavirta, joka kertoo kuinka paljon rahaa on investoitu.
Kuten näette, kassavirtalaskelma kertoo kaikki omistajan kannalta keskeiset asiat. Toki koko tilinpäätösraporttia tulee arvioida, mutta tärkeimmät tiedot löytyvät kassavirtalaskelmasta. 
Kassavirtalaskelmasta voitaisiin tehdä erilaisten mallien avulla arvoita yrityksen todellisesta arvosta. Näillä on toki paikkansa, mutta tärkein asia on kuitenkin ymmärtää mitkä tekijät ovat näiden numeroiden taustalla. Kassavirtalaskelmasta päästäänkin siis takaisin niihin laadullisiin tekijöihin. 

Peukalosääntöjä ei ole

Sijoitusstrategiaani ei voi selittää tiettyjen sääntöjen avulla, sillä jokainen yritys on erilainen ja yrityksen laadun kestävyyden arviointi riippuu myös toimialasta. Helpoin tapa selittää sijoitusstrategiani, on käydä yrityksiä esimerkinomaisesti läpi. Olenkin kirjoittanut jo analyysiä monista yrityksistä, ja tulen sitä tekemään myös jatkossa. Toistaiseksi olen kirjoittanut analyysiä seuraavista yrityksistä. (Linkki vie kirjoitukseen).

Micahel Kors

Willamette Valley Vineyards

Hibbett Sports 

Andrew Peller

Pepsi Co

Lopuksi 

Sijoitusstrategiani on toisaalta yksinkertainen, mutta toisaalta sen toteuttaminen menestyksekkäästi vaatii paljon työtä ja ennenkaikkea hermojen hallintaa. Hyvinä aikoina, eli silloin kun markkinat ovat romahtaneet ja osakkeet ovat alennuksessa, olen myös valmis ostamaan indeksiä mikäli se tarjoaa hyvää tuotto-odotusta (16% p.a). Tarjoan indeksisijoittamista myös vaihtoehtona sellaisille, jotka eivät halua käyttää aikaa ja hermoja yhtiövalintaan. 

En väitä, että strategiani olisi ainoa oikea tapa sijoittaa osakkeisiin. Se on kuitenkin minulle itselleni kaikkein sopivin ja mielestäni myös tuottoisin vaihtoehto. Myöskään tapani toteuttaa tällaista sijoitusstrategiaa ei ole ainoa oikea. Eri ihmisillä on erilainen tapa toimia ja tehdä asioita ja näin sen pitääkin olla. Kannustan kuitenkin kaikkia säästämisestä ja sijoittamisesta kiinnostuneita tutustumaan erilaisiin sijoitusstrategioihin ja löytämään sen oman tien, jota on helppo kulkea. Sijoittaminen toimii parhaiten silloin, kun omaan strategiaan pystyy sitoutumaan eikä poukkoile ajatuksesta toiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *