Vaatiiko sijoittaminen hyvää tuuria?

Luin tänä aamuna varsin hämmentävän Ylen artikkelin, jossa Kainuun osakesäästäjien puheenjohtaja Antti Kejo totesi osakesijoittamisesta mm. seuraavaa:

Ei ole uskottavaa, että joku syvällä rintaäänellä sanoo osaavansa sijoittaa. Tietysti sijoittaminen vaatii tuntemusta, ehkä aistimista ja vaistoakin, mutta kyllä se viime kädessä aika pitkälti on tuuria…”.

Artikkelissa myös todetaan, että Kejo suhtautuu sijoittamiseen pelinä, jossa on enemmän kyse tuurista kuin taidosta.

Mielipiteitä on moneen lähtöön, eikä minulle ole juurikaan väliä miten ihmiset yleisesti suhtautuvat osakesijoittamiseen. Antti Kejo on kuitenkin Kainuun osakesäästäjien puheenjohtaja, joten en voinut olla puuttumatta asiaan. Tutkitaan nyt ainakin aluksi väitettä, että sijoittaminen vaatii enemmän tuuria kuin taitoa.

Osakemarkkina ei jaa rahaa

Lähdetään liikkelle S&P 500 indeksin tuotoista. Ennen sitä täytyy kuitenkin todeta, että osakemarkkina ei jaa rahaa. Osakemarkkina on kauppapaikka, jossa voidaan myydä ja ostaa riskejä (yritysten osakkeita). Kukaan ei voi siis taata, että osakemarkkinoiden keskimääräinen vuosituotto seuraavan 100 vuoden aikana tulee olemaan sama, kuin keskimääräinen tuotto edellisen 100 vuoden ajalta on ollut. Katsotaan kuitenkin, millä todennäköisyydellä S&P 500 indeksin tuotto eri ajanjaksoilta on ollut positiivinen viimeisen 90 vuoden aikana.

 

 

 

 

 

Kuva siis kertoo, että mikä tahansa 20 vuoden ajanjakso aikavälillä 1926-2015 on antanut S&P 500 indeksin mukaiselle sijoitukselle positiivisen tuoton (todennäköisyys positiiviselle tuotolle on siis 1). 10 vuoden aikaväli on taas antanut positiivisen tuoton 0.94 todennäköisyydellä, 5 vuoden aikaväli 0.86 todennäköisyydellä jne.

Kuvasta voi nyt tehdä erilaisia päätelmiä. Yksi päätelmä olisi, että osakemarkkina tulee takuulla antamaan positiivisen tuoton seuraavan 20 vuoden aikana. Tämä päätelmä on kuitenkin väärä, sillä osakemarkkina ei jaa rahaa. Toinen päätelmä olisi, että osakemarkkina erittäin suurella todennäköisyydellä antaa positiivisen tuoton seuraavan 20 vuoden aikana. Tämä päätelmä on jo oikeampi.

Palataan nyt takaisin osakemarkkinoihin ja tuuriin. Kuvitellaan, että sijoitat nyt osakemarkkinoille 20 vuoden aikajänteellä. 20 vuoden päästä sijoituksesi voi olla voitolla tai tappiolla. Jos sijoituksesi on voitolla, koetko, että sinulla on ollut todella hyvä tuuri? Entä jos sijoituksesi on tappiolla. Oliko tuuri silloin tavanomainen?

Peliin mukaan lähteminen on tyhmyyttä, ei huonoa tuuria

Tuuri on tietysti suhteellinen käsite ja riippuu täysin tarkasteltavasta ihmisestä. Tuskin kuitenkaan kukaan kokee olevansa erityisen onnekas koettuaan tapahtuman (positiivinen tuotto 20 vuoden ajalta), joka on aina tapahtunut samanlaisena. Sen sijaan voisi sanoa, että tappiolle päätyminen olisi erittäin huonoa tuuria, sillä näin ei ole ikinä tapahtunut!

Edellä olevassa esimerkissä oli kyse indeksin tuotosta, joten joku voisi sanoa, että Kejo tarkoitti sijoittamista suoraan osakkeisiin. On totta, että suurin osa piensijoittajista ja aktiivisista rahastoista häviää pitkässä juoksussa indeksille eli markkinoiden keskiarvolle. Tästä tappiosta iso osa johtuu kuitenkin kaupankäyntikuluista. Sen lisäksi moni näistä tappiolle jäävistä sijoittajista ”sijoittaa” ns. aistien perusteella ilman minkäänlaista systemaattista ja tosiasioihin perustuvaa strategiaa. Näin kejokin sanoo haastattelussa: ”sijoittaminen vaatii tuntemusta, ehkä aistimista ja vaistoakin”.

Olen Kejon kanssa täysin samaa mieltä! ”Sijoittaminen” aistien tai muiden epämääräisten subjektiivisten tilojen perusteella vaatii totta vie tuuria. Tämä ei kuitenkaan ole sijoittamista vaan peliä, niinkuin Kejo itsekin haastattelussa totesi. En ole itse perehtynyt tällaiseen peliin, joten en voi sanoa miten siinä menestyy parhaiten. Luulisin kuitenkin, että samalla tavalla kuin vaikkapa jalkapallossa, eli olemalla teknisesti ja älyllisesti paras pelaaja. Tuskin kukaan on jalkapallossa tuurilla menestynyt, ainakaan pitkässä juoksussa. No, ehkä osakepelissä joku on.

Sen sijaan olen perehtynyt sijoittamiseen, jonka lähtökohtana on systemaattinen ja tosiasioihin perustuva sijoitusstrategia ja sen pohjalta tapahtuva laadukkaiden yhtiöiden pitkäjänteinen omistaminen. Tällaisista strategioista ja niiden menestyksestä on esimerkkejä maailma täynnä. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat varmaan sellaiset sijoittajat kuin Warren Buffet, Peter Lynch, Joel Greenblatt, Carl Icahn jne. Tässä sijoitusstrategiassa menestyminen ei vaadi tuuria, vaan paljon työtä sekä tietynlaisia henkisiä ominaisuuksia, kuten mm. epävarmuuden sietokykyä, loogista päättelytaitoa ja ennenkaikkea rauhallisuutta.

Jos ei löydä itsestään näitä ominaisuuksia tai työmoraalia niiden kehittämiseen, on järkevin tapa vaurastua osakemarkkinoilla tietysti indeksisijoittaminen. Vaihtoehtona on myös osakepeliin mukaan lähteminen, mutta siinäkin menestyminen vaatii kovaa työtä, lahjakkuutta ja varmasti myös sitä tuuria. Suurin osa tämän pelin pelaajista häviää rahansa. Siksi suurimalle osalle tähän peliin mukaan lähteminen onkin tyhmyyttä, ei huonoa tuuria.

5 thoughts on “Vaatiiko sijoittaminen hyvää tuuria?”

  1. Myös pidemmällä aikavälillä tuuria tarvitaan. Laskut tulee nopeasti, mutta nousut hitaasti. Täten on aika tuuria, tekeekö jokin yritys sellaisen hittiläpimurron, että se nousee suuryritykseksi pienten yritysten joukosta. Esimerkiksi lääkeyhtiöt ovat mielestäni hyvin pitkälle tällaisia. Pienestäkin putiikista voi tulla läpimurto, joka nostaa kursin uusiin sfääreihin. Tai sitten läpimurtoa ei tule ja yritys pysyy pienenä jatkossakin.
    On myös yhtiötä vahingoittavia sattumia, jotka tuhoavat yhtiön maineen tai talouden ikuisiksi ajoiksi. Näistä ei voi millään tavallinen osakesijoittaja tietää etukäteen. Nähtävästi suurissakin yrityksissä osataan vilunkipeli.
    Nämä tosin ovat vain uuden sijoittajan ajatuksia. Ehkä ajattelen 10-20 vuoden päästä eritavalla. Riippuen varmaan, miten sijoitusteni nyt on sattunut käymään 😉

    T: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas
    http://neljajalkaamaassa.blogspot.fi/

  2. Hei, olkaa nyt rehellisiä itsellenne. Mitä Kejo pyrkii sanomaan on mielestäni, että jälkeenpäin katsottuna sijoituspäätökset saattavat vaikuttaa loogisilta ja aivan ilmiselviltä, mutta kun tekee sijoituspäätöksen harvoin kykenee vielä jälkiviisastelemaan.
    Lisäksi sillä sijoittaako laatuyhtiöön vai sijoittaako tietyn hintaiseen osakkeeseen on eri asia. Kun sijoittaa yhtiöön, olen joidenkin arvosijoittajien puheista olen ymmärtänyt, että kyse on hyvän liiketoiminnan omistamisesta ja silloin hinnalla ei juuri kauheasti ole väliä. Hyvä yhtiöhän on hyvä yhtiö maksoi osake eilen 100 € ja tänään 75 €, jos sinun subjektiiviset (ja sadan muun analyytikon) laskelmasi näyttävät 79 % todennäköisyydellä vakaata kassavirtaa ja osinkoa tuottavalta yhtiöltä seuraavat 10 vuotta. Kun taas sijoitat tietyn hintaiseen osakkeeseen odotat arvonnousua jollakin aikavälillä – ja vain arvonnousua on se yhtiö sitten mediassa haukutut heikot yhtiöt kuten outotec tai outokumpu (joissa kummassakaan ei todellisuudessa ole vikaa yhtiöinä) tai laatuyhtiö kuten Nokian Renkaat. Jälkimmäisessä ihan lähtökohtaisesti on kyse pitkälti tuurista koska markkinat ovat lyhyellä ja keskipitkälläkin aikavälillä melko arvaamattomat. Vai miten teidän sijoittaminen sujui vuonna 2007 – 2008 ? 🙂 Oli sijoitusstrategiasi kumpi tahansa, arvosijoittajana myhäilet -50 % laskun jälkeen sitä kuinka hyviin yhtiöihin olitkaan sijoittanut, vähän pidemmällä aikavälillä kuin ensin ajattelit. Pelkästään hinnalla spekuloivana sijoittajana itket karhun kyyneliä kuinka huono ajoitus kävikään. Taisi Kejo viitata ajalliseen hajauttamiseen, mene ja tiedä?

    Hyvä blogi sinulla. Mielestäni tässä otat kuitenkin vähän tunnetta peliin faktojen sijaan.
    Myönnän sen, että perehtymällä siihen onko yritys tunnuslukujen valossa konkurssikypsä vai ei on selvästi parempi sijoitusstrategia kuin arvalla arpominen mihin sitä tänään rahat laittaisi. Tulosta saattaa parantaa, jos vielä hajauttaa sijoituksensa muutamaan yhtiöön, joista osa on vaikka ns. defensiivisellä alalla toimivia kassavirtayhtiöitä. Lopputulosta saattaa parantaa vielä se, jos aktiivisesti pyrkii ostamaan silloin kun markkinoilla on "vähän halvempaa". Lopulta kuitenkin, se mihin lopputulokseen päädyt, on sattumasta kiinni. Ihan vaan sen vuoksi ettei etukäteen voi tietää montaakaan asiaa. Sen oppii iän myötä. Se, että sijoittaminen on sattumasta kiinni ei tarkoita, ettei siitä saisi ihan kelvollisen 5-7 % prosenttia arvonkasvua vuotta kohden. Se vain tarkoittaa sitä, että eletään epävarmuuden kanssa, jonka hallinta on hankalaa.

    1. Hei ja kiitos kommentista! Olen samaa mieltä, että markkinat ovat lyhyellä aikavälillä arvaamattomat ja tällöin tuottojen suhteen on täysin kyse tuurista. Viisas sijoittaja kuitenkin varautuu "yllättäviin" tapahtumiin keräämällä käteispuskuria, vaikka minun mielestäni kurssiheilunnassa ei ole mitään yllättävää. Tällöin pitkällä aikavälillä tuurin merkitys nollautuu ja sijoittaja saa omistamiensa yhtiöiden menestyksen mukaisesti tuottonsa. Jos sijoituspäätökset on tehty järkevästi, niin tulos on varmasti hyvä.

      Lähinnä ihmettelin sitä, kuinka tuosta YLEn jutusta saa kuvan, että vain harva saisi osakemarkkinoilla tuottoa, ja että tämä olisi vain tuurista kiinni. Järkevämpi tapa tuoda tuurin merkitystä sijoittamisessa esiin olisi ollut sanoa vaikkapa: "Pitkällä aikavälillä voi odottaa keksimäärin 7% vuosituottoa, mutta yli 10% tuottoon pääseminen vaatii jo perehtymistä ja ehkä hieman onneakin" . Kejon kommentit sijoittamisesta pelinä, jossa menestyminen on vieläpä enimmäkseen onnnen varassa, on ihmeellinen kommentti osakeliiton alueellisen yhdistyksen puheenjohtajalta.

  3. Hyvä kirjoitus! Ihmettelin tätä Kejon kommentointia hyvän tovin itsekin.

    En toki sano, että Kejo olisi väärässä omalla kohdallaan. En tunne hänen sijoitustrategiaansa, mutta minun(kin) tulkintani on, että aikaperspektiivi on lyhyt, viputuotteet ovat käytössä ja tappioita tulee enemmän kuin voittoja (ellei sitten ole se kuuluisa tuuri käynyt).

    Olen täysin vakuuttunut siitä, että onnellakin on merkitystä, mutta ei missään tapauksessa siinä määrin kuin Kejo linjaa.

    1. Kiitos kommentista! Itse näen "onnen" sijoittamisessa ennemminkin pitkäjänteisen ja systemaattisen tekemisen sivutuotteena. Toki aloittelijakin voi sattua löytämään ten-baggerin heti, mutta pitkällä aikavälillä onnen vaikutus kyllä tasoittuu ja taidot enimmäkseen ratkaisevat.

      PS. Lisäsin blogisi blogrolliini 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *