Tulisiko piensijoittajan yrittää ajoittaa markkinoita?

Valveutunut osakesijoittaja tietää, että ajallinen hajauttaminen on suurimmalle osalle sijoittajista pitkällä tähtäimellä huomattavasti tuottoisampi tapa ostaa ja myydä osakkeita, kuin ostojen ja myyntien ajoittaminen tiettyihin ajanhetkiin. Suoriin osakesijoituksiin ajallinen hajautus vaatii kuitenkin kohtalaisesti pääomaa, sillä liian pieninä kertaerinä myydessä tai ostaessa osakkeita välityskulut nousevat liian suuriksi. Esimerkiksi itselläni järkevä alaraja kertaostokselle on 1100 euroa ulkomaisiin ja 800 euroa kotimaisiin yhtiöihin. Vain harvalla on kuitenkin varaa laittaa 1100 euroa esimerkiksi kuuteen eri yhtiöön kuukaudessa, mikä olisi ideaalinen tilanne. Tulisiko tällöin pyrkiä ajoittamaan markkinoita vai tyytyä yksinkertaisesti pienempään määrään ostoja tai myyntejä vuodessa? Tässä oma mielipiteeni asiasta.

Ajoittamista on monenlaista. Osakekurssien liikkeitä voidaan yrittää ennustaa esimerkiksi teknisen analyysin perusteella. Siinä käytetään hyödyksi kaikkea ”teknistä” informaatioita jota on saatavilla osakkeen historiallisesta kurssikäyttäytymisestä. Tällaista on esimerkiksi vaihtovoluumit, liukuvat keskiarvot, volatiliteetti tai tietyn aikavälin kurssin huippu – ja pohjalukemat. Muita tapoja ennustaa yhtiön osakekurssin kehitystä on ennustaa yhtiön tuloskehitystä, tiettyjen tapahtumien (vaikkapa lakiuudistusten) toteutumista tai jos yhtiön liiketoiminta perustuu johonkin raaka-aineeseen, voidaan osakekurssia ennustaa ennustamalla raaka-aineen hinnankehitystä.

Näistä ennustusmenetelmistä itselläni on kokemusta ainoastaan teknisestä analyysistä ja muutamien kokeilujen perusteella voin sanoa, että teknisen analyysin käyttö on mielestäni vain hieman valistuneempi tapa veikata kurssien kehitystä. Tekninen analyysihän pohjatuuu sille olettamukselle, että osakkeiden hinnat käyttäytyvät jonkin tilastollisen mallin mukaisesti. Esimerkiksi Bollingerin Nauhat (Bollinger Bands) menetelmän olettamus on, että osakkeen hinta tietyllä aikavälillä (esim. 40 päivää ) noudattaa normaalijakaumaa tietyllä todennäköisyydellä (esim. 95% todennäköisyydellä). Tästä normaalijakaumasta mallinnetaan ylä- ja alarajat (nauhat) joiden sisäpuolella hinta 95% todennäköisyydellä on ollut viimeiset 40 päivää. Mallin perusteella osakkeen hinta asettuu ennemmin tai myöhemmin näiden nauhojen välille eli osaketta kannattaa ostaa, kun hinta koskettaa alanauhaa ja myydä hinnan koskettaessa ylänauhaa.

Ajatuksenahan tällainen malli on ihan kiva, mutta todellisuus on täysin toinen. Osakkeen hinta ei noudata normaalijakaumaa, sillä hintakäyttäytymisessä on enemmän äärimmäisiä nousuja ja laskuja, kuin tilastolliset menetelmät antavat olettaa. Sen lisäksi on mielestäni täysin absurdia olettaa osakkeen hinnan käyttäytyvän normaalijakauman mukaan, sillä viimekädessä osakkeen hintakäytös em. 40 päivän sisällä voi riippua sadasta eri asiasta, joista yksi on sijoittajien mielentila. Jos kyseessä olisi esimerkiksi eläinpopulaation yksilön koon ennustaminen, olisi normaalijakaumaan perustuva tilastollinen menetelmä tutkimustenkin valossa ihan hyvä: Jos yksilön koko ominaisuutena noudattaa tasapainottavaa valintaa (eli suomeksi keskikokoiset yksilöt selviävät parhaiten), on aiheellista olettaa, että pitkällä aikavälillä syntyy eniten keskikokoisia yksilöitä. Osakekursseista tämän tyylisiä olettamuksia ei voida tehdä ja senkin lisäksi 40 päivää on naurettavan lyhyt aika tilastoida yhtään mitään.

Kuten jo aiemmin sanottu, eri menetelmiä on vaikka minkälaisia. Voidaan piirtää trendiviivoja, laskea keskiarvoja, tutkia osto – ja myyntimääriä jne. Suhtaudun erittäin skeptisesti koko tekniseen analyysiin perustuen lukuisiin tutkimuksiin, joissa ei olla löydetty perusteita sille, että teknistä analyysiä hyödyntämällä voitaisiin onnistuneesti ennustaa kurssiliikehdintää. Vaikka en usko markkinoiden olevan täysin tehokkaat, niin uskon silti, että yksikään tekninen menetelmä ei tule olemaan pitkällä aikavälillä toimiva, sillä ennemmin tai myöhemmin kaikki löytävät sen ja alkavat käyttää sitä, kunnes menetelmä ei enää toimi. Toki näin voisi sanoa kaikista maailman sijoitusstrategioista, mutta tekniseen analyysiin pohjautuvia menetelmiä on huomattavasti helpompi löytää, sillä kaikki perustuu kvantitatiiviseen tietoon, jota tietokoneet käsittelevät todella nopeasti.

Oma mielipiteeni on, että piensijoittajan ei tulisi ajoittaa yrittää markkinoita, vaan ennemmin ostaa ja myydä harvemmin, mikäli kuukausittaiset toimeksiannot suoraan osakkeisiin ei ole välityskulujen kannalta järkevää. Olisi mielenkiintoista, kuulla jos jollain on tarkempaa tietoa tai peräti tutkimusta siitä, mikä on kaikkein tehokkain aikaväli ajallliselle hajautukselle. Oma veikkaukseni on, että kymmenien vuosien aikajänteellä sillä ei ole juuri merkitystä ostatko ja myytkö osakkeita kerran kuussa, vai esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa, mikäli välityskulut pysyvät suhteellisesti samoina.

Vai mitä mieltä olet?

2 thoughts on “Tulisiko piensijoittajan yrittää ajoittaa markkinoita?”

  1. Ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos siitä. Seppo Saarion kirjassa on on mielestäni erittäin ansiokkaasti kuvattu erilaisia tapoja menestyä markkinoilla ja sanotaan hyvin, että pitää toimia sillä alueella minkä osaa. Samssa kirjassa sanotaan, että on aikoja jolloin kannattaa vetäytyä markkinoilta ja toisaalta sanotaan pysy aina markkinoilla. Parhiaten sitten mieleenn on jäänyt ohje: Pysy tiukkana. Oli valintasi ja suunnitelmassasi mikä hyvänsä tiukasti noudata sitä niin olet vahvoilla.

    Sitten ajoitukseen: Jos siihen systeemi ja sitä orjallisesti noudattaa niin pääsee hyvään tulokseen. Kuukausi voi olla kaupankäynnin kannalta piensijoittajalle liian lyhyt aika. Jos käyttää teknistä analyysiä niin puolen vuoden aika jänteellä hyvin suurella todennäköisyydellä löytää parempia osto mahdollisuuksia. Tuo aikajänne on vain jo hankalan pitkä odotella usealle sijoittajalle.

    1. Hyviä pointteja! Olen samaa mieltä siinä, että olipa sijoitusfilosofia sitten mikä tahansa, niin varmin tapa menestyä on noudattaa sitä kurinalaisesti. Sillä olettamuksella tietysti, että strategiassa on edes jotain järjenhiventä.

      Tiettyinä aikoina on parempi myydä ja kerätä käteistä varastoon, kun taas toisina aikoina parempi ostaa. Omalla kohdallani en kutsuisi tätä kuitenkaan markkinoiden ajoittamiseksi, sillä tarve ostaa tai myydä lähtee hinnoittelusta: Kun hinnat on yli reilun hinnan niin silloin myydään ja kun hintataso on alle reilun hinnan, niin sitten ostetaan. Tässä kohtaa täytyy toki sanoa, että tiettyjen tunnuslukujen valossa voi aina löytää aliarvostettuja yhtiöitä. Harvoin kuitenkin löytyy sekä aliarvostettuja että laadukkaita yhtiöitä. Laadukkaan ja keskitason yrityksen erottaminen toisistaan on ainakin omassa strategiassa se, mikä ratkaisee voitanko pitkässä juoksussa indeksin vai en.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *