Hajauttaminen – Sijoitusmaailman suurin huijaus

” Kyllä teidän kannattaa sijoittaa rahanne tasaisesti eri omaisuusluokkiin. Kaikkein riskittömin salkku saadaan, kun otat indeksisalkkuusi mukaan rahastoja kehittyviltä markkinoilta, Kiinasta, euroopasta ja Yhdysvalloista. Unohtamatta tieteenkään laittaa hieman rahoja myös näihin meidän kulta – ja öljyrahastoihin. Ne tarjoavat EMT:n (tehokkaiden markkinoiden teorian) mukaan aivan uskomattoman hajautushyödyn! Sitä paitsi markkinat ovat juuri tällä hetkellä epävakaat, joten välttäisin liian suurta osakepainoa ” 

Kutakuinkin näin sanoi pankin sijoitusneuvoja eräälle nuorelle perheenisälle. Oli vuosi 2010 ja markkinat olivat vasta toipumassa vuoden 2008 finanssikriisistä. Perheenisä teki töitä käskettyä, olihan sijoitusneuvoja sentään akateemisen koulutuksen käynyt henkilö. Erilaisten sopimusnivaskojen allekirjoittelun jälkeen hänellä oli nyt sijoitussalkussaan öljyä, kultaa ja hieman indeksirahastoja, maailmanlaajuisella hajautuksella tietysti. Mikä voisikaan enää mennä vikaan?

No eipä arvannut tämä perheenisä, että öljy voisi kuudessa vuodessa laskea silloisesta, noin 80 dollarin barrelihinnasta, nykyiseen 30 dollariin. Öljyrahaston arvo laski lähes 60%.

Onneksi kuitenkin kultarahaston  arvo lähti heti rajuun nousuun ja oli vuoteen 2012 mennessä noussut jo yli 50%. ”Nyt kannattaa painottaa lisää kultarahastoa, trendiviivat osoittavat nousun jatkuvan. Higher highs and higher lows ja silleen.”, sanoi pankin sijoitusneuvoja.Toisin kuitenkin kävi, ja kullan hinta laski vuoteen 2016 mennessä samoihin lukemiin kuin se vuonna 2010 oli. Lisäostojen takia rahaston kokanaisarvo oli kuitenkin laskenut 70 %.

Hyvältä ei näyttänyt myöskään iSharesin MSCI emerging markets ETF-rahasto, jonka arvo oli 6 vuoden aikana laskenut noin 20%. Samoin iSharesin China Large Cap ETF-rahasto, laskenut 20%. Ainoastaan S&P 500 indeksiä seurannut ETF-rahasto oli tuottanut. Reilun 100 %:n tuotto oli kuitenkin laiha lohtu tälle perheenisälle, sillä rahaston paino salkussa oli vain 20%. Perheenisän salkku olikin 6 vuoden ajalta (2010-2016) rahastojen kulut huomioiden tappiolla kokonaisuudessaan lähes 50% ja mikä pahinta, hän oli tullut huijatuksi oman pankkinsa sijoitusneuvojan toimesta.

 Vaikka kaikkien tarinassa mainittujen rahastojen tuotot ovat todelllisia, oli tarina onneksi täysin kuvitteellinen. Voitte siis huokaista helpotuksesta. Huokaiskaa kuitenkin vain hetkeksi, sillä tänäkin maanantaina jossain päin Suomea perheenisä ja pankin sijoitusneuvoja käyvät tismalleen samanlaisen keskustelun. Keskustelun, jonka keskeinen sanoma on; kyllä hajauttaminen kannattaa. Aionkin tässä pitkässä kirjoituksessa perusteellisesti käydä läpi miksi hajauttaminen nimeomaan ei kannata. Mennään siis suoraan asiaan!

Väitteet hajauttamisen hyödyistä perustuvat virheellisiin olettamiin

 Sijoitusalalla hajauttaminen tuntuu olevan kuin pyhä lehmä josta ei voi sanoa mitään pahaa. Sen hyötyjä on todisteltu erilaisissa tutkimuksissa lukuisia kertoja. Näistä tutkimuksista myös pankkisi sijoitusneuvoja, naapurisi ja oma äitisi toitottaa. ”Kannattaa hajuttaa. Älä kysy miksi, mutta kuulemma monet tutkimukset tukevat väitettä”.

Niin, tutkimuksiahan on hajauttamisesta tehty varmasti useita satoja. Yleisimmin nämä esittävät, että sijoitussalkun hajauttaminen 30:een eri yritykseen tuottaa parhaan riski-tuotto-suhteen, ja tähän 30 yritykseen asti riski alenee eksponentiaalisesti. 30 yrityksen jälkeen riski ei juurikaan laske, vaikka ostaisi 200 eri yrityksen osakkeita. Ehkä kuuluisin tätä väitettä tukenut henkilö lienee Harry Markowitz, tehokkaiden markkinoiden teorian ja modernin portfolioteorian isä. Yleisesti sanottuna hän tutki eri tavalla luotujen osakesalkkujen välisiä tuottoja, volatiliteetteja ja näiden välisiä korrelaatiota. Hänen mukaansa oli mahdollista valita kaikkein optimaalisin portfolio tietylle volatiliteetille tuoton suhteen. Eli toisinsanoen, tiettyä riskiä vastaa aina tietty optimaalisin tuotto, ja tätä korkeampaa tuottoa ei ole mahdollista saavuttaa ilman riskitason nousua.

Näitä tutkimuksia on satoja ja pääpirteittäin ne kaikki ovat samankaltaisia. Niissä tutkitaan osakkeiden tuottojen ja volatiliteettien välisiä korrelaatioita, sillä volatiliteetti on modernin portfolioteorian mukaan yksinkertaistettuna suoraan verrannollinen riskiin. Lisäksi on tehty tutkimuksia joiden mukaan valitsemalla salkkuun yhtiöitä sellaisilta maantieteellisiltä alueilta, joiden markkinoiden tuotot korreloivat vähiten keskenään, voidaan alentaa portfolion kokonaisriskiä.

Korrelaatiot muuttuvat

Näissä kaikissa tutkimuksissa on kuitenkin yksi suuri perustavanlaatuinen ongelma: Korrelaatiot eivät ole stabiileja, vaan ne muuttuvat kokoajan riippuen ajankohdasta. Suurimmillaan muutokset ovat markkinoiden panikoidessa eli talouskriisien aikaan. Tätä voisi verrata seuraavanlaiseen esimerkkiin: Matkustat kanootilla jokea pitkin ja päätät nousta seisomaan, koska viimeiset tutkimukset osoittavat, että istuminen on epäterveellistä. Seisoessasi huomaat, että kanoottihan pysyy pystyssä. Näinhän sen tietysti täytyy olla, sillä kanoottiin kohdistuvien voimien summa on nolla, ja näin ollen kanootti on stabiilissa tilassa. Kanootti voi olla pystyssä vaikka seuraavat 5 vuotta, kunnes ilkeä naapuri päättää ajaa ohitsesi uudella vesiskootterilla. Jokeen syntyy suuria aaltoja, kanoottisi kaatuu ja putoat jokeen.

Samalla tavalla eri osakkeiden tuottojen väliset korrelaatiot voivat pysyä samoina vuosikaudet, kunnes tulee naapuri joka sekoittaa markkinat ja yhtäkkiä korrelaatiot muuttuvat. Tämän puolesta on olemassa satoja tutkimuksia ja tieteellisiä artikkeleita. Yksi merkittävin lienee Tobias Preisin, statistisen fysiikan ja käyttäytymistieteellisen rahoituksen asiantuntijan julkaisu Quantifying the Behavior of Stock Correlations Under Market Stress (2012)” (Tässä linkki julkaisuun). Preis et al. tutki Dow Jones Industrial average -indeksin päätöshintojen ja sen hetkisen ”markkinastressin” välistä korrelaatiota 72 vuoden ajalta ja huomasi, että korrelaatio muuttuu kokoajan riippuen ajanhetkestä. Tämä aiheuttaa sen, että hajautusperiaate toimii huonoiten (tai ei oikeastaan edes toimi) juuri silloin kun sen eniten halutaan toimivan. Siis markkinaromahdusten aikaan. Kuva alhaalla esittää tutkimuksen tuloksia. Kuvaaja esittää keskimäärisen korrelaatiokertoimen muutosta DJIA-indeksin normalisoituun tuottoon nähden aikavälillä ∆t.

 Maailmanlaajuista hajautusta tukevat tutkimukset pohjaavat väitteensä usein pidempiaikaiseen dataan, joka on voitu kerätä jopa lähes 100 vuoden mittaiselta ajanjaksolta. Tämäkin on ongelmallista, sillä maantieteellisesti eri markkinoiden tuotot ovat viimeisen 20 vuoden aikana yhdenmukaistuneet huomattavasti internetin ja globalisaation vuoksi. Sen lisäksi voitanee todeta, että esimerkiksi suurimalla osalla S&P 500 – indeksin yhtiöistä, on merkittäviä liiketoimintoja myös yhdysvaltojen ulkopuolella. Standard and Poorsin mukaan jopa puolet tämän indeksin yhtiöiden liikevaihdosta tulee USA:n ulkopuolelta.

Volatiliteetti ei ole riskin mittari!

Toinen merkittävä ja väärä olettamus, mikä ylipäätään koko moderniin portfolioteoriaan kuuluu on se, että riskin mittarina käytetään volatiliteettiä. Volatiliteetti kertoo osakkeiden hintakäyttäytymisen keskihajonnasta. Se ei ota huomioon onko osakkeen hinta ollut nouseva vai laskeva. Riskin mittarina tulisi olla hävitty raha, joten volatiliteetti ei kerro onko rahaa voitettu vai hävitty. Sitäpaitsi osakkeen markkinahinnan ja todellisen arvon välinen kehitys ei korreloi lyhyellä aikavälillä välttämättä yhtään. Pitkäaikaiselle osakkeenomistajalle tämä tarkoittaa sitä, että lyhyen aikavälin markkinahinnan muutokset eivät edes kerro onko tuottoa tehty vai ei. Sitä vastoin, lyhytaikainen kurssilasku mahdollisesti parantaa riski-tuotto-suhdetta mikäli lisäostoja tehdään.

Hajautus eri osakkeiden tai omaisuusluokkien välillä ei alenna riskiä

Lukuisiin eri osakkeisiin hajauttaminen ei siis automaattisesti tarkoita riskin vähenemistä. Joku voi tietysti kysyä miksen sitten sijoita ainoastaan yhteen yhtiöön jos pidän sitä mielestäni niin erinomaisena. Tässäpä se juju juuri onkin. En ainakaan itse osaa arvioida kumpi yhtiöistä on parempi Michael Kors vai Hibbet sports, siksi sijoitan molempiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minun täytyisi riski-tuotto-suhteen alentamiseksi sijoittaa vielä 22 yhtiöön lisää, koska omistan vain 8:aa eri yhtiötä.

Hajautus eri omaisuusluokkien välillä on myös asia mitä en ymmärrä. Tottakai esimerkiksi asuntosijoittamisessa on paljon hyviä puolia, enkä näe siinä mitään väärää. En kuitenkaan ryhtyisi sijoittamaan asuntoihin ilman mitään tietämystä vain siksi, että ne tarjoavat upean hajautushyödyn. Näyttäkää minulle edes yksi omaisuusluokka osakkeiden ulkopuolelta, joka pitkällä aikavälillä on tarjonnut yhtä hyvää tuottoa. Aivan, sellaista ei ole. Riittää kun katsoo esimerkiksi öljyn tai kullan pitkän aikavälin hinnankehitystä:

Öljyn hintakehitys vuodesta 1970 lähtien

 

Kullan hintakehitys vuodesta 1968 lähtien.

Lopuksi

Haluan vielä lopuksi selventää, että minulla ei ole mitään esimerkiksi indeksisijoittamista vastaan. Se on aivan erinomainen tapa sijoittaa, kunhan ymmärtää mihin rahansa laittaa. Toki tässä kohtaa joku voisi sanoa, että eikös se sitten ole juuri sitä hajauttamista. Kyllähän se hajauttamista on, mutta mielestäni aivan erimielessä, kuin mitä suurin osa sijoitusoppaista tukee. En usko, että kukaan tavallinen suomalainen palkansaaja ymmärtää, mitä vaikkapa jonkun Intian pörssin suurimmat yritykset tekee. Sen sijaan esimerkiksi pohjoismaisten indeksien yhtiöt ovat varmasti monille tuttuja. Varmasti suurin osa tietää myös S&P 500 – indeksin yhtiöistä aika paljon. Tällaisista markkinoista on ylipäätään olemassa luotettavaa tietoa, jolloin niiden keskituottoon uskaltaa tyytyä.

Jos kuitenkin päättää ryhtyä sijoittamaan suoraan osakkeisiin, niin suosittelen keskittämään sijoitukset muutamiin huolella valittuihin yhtiöihin. Kustannustehokkain tapa saada markkinoiden keskituotto on sijoittaa indeksiin. Osakesijoittajalle hajauttaminen vain hajauttamisen takia on kuitenkin väistämättä tie huonompaan tuottoon ja huonosti nukuttuihin öihin.

20 thoughts on “Hajauttaminen – Sijoitusmaailman suurin huijaus”

  1. Tässä kirjoituksessa on vinha perä. Olen järkeillyt tämän niin että hajauttaminen ja ylipäätään tuon tyyppinen riskien hallinta on relevanttia kun sijoitetaan eläkerahoja miljoonaluokassa jossain työeläkekassassa. Silloin on tärkeää saada minimoitua riskiä ja siitä voidaan ottaa tuotossa hittiä. Se on ihan rationaalista että tyydytään indeksiä pienempään tuottoon jos voidaan aidosti rajata riskejä.

    Mutta minkä **** * ** takia kukaan normaali ihminen, jonka osakesalkku on ehkä 20ke, haluaisi hajautella maksimaalisesti ja minimoida riskin tuoton kustannuksella? Vaikka se toimisikin tällaisessa mikkihiiri-rahojen sijoittamisessa niin varjopuoli on se että tuottoakaan ei juuri tule. Ja pahimmillaan käy kuten tässä kirjoituksen esimerkissä.

    Mistä minä tiedän sijoittajana mitään siitä onko ”kehittyvät markkinat high performance ETF” hyvä rahasto? Tai miten se oikeastaan vaikuttaa minun riskiini? En tiedä, enkä usko että kaverinikaan tietävät, vaikka ovat valistaneet minua joskus hajauttamisen autuudesta.

    Se on tietenkin viisasta aina että ei ole koko potti kahdessa firmassa kiinni. Aina voi tulla joku yllätys – laki muuttuu, joku puhaltaa kassan tai jotain muuta hassua. Mutta olen samaa mieltä että kyllä se kahdeksankin firmaa jo antaa ihan mukavan riskienhallinnallisen hajautuksen jos on valinnut ne järkevästi.

    1. Kiitos kommentista!

      Erittäin hyviä pointteja! Jos tarkoitus on säilyttää omaisuuden arvo suht-vakaana ja kasvattaa sitä tasaisesti ja hiljaa, niin hajauttaminen on melkein pakollista. Toki tätäkin vastaan on jonkin verran argumentteja ja tutkimustietoa. Omaisuusluokat kun tuppaavat yleensä korreloimaan paljon lähemmin aina finanssikriisien aikaan. Siten esim. eläkeyhtiöiden hajautus toimii lähinnä nousumarkkinassa, mutta laskumarkkinassa mennään ainakin suhteellisesti alas vähintään yhtä lujaa kuin kaikki muutkin. Paitsi tietysti jos älyää hedgata positioita ennen romahdusta, mutta se on kokonaan toinen asia…

      Ongelma siis on monesti se, että ihmiset yrittävät hajauttaa systeemistä riskiä, jota ei voi hajauttaa pelkästään satunnaisuuteen vedoten, koska noiden omaisuusluokkien korrelaatiot kasvaa. Systeemistä riskiä voi korkeintaan hajauttaa sillä, että ottaa näkemystä jostain sellaisesta omaisuusluokasta, jonka korrelaatio on laskumarkkinassa negatiivinen laskeviin omaisuusluokkiin. En kuitenkaan usko, että moni instituutio näin tekee, vaan siellä mennään jollain ”stokastisella dynaamisella optimointimallilla” ja hajauttaminen vastaa käytännössä täysin satunnaista kaiken ostamista (verrattavissa indeksisijoittamiseen).

      Liiketoimintariskin hajauttaminen taas on järkevää eli kukaan täysjärkinen ei tietenkään halaua laittaa kaikkia rahoja yhteen tai kahteen firmaan. Tämä on jo ihan puhdasta matematiikkaa eli voit tehdä odotusarvoltaan positiivisia sijoituksia, mutta jos laitat kerralla koko potin yhteen kohteeseen, niin aivan hyvin se positiivisen odotusarvon sijoituskin voi mennä pieleen. Ehkä vieläkin tärkeämpää on oppia tunnistamaan, milloin oma sijoitusteesi ei enää johonkin yhtiöön pädekään ja kurinalaisesti vain hypätä pois ja hyväksyä pienet tappiot ennen suuria. Toki oma sijoitusfilosofia perustuu siihen, että työhön käytetään alussa niin paljon aikaa, ettei tämmöistä poishyppymistä tarvitse miettiä.

      Mutta kyllä tavallisen sijoittajan, joka vähänkään käyttää aikaa harrastuksen parissa, kannattaa ennemmin panostaa muutamaan 6-10 firmaan, kuin ylenpalttisesti hajauttaa joka paikkaan. Toki sitten jos ei omaa osakepoimijan taitoja pätkän vertaa, on parempi siirtyä indeksisijoittamisen pariin.

  2. Minun mielestä tuo perheenisän esimerkkisalkku ei nimenomaan ollut mitenkään hyvin hajautettu, jos siinä tosiaan oli suuri paino raaka-aineilla ja kehittyvillä markkinoilla.

    Lisäksi tuo oman salkkusi 8 yhtiöitähän alkaa olla jo ihan ok hajautus (ainakin, jos yhtiöt toimivat suht. erilaisilla sektoreilla).

    Tässä hajautuskeskustelussa yksinkertaistettuna voisi kysyä, että onko turvallisempaa omistaa yhtä yhtiötä vai jotain maailma-etf:ää.

    1. Kiitos kommentista! Tämä perheenisän mallisalkku oli kärjistys siitä, mihin hajauttaminen vain hajauttamisen vuoksi voi pahimmillaan johtaa. Tässä tulee myös toinen "hajautusteorioiden" ongelma: Ihmiset usein ymmärtävät niitä väärin.

      Rahoitusteorian mukaanhan ideaalinen määrä yhtiöitä on noin 30 kappaletta. Omasta mielestäni minulla ei ole salkussani liikaa tai liian vähän yhtiöitä. Salkussani on juuri sen verran yhtiöitä, kuin joita pidän laadukkaina ja jotka tunnen mielestäni tarpeeksi hyvin.

      Niin, tietysti maailma-etf antaa sinulle varmuudella sen keskituoton (oli se mikä tahansa), kun taas yksi yhtiö voi mennä nollaan tai kasvattaa arvonsa tuhatkertaiseksi. Tässä tuleekin se oleellinen asia esille: Onko strategiasi sijoittaa yksittäisin yrityksiin vai tyytyä keskituottoon (mikä ei missään nimessä ole huono vaihtoehto). Suurimalle osalle ihmisistä tyytyminen keskituottoon olisi paljon tuottoisampi vaihtoehto. Jos osakesijoittajaksi ryhtyy niin mielestäni ei ole järkeä määritellä mitään hajautustasoa, vaan yksinkertaisesti ostaa niitä yhtiöitä jotka katsoo olevan voittajia.

  3. Hei, harvoin kommentoin blogipostauksia mutta hyvää pohdintaa! Tottakai ensimmäinen esimerkki on hieman kärjistetty, mutta ainakin se saa aikaan ajatuksia. Tuota hajauttamis-laskumarkkinoiden korrelaatiota olen itsekin miettinyt, vielä en ole siihen paremmin perehtynyt, pitääpä lukea tuo linkkaamasi artikkeli. 🙂

    Mitä tulee teorioihin: teoriat ovat teorioita eivätkä ne koskaan sovellu käytäntöön täysin, pitäisin niitä kuitenkin tärkeänä olla ja ymmärtää. Riski taloustieteen teoriassa ei kuvaa realisoitua häviötä, vaan sen mahdollisuutta, siksi sen mittari ei kuulukkaan olla tappion määrä, vaan keskihajonta. Tämä pitää selittää sijoitusneuvojana myös niille ihmisille että riski ≠ tappio. Riski kertoo tarkemmin siitä, millaista turbulenssia eri riskinsietokyvyn omaavat ihmiset mahdollisesti joutuvat kokemaan esim. seuraavan 12kk aikana kurssissa. Ihmiset eivät ole rationaalisia ja vaikka hedän sijoitusstrategiansa olisi buy&hold, he saattavat silti sortua markkinoiden ajoittamiseen ja myymään pois putoavat osakkeet koska niiden kurssi on 1-2 keskihajonnan päässä, vaikka onhan tämän todennäköisyys kuitenkin 31,6%. Buy&hold on valitettavan pieni osa loppujen lopuksi sijoitusmarkkinoista ja markkinat määräytyvät lyhyellä aikavälillä markkina-ajoittajien suurivolaisen kaupan kautta, jota keskihajonta kyllä kuvaa.

    Tämän vuoksi vertailu siihen miksei mikään raaka-aine, kiinteistöt tms. ole tuottanut yhtä paljon oikeuttaakseen niiden olon mukana hajautuksessa on huono. Teoria ei väitä, että taktiikalla saisi parempaa tuottoa pienemmillä tappioilla, vaan samaa tuotonmahdolisuutta pienemmillä tappionmahdollisuuksilla. Vaikka kuinka hyvin pankin sijoitusneuvojat yrittävät tutkia asiakkaan riskinsietokykyä, se on silti vaikea tehtävä, joten tällöin paras mahdollinen tuottomahdollisuus pienimmällä tappion mahdollisuudella on oikea valinta. Usein kokemattomat sijoitajat muuten myisivät korkeariskisen arvopaperin pohjilla pois, kun eivät enää sietäneet keskihajontaa eli tuoton vaihtelua. Yhdyn myös Fyffetin kirjoitukseen tulevaisuuden ennustuksen mahdottomuudesta. En kuitenkaan siis itse sijoita yhtään teorian mukaisesti, mutta painotan edelleen että nämä tiedot ovat erittäin hyödyllisiä.

    1. Kiitos kun jaksoit kommentoida! Joo tarina on hieman kärjistetty esimerkki, jonka tavoite oli lähinnä herättää tunteita ja ajatuksia. Näyttikin toimivan hyvin kun katsoo miten paljon tänne on tullut palautetta/kommentteja.

      Hyvä selvennys tuo riskin käsite. Tuo oli ainakin itselleni hieman epäselvää, miksi rahoitustieoriassa riskiä kuvataan juuri keskihajonnalla. Selitit sen todella ymmärrettävästi.

      Olen siinä samaa mieltä rahoitusteorian kanssa, että suurimalle osalle markkinoiden toimijoista keskihajonta on hyvä riskin mittari. "Ideaaliselle omistajalle" paras riskinmittari on mielestäni edelleen tappion määrä. Tietysti ideaalista omistajaa (omistaja joka ei koskaan myy osakkeitaan) tuskin on edes olemassa, mutta voihan siihen tietysti pyrkiä. Luulisin, että olet samaa mieltä kanssani.

      Olen samaa mieltä, että eri teorioita on hyvä tuntea ja siitä on paljonkin hyötyä omaan sijoittamiseen. Myönnän, että tässä asiassa minulla on paljon petrattavaa. Tehokkaiden markkinoiden teoria on kuitenkin tarkin teoria kuvaamaan osakemarkkinoiden tomintaa, vaikka se ei täysin aukoton olekaan.

  4. Raaka-aineista voi saada hyötyä vain myymällä niitä. Ne eivät maksa jatkuvaa osinkoa tai korkoa. Juju hajauttamisessa on, että markkinoiden laskiessa tai hinnan noustessa pitää salkku tasapainottaa, jolloin tulee myyneeksi hyvään suhteeseeen raaka-ainetta tai hankkii hyvällä hinnalla osaketta. Raaka-aineet antaa infalaatio suojaa ja sitä ei ole tapahtunut tarkastelusi aika välillä voimakkaasti.

    Yhtälailla korot tuottaa vähän, mutta historiasta löytyy pitkiä ajanjaksoja jolloin ne tuottaa paremmin. Ihan lähi historiaasakin korot on tuottaneet kilpailukykyisesti ja mikäli hinotjen lasku ja deflaatio jatkuu, korot on edelleen hyvä sijoitus, koska yhtiöt yleisesti mukautuu huonosti hintojen laskuun.

    Taloudessa on selvästi tunnistettavia eri pituisia syklejä. Niiden johdosta tuotot eri omaisuusluokkien ja toimialojen välillä vaihtelee. Mitä luulet öljyn hinnan olevan 2030 toukokuussa? Entäpä kullaan hinnan? Osaatko antaa hinnat euroissa ja dollareissa? Minä en osaa, mutta uskon indeksin olevan korkeamalla. Voi olla, että öljyllä liikkuva auto samanlainen harvinaisuus kuin öljylämmitteinen talo tällä hetkellä. Tai sitten ajetaan esimerkkinä hydrideillä, joissa polttomoottori ja kulutus 0,5 l/100 km ja autoa vuoraa aurinkokennot. Entäpä osaatko sanoa yrityksen, joka tekee nuo aurinkokennot tai auton akut? Mikä on materiaali akuissa? Kuka valmistaa autot? VW? Tesla? Toyota? Ahlphabet? IBM? Alibaba? Vai SAAB?, Simca? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

    1. Kiitos hyvästä pohdinnasta! Olen samaa mieltä, että raaka-aineet kyllä yleisesti antaa pitkällä aikavälillä inflaatiosuojaa ja toimii hyvin arvonsäilyttäjänä (esim. kulta). Itse en uskalla spekuloida raaka-aineiden hinnoilla, ja pitkällä aikavälillä haluan kuitenkin inflaatiota parempaa tuottoa.

      Korkosijoituksista olen myös samaa mieltä kanssasi. Jos oma tuottotavoite on hieman alhaisempi, niin korkopaperit ovat mielestäni hyvä sijoitus. Varsinkin kurssien noustessa, käteispuskuria laskujen varalle on osaksi hyvä kerätä määräaikaisiin korkotalletuksiin. Tosin juuri tällä hetkellä se ei näytä kovin kannattavalta vaihtoehdolta, mutta noin yleensä.

      Tuossa viimeisessä kappaleessa toitkin esille hyvän syyn pysyä pois öljyalalta. En usko, että tällä hetkellä moni sijoittaja oikeasti ymmärtää, mikä öljy-yhtiöistä pitkällä aikavälillä tulee menestymään parhaiten, jos öljyä tulevaisuudessa edes kulutetaan samaan tahtiin kuin nyt. Tulevaisuuden ennustaminen on tottavie vaikeaa, jopa niiden vähän muuttuvien toimialojen yritysten kohdalla.

  5. Olen samaa mieltä siitä että hajauttaminen on jonkun verran yliarvostettua, mutta alun esimerkki on aikamoista kirsikan poimintaa. Kyllä ne varmat ja vakavaraisetkin laatuosakkeet voivat osoittautua pitkällä aikavälillä katastrofaalisiksi sijoituksiksi vrt. esim. enron. Siinä tilanteessa lohduttaa kummasti ettei yksittäinen osake ole suuri osa salkkua. Kyse on loppujen lopuksi vain siitä kuinka paljon kukin kestää riskiä.

    1. Kiitos kommentista!Tottakai sijoittajan oma arvio yhtiön laadusta voi mennä pieleen. Tätä riskiä kannattaakin pohtia, muutenhan minäkin sijoittaisin ainoastaan yhteen yrityksistä. Koska kuitenkin pidän jokseekin todennäköisenä omaa virhearviointiani, en laita kaikkia munia samaan koriin. Järki tulee tässäkin asiassa pitää kädessä tottakai.

      En kuitenkaan "stressaisi" siitä, että nyt minulla on rahoitusteorian mukaan liian vähän yrityksiä salkussani. En vain yksinkertaisesti ole löytänyt vielä muita yhtiöitä joita pidän laadukkaina. Tällöin voin siis joko jatkaa sijoittamista jo tuttuihin yhtiöihin tai etsiä uusia. Jälkimmäinen vaihtoehto vie oikeasti hyvin tehtynä vähintään useita kuukausia minun kohdallani.

      Olettamus,että nykyhetkellä laadukas yhtiö tuottaa pitkällä aikavälillä on virheellinen. Tämä on tunnuslukuanalyysin yksi merkittävä ongelma, ja siksi pyrin nykyään arvioimaan sijoituspäätöstä tehdessä tuleeko yritys olemaan laadukas myös tulevaisuudessa. Tästä kirjoitinki äskettäin: http://omistamisenjalotaito.blogspot.fi/2016/02/pari-sanaa-tunnuslukuanalyysista.html?m=1

  6. "Öljyrahaston arvo laski lähes 120%." Ei varmaankaan laskenut, kun 100 % on maksimi, minkä rahasto voi laskea?

    Ja tuosta öljyrahastostahan se hajauttamisen idea käy ilmi. Jos kuvittelee öljyn olevan loistava sijoitus ja sattuukin olemaan väärässä, niin sijoittamalla vähän muuhunkin kuin öljyyn (eli hajauttamalla) ei menetä tuota "120 %".

    Olisihan se toki mukavaa pystyä aina valitsemaan voittaja, mutta kun ei se ole niin helppoa. Kolmen vuoden päästä öljy saattaa olla +200 % ja S&P500 saattaa olla -50 %. Tai sitten ei. Kannattaako siis pistää kaikki munat öljykoriin vai kaikki S&P500? Vai molempiin? Hajauttamatta voi saada huipun tuloksen tai surkean tuloksen ja hajauttamalla jotain siitä väliltä.

    Toki voi tehdä strategisen valinnan sijoittaa pelkästään osakkeisiin, jolloin raaka-ainehintojen vaihtelut vaikuttavat vain välillisesti, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että jos joutuu päättämään, että sijoittaako raaka-aineisiin, osakkeisiin vai molempiin, niin vaihtoehto "molemmat" tarjoaa ainakin lyhyellä tähtämellä pienemmän downside-riskin kuin kumpikaan yksin.

    1. Kiitos kommentista! Heti alkuun pahoittelut tuosta ajatus virheestä. Tarkoitin tietysti 60% laskua, mutta ajatuksissaan laitoin sen nousun kautta…virhe on nyt korjattu.

      Jos epäilee omaa kykyä valita voittajia niin tietysti paras vaihtoehto on sijoittaa indeksirahastoihin. Näissäkin on kuitenkin huomattavasti eroja, ja sillä on iso merkitys mihin rahansa laittaa. Kehittyville markkinoille välityskulut ovat yleensä korkeammat ja markkinoiden pitkän aikavälin tuotosta ei ole informaatiota. Tämän takia itse sijoittaisin vain tuttuihin indekseihin, maantieteellinen hajautus kun tulee jo pelkästään sijoittamalla s&p 500 indeksiin.

      Niin,tottakai öljy tai kulta tai mikä tahansa voi nousta seuraavan 3 vuoden aikajänteellä vaikka 300% ja tällöin hajautus eri omaisuusluokkien välillä on kannattavaa. Tässä kirjoituksessa, kuten blogissani yleensä, pohdin hajautusperiaatteen kestävyyttä nimenomaan pitkällä (yli 20 vuoden) aikavälillä. Tällöin hajautus eri omaisuusluokkien välillä näyttää vain heikentävän tuottoa verrattuna osakkeisiin. Enkä usko tämän vähentävän riskiä, vaan pikemminkin lisäävän sitä. Toki esimerkiksi asuntoihin sijoittava voi pitkällä aikavälillä madaltaa riskiä. Tällöin kuitenkin täytyy tietää mitä tekee, aivan kuten osakesijoittajakin voi vähentää riskiä sijoittaessaan useaan laadukkaaseen yhtiöön, yhden sijasta. Kuitenkin keskinkertaisten yhtiöiden ostaminen vain hajauttamisen takia ei mielestäni pitkällä aikavälillä madalla riskiä vaan muokkaa salkkua enemmän indeksin suuntaan ja lisää kuluja.

    2. Lisäyksenä: yleisen hintatason noustessa yrityksen todennäköisyys olla voittaja kurssi muutoksen perusteella laskee. Tällöin tietysti kannattaa kerätä kassaa ja odottaa parempia hintoja. Kun ostaa erissä ja katsoo hinnoittelua, ei tarvitse arvata kurssikehitystä. Tosin jos on tyytyväinen matalampaan tuottoon niin eipä se kurssihuipuiltakaan ostaminen osakkeissa haittaa, kuten edellisessä kirjoituksessa kävin läpi.

    3. Selvennykseksi vielä, että käytin viestissäni lyhyttä aikajännettä, koska kirjoituksesi alustuksessa oli lyhyt aikajänne (2010-2016). Pitkällä jänteellä tilanne on tosiaan erilainen, koska raaka-aineet eivät tuota mitään (kuin ehkä inflaatio"tuoton"), kun taas osakkeiden voi odottaa tuottavan aitoja tuottoja. Voi myös olla, että "perheenisän" aikajänne on liian lyhyt ja hän liian nopeasti on tuomitsemassa sijoitukset epäonnistuneiksi ja luopumassa hajautuksesta juuri, kun huonot alkavat ylisuoriutua ja hyvät alisuoriutua. Kuka tietää.

    4. Tottahan se tietysti on, että ei voida varmuudella tietää mitä vaikkapa kehittyvät markkinat tuottavat keskimäärin tulevaisuudessa. Itse uskon, että pitkällä aikavälillä tuotot asettuvat samansuuntaisiksi kuin USA:ssa ja Euroopassa, tätä on toki mahdoton tietää varmuudella.

      Toin asiaa esille hieman karrikoidusti sekä otsikon että tarinan muodossa. Oma kantani on kuitenkin se, että hajautus ei tee sitä mitä sen eniten tulisi tehdä: Vähentää riskiä eli tappioita, ja vielä juuri sillon kun sitä eniten tarvitsee eli osakemarkkinoiden romahtaessa. Näin myös tuossa linkkaamassani jutussa todettiin.

    5. Itse pidin vakuuttavana perustelua, että esim S&P500 firmoilla on jo itsellään niin paljon liiketoimintaa kehittyvillä markkinoilla, että niiden lisäksi ei välttämättä ole tarvetta lähteä "hajauttamaan" kehittyville markkinoille. Vastaavasti kehittyvien markkinoiden yhtiöillä saattaa olla isokin osa bisneksestä jenkeissä.

      Raaka-aineiden hinnat puoletaan hyödyttävät toisia yhtiöitä ja haittaavat toisia, joten niitäkään ei välttämättä tarvitse omistaa suoraan, koska ne hajautushyödyt tosiaan tulevat niiden yhtiöiden kautta.

    6. Ja luulen, että nämä yhtiöt osaavat hajauttaa liiketoimintansa ulkomailla minua tai indeksirahastoa paremmin.

      Hyvä pointti tuo raaka-ainejuttu. Lisäksi moni raaka-aineista riippuva yhtiö käyttää apuna johdannaisia suojatakseen itsensä hintojen nousulta/laskulta. Luulen että onnistuvat tässäkin minua paremmin.

  7. Hei,

    Hyvä kirjoitus, mutta pikkunen matemaattinen bugi.

    Öljyrahaston arvo laski lähes 120%. <– muuten hyvä mutta menisi miinukselle. sadan prosentin pudotus tarkoittaa jo arvoa nolla.
    Tämä virhe saa kyseenalaistamaan vahvasti kirjoituksen tekijän osaamisen.

    Terveisin,
    Piensijoittaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *