Opi tekemään parempia päätöksiä

Päätöksenteko on mielestäni sijoittajan tärkein taito. Nykyisin lähes kaikki tieto, mitä yrityksistä on tarjolla, on kaikkien saatavilla. Tämän tiedon analysointiin meiltä kaikilta sijoittajilta löytyy tietokone, joka osaa laskea nykyään melkein mitä vain. Mikä siis nykypäivänä erottaa sijoittajat toisistaan ja mitä kilpailuetuja erilaisilla sijoittajilla voi olla? Parempi tietokone? Mielestäni ei, vaan nykypäivänä sijoittajat toisistaan erottaa puhtaasti päätöksentekotaito ja vahvasti tähän liittyen luonne. Kuten Benjamin Graham, yksi merkittävin sijoitusfilosofiaani vaikuttaneista henkilöistä, totesi ”Character is more important than your knowledge”.

Tarkoitukseni on tässä kirjoitussarjassa pohtia erilaisia päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä. Näiden tekijöiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on ensimmäinen askel kohti parempaa päätöksentekoa, joka väistämättä johtaa myös parempiin tuloksiin sijoitusharrastuksessasi.

Aloitetaan kuitenkin ensin varsin yksinkertaisella kysymyksellä: Kumpi alla olevan kuvan viivoista on pidempi?

 

Osa varmasti vastaa, että sehän on selvästi viiva A. Osa taas ajattelee: ”Tämähän on jo vanha vitsi, viivat ovat tietenkin yhtä pitkiä!”. On luonnollista, että viiva A näyttää pidemmältä, vaikka se ei kuitenkaan sitä ole. Valitettavasti toinenkin em. vastauksista on väärin, sillä elämme vuotta 2016 ja viivat eivät enää ole yhtä pitkiä. Viiva B onkin 3,5mm (noin 5%) viivaa A pidempi. Jos oletit viivojen olevan yhtä pitkät, niin mieti hetki miksi.

Luulen tämän johtuvan siitä, että olet tehnyt samankaltaisen testin, missä viivat todellakin ovat samanpituisia, aiemmin ja teit nyt päätöksen, joka perustui tähän aiempaan kokemukseen sen kummemmin miettimättä asiaa. Tai ehkä ajattelit, että viiva A todella näyttää pidemmältä, mutta tällaisessa asiayhteydessä esiintyvässä kysymyksessä on oltava kyse jostain hämäyksestä ja viivojen onkin oltava samanpituisia. Kumpikin edellä mainittu päättelytapa on ihmiselle varsin tyypillinen ja useissa tapauksissa, kuten tässäkin, johtaa virheelliseen tulokseen.

Mitä täysin rationaalinen ihminen olisi tilanteessa tehnyt? Hän olisi tietenkin mitannut viivojen pituudet viivottimella tai mikä parempaa, laittanut tietokoneen analysoimaan viivojen pituutta. Tuskin näin kuitenkaan kukaan, edes itsensä rationaaliseksi mieltävä ihminen teki, sillä tuskin kukaan koki kysymyksen millään tavalla tärkeäksi.

Edellä tuli siis mainittua jo kaksi päätöksentekoon liittyvää sudenkuoppaa: Päätöksen perustaminen aikaisempaan kokemukseen eli tässä yhteydessä olet luonut itsellesi eräänlaisen nyrkkisäännön (heurismi) ”viivat ovat aina yhtä pitkiä”. Toinen sudenkuoppa on ns. asiayhteyden vaikutus päätöksentekoon- ”Kysymyksessä täytyy olla jotain hämäystä, sillä kirjoitus, jonka yhteydessä kuva esiintyy, käsittelee psykologiaa”.

Tällainen päättely voi olla erittäin tuhoisia sijoittajan kannalta. Esimerkiksi monelle sijoittajalle on voinut muodostua kokemuksiensa perusteella mielikuva siitä, että aikaisempi kurssiromahdus tulee kääntymään aina vahvaksi nousuksi. Vastaavasti myös aikaisempi kurssinousu voi monen mielestä olla takeena kurssilaskulle tai mahdollisesti myös tulevaisuuden nousulle. Kaikista vaikeinta on poissulkea aikaisempi kurssikäyttäytyminen yrityksen todellista arvoa tai tuotto-odotusta määrittäessä.

The ultimatum game

Ultimatum Game on yksi tunnetuimmista psykologisista peleistä, jota useat eri alojen tutkijat ovat tutkineet vuosikymmeniä ja yrittäneet selittää ihmisen käytöstä. Pelissä ensimmäinen pelaaja eli ns. ehdottaja (proposer) vastaanottaa tietyn rahasumman, vaikkapa 100 euroa. Hän saa summan kuitenkin vain sillä ehdolla, että jakaa saamastaan rahasta osan toiselle pelaajalla eli ns. vastaanottajalle (responder). Vastaanottava pelaaja voi kuitenkin kieltäytyä vastaanottamasta rahasummaa, jolloin kumpikaan pelaajista ei saa yhtään mitään. Tutkimustulokset vaihtelevat hieman, mutta pääpiirteittäin tulokset ovat samoja: Vastaanottaja yleisimmin kieltäytyy rahasta, mikäli hänen saama summa on alle 20% koko summasta. Pienten summien kohdalla tätä perustellaan usein sillä, että ei muutamilla euroilla ole mitään merkitystä. Isompien summien kohdalla ajattelutapa tuntuu olevan ” Aivan sama vaikken saisi mitään, kunhan toinen ei saa enempää kuin minä”. Näin siis, vaikka kaikkein rationaalisin vaihtoehto vastaanottajalle olisi vastaanottaa mikä tahansa rahasumma, vaikka edes yksi sentti. Tällä pelillä voisi hyvinkin mallintaa mm. suomalaisten ajattelutapaa rikastumisesta ja sen oikeellisuudesta tai vääryydestä, mutta jätetään se tällä kertaa tekemättä.

Selityksiä tämän pelin tutkimustuloksille on varmasti yhtä paljon kuin on sitä tutkineita ihmisiä. Tässä pelissä tulee kuitenkin mielestäni hyvin esille se, miten usein annamme tunteidemme (Viha, inho, kateus, vahingonilo jne.) vaikuttaa päätöksiimme. Sijoitusmaailmassa yksi yleisin päätöksentekoon vaikuttava tunne on pelko. Pelko voi vaikuttaa laskumarkkinassa myyntipäätökseen (pelko menettämisestä). Toisaalta pelko voi johtaa myös ostopäätökseen: ”En halua olla ainoa, joka jättää sijoittamatta osakkeeseen joka sitten nousee 200% vuoden aikana”.

Tunteiden vaikutusta omaan sijoittamiseen voi ehkäistä monella tapaa. Yksi tapa olisi tietysti tehdä päätökset perustuen ainoastaan numerotietoon eli noudattaa ns. kvantitatiivista sijoitusstrategiaa. Jos kuitenkin haluaa pitää ”inhimillisen kosketuksen” omassa sijoitustoiminnassaan, niin mielestäni paras tapa välttyä tunteiden negatiivisilta vaikutuksilta sijoituspäätöksiin on:

  • Luoda selkeä sijoitusstrategia, jossa määritellään ostokriteerit ja luonnollisesti noudattaa tätä strategiaa kurinalaisesti.
  • Tarkastella aina kriittisesti muiden mielipiteitä. Yksi yleisimmistä ongelmista on oman mielipiteen ankkurointi kaikkeen mitä lukee ja kuulee. Kun on vasara kädessä, näkee nauloja joka puolella…
  • Tehdä sijoituspäätös ”neutraalissa” tilassa. Ei siis esim. nälkäisenä, vihaisena, väsyneenä…
  • Ajatella pitkään ja hartaasti. Tällöin tunteet ”tasoittuvat” ja niiden vaikutus päätöksentekoon vähenee.
Viimeistä kohtaa, eli ajattelua ei voi mielestäni painottaa liikaa. Sijoituspäätöksiä ei tulisi koskaan tehdä yhdessä päivässä, eikä välttämättä edes viikossa. Eri skenaarioita tulee pohtia viikkoja ja jopa kuukausia. Moni menestynyt sijoittaja kuten vaikkapa Warren Buffet on sanonut seuranneensa jotain yrityksiä kymmeniä vuosia ennenkuin viimein päätti sijoittaa yritykseen. Fysiikan suurnero Einstein on sanonut ” En koe olevani muita älykkäämpi, pohdin vain asioita pitempään kuin muut”.Tyhmäkin ihminen voi tehdä fiksuja päätöksiä, jos käytössä on oikeat työkalut ja riittävästi aikaa.

 

3 thoughts on “Opi tekemään parempia päätöksiä”

  1. Toiseksi viimeinen kappale on täyttä asiaa. Itse nukun aina vähintään yhden yön yli jotakin tärkeää päättäessäni. Sijoitushommissa useampi yö ei varmasti olisi pahitteeksi, mutta nimenomaan pelko kurssinousun menetyksestä saa herkästi painamaan ostonappia nopeammin kuin olisi järkevää. Sijotuspsykologia on mielenkiintoista

    1. Hei ja kiitos kommentista! Tämä on itsellänikin ehkä suurin ongelma. Mahdollinen menetetty kurssinousu pelottaa. Tähän on vaikea löytää juuri mitään apukeinoa, sillä hyvän yrityksen löydyttyä on tästä vaikea löytää enää mitään huonoa. Itselläni ehkä eniten auttaa jos löytää jotain negatiivisia analyysejä kyseiseen yritykseen liittyen esim. seeking alphasta. Tällöin ostopäätöstä jaksaa punnita kauemmin. Toisaalta vaikutus on paradoksaalinen, sillä tällöinhän antaa muiden vaikuttaa omaan sijoituspäätökseen. Sijoituspsykologia todellakin on mielenkiintoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *