Miten oikeasti löydän salkkuni yritykset

Minulta on usein kysytty, miten löydän ja valitsen sijoituskohteeni. Salkussani on yhtiöitä aina kaikkein eksoottisimmista viinintuottajista IBM:ään asti. Tähän mennessä vastauksessani olen kertonut ensin hieman strategiastani ja kehottanut lukemaan strategia-sivua. Sitten olen maininnut erilaisista screenereistä eli seulonta-ohjelmista. Aloin kuitenkin miettiä kaikkia sijoituksiani ja pohtia miten oikeasti päädyin omistamaan mitäkin yhtiötä ja tämä hieman herätteli itseäni. Jos en nyt huonoa omatuntoa pode, niin ainakin tarpeen selittää hieman tarkemmin miten olen oikeasti päätynyt omistajaksi mihinkin yritykseen.

On kyllä totta, että käytän lähes viikoittain erilaisia screenereitä yhtiöiden seulontaan numeroiden perusteella. Valehtelisin jos väittäisin tämän olevan koko totuus. En voi väittää, etteikö tiettyjen henkilöiden (sijoittajien) näkemykset ja heidän omat sijoitukset vaikuttaisi myös minun sijoitustoimintaani.

Otetaanpa esimerkkinä vaikka IBM, joka on tämänhetkisistä yrityksistä ollut salkussani pisimpään. Kun noin 2 vuotta sitten aloin kiinnostua enemmän Warren Buffet-tyyppisestä ”bisnessijoittamisesta”, katsoin tietysti mihin herra itse oli sijoittanut. Uusimmista ja suurimmista sijoituksista IBM oli listan sijalla yksi, joten eihän se voinut olla herättämättä huomiota. En tässä vaiheessa kuitenkaan tehnyt vielä varsinaista sijoitusta.

Viime syksynä olin ostanut Warren Buffetin sijoitustyylistä kertovan ensimmäisen suomalaisen oppaan, Mika Hyttisen ”Vaurastu kuin Warren Buffet”. Pidin kirjasta erittäin paljon ja mielessäni useat palaset loksahtivat kohdalleen. Tajusin ettei pelkästään Warren Buffet, vaan myös Mika Hyttinen on nero. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen lukemani sijoituskirja, mutta silti sen luettuani tuntui siltä, että en aikaisemmin ymmärtänyt sijoittamisesta yhtään mitään. Tämä oli se hetki, kun päätin itsekin sijoittaa ensimmäisen kerran IBM:ään.

Tottakai tutkin itse paljonkin IBM:n lukuja ja strategiaa sekä ylipäätään sitä mitä yritys tekee. En kuitenkaan voi väittää, että tein sijoitukseni IBM:ään puhtaasti omaan näkemykseen perustuen. Voisi hyvin kysyä ymmärränkö  IBM:n liiketoimintoja samalla tavalla, kuin ymmärrän esimerkiksi Andrew Pellerin (viinintuottaja) liiketoimintoja? Vastaus on en ymmärrä. Tämä ei silti estä omistamasta kyseistä yritystä, sillä mielestäni kaikkea ei aina tarvitse ymmärtää ja IBM:n kohdalla voisi jopa sanoa, että kaikkea ei edes voi ymmärtää. Tiedän kuitenkin melko hyvin mitä IBM tekee, sen keskeiset luvut (strategian mukaan) ja ennenkaikkea sen, että kaksi sijoitusfilosofiaani merkittävästi vaikuttanutta henkilöä pitävät yritystä myös hyvänä ja laadukkaana.

Vaikka teen aina jokaisen sijoituspäätöksen itse ja pyrin muodostamaan jokaisesta yrityksestä oman mielipiteen, olisi silti ristiriitaista väittää, että henkilöt joilta olen saanut eniten oppia, eivät vaikuttaisi omilla sijoituksillaan myös minun sijoituksiini. Tämän kirjoituksen hengessä ajattelinkin kertoa jokaisesta salkkuni yhtiöstä miten löysin ne ja miten päädyin omistajaksi.

IBM:stä jo kerroinkin, mutta samaan kategoriaan menee osittain myös Michael Kors. Kyseinen yhtiö oli kyllä tullut useissa screeneissä vastaan jo aiemmin, mutta suhtauduin vielä hieman skeptisesti koko yritykseen. Kun huomasin Mika Hyttisen olevan myös kiinnostunut kyseisestä firmasta, nousi myös oma kiinnostukseni luonnollisesti kyseistä yhtiötä kohtaan enemmän. Tämän perusteella päädyin tutkimaan yritystä hieman tarkemmin.

Tässä kohtaa olisi hyvä mainita eräs menetelmä, jonka aina teen ennenkuin ostan yhtään minkään yrityksen osakkeita. Katson aina Seeking Alphasta kyseiseen yhtiöön liittyvät negatiiviset kirjoitukset. En siis etsi tietoisesti vahvistusta omalle optimistiselle näkemykselle kyseisestä yhtiöstä, sillä tämähän olisi turhaa. Sen sijaan luen aina kaikki pessimistiset ns. ”Bear”-näkemykset kyseisestä yhtiöstä ja pyrin etsimään vasta-aiheita olla sijoittamatta tähän yritykseen. Olen kokenut tämän erittäin toimivaksi tavaksi ja monesti olenkin jättänyt sijoituksen tekemättä tai vähintäänkin viivyttänyt päätöksen tekoa. Näin tapahtui esimerkiksi Michael Korsin osalta ja luettuani tämän kirjoituksen pohdin vielä tovin ennenkuin lopulta päädyin ostamaan yrityksen osakkeita.

Seeking Alpha on mielestäni mahtava paikka etsiä eteenkin vastakkaista näkemystä omalle. Kirjoittajaa on monenlaista ja jokaisesta löytyy hyvin taustatietoa. On kokeneita ammattilaisia ja nuoria harrastaja-pohjaisia kirjoittajia. Käsittääkseni kyseinen palvelu tarkistaa hyvinkin tarkkaan teksteissä esitettyjen faktojen oikeellisuutta, eikä artikkeleitakaan voi kirjoittaa aivan kuka tahansa.

Muut salkkuni yritykset, Andrew Peller, Willamette Valley Vineyards, Movado, SORL auto parts ja Swatch group ovat sen sijaan puhtaasti itse löytämiäni ja sijoituspäätöksen teossa olen pohjautunut lähes täysin oman näkemykseni varaan. Nämä olen löytänyt pääasiassa erilaisten screenereiden avulla, paitsi Swatch group ja WVVI, jotka löysin tehdessäni vertailua Movadon ja Andrew Pellerin kohdalla muihin saman toimialan yrityksiin. Tämäkin on hyvä tapa löytää sijoitusideoita. Valitset toimialan joka kiinnostaa sinua ja josta koet tietäväsi paljon. Sitten vain alat käydä alan yrityksiä läpi ja listaat niitä järjestykseen omien kriteeriesi mukaan.

Käytän paljon Google Finance-palvelun screeneriä, koska se on tietomäärältää  kattava ja käy hyvin useaan eri maahan. Tunnuslukujakin on mielestäni ihan riittävästi. Toinen hyvä screener löytyy oldschoolvalue-sivustolta. Kun olen saanut seulottua 20-30 yritystä, niin alan käydä näitä läpi. Suodatan automaattisesti pois tietyt toimialat joita en ymmärrä kuten öljy-, energia- ja pankkisektori.

Gurufocusista löytyy hyvin tunnuslukuja jokaisesta yrityksestä. Tässä sivustossa erittäin hyvää on se, että jokaisesta tunnusluvusta näkyy miten se on laskettu ja mitä arvoja on käytetty. Luvuissa saattaa tosin usein olla vanhaa tietoa, sillä eteenkin pienten yritysten kohdalla uusia lukuja päivitetään hitaasti. Jos uusinta tietoa ei ole päivitetty, niin sitten joutuu tietysti laskemaan luvut itse, mikä on huomattavasti hitaampaa. Monimutkaisiin tunnuslukuihin, esimerkiksi Beneish-M-score, löytyy googlettamalla valmiita exceleitä. Täytyy vain osata kaivaa oikeat luvut taseesta, sillä väärää tietoa syöttämällä käy todella huonosti. Tästä syystä vältän itse laskemista, sillä en ole alan ammattilainen.

Kun numerot näyttää hyviltä, alan tarkastella yhtiön strategiaa ja liiketoimintoja. Tämän selvittämiseksi ei auta kuin lukea vuosi- ja neljännesvuosi raportteja sekä yhtiön mahdollista Investors-sivua. Ja kuten aina, pyrin etsimään vasta-aiheita miksi yritykseen ei kannattaisi sijoittaa.

Tässä yhteydessä voisin valottaa myös hieman seuraavaa mahdollista sijoituskohdetta. Kyseessä on Whole Foods Markets-elintarvikekauppaketju. Kuten osa varmaan jo voi arvellakkin, ei tämä kohde ole itse löytämäni. Jos sellaiset henkilöt kuin Joel Greenblatt ja Mika hyttinen eivät olisi sijoittaneet yhtiöön, ei minulla tulisi mieleenkään pohtia tällaista. Päätöksenteossa ei kuitenkaan sovi hosua, joten mietin tätä vielä. Käteisestäkin on pulaa, jota tosin ajattelin hankkia myymällä hieman wvvi:n osakkeita. En toki ole luopumassa kyseisestä yhtiöstä, mutta sain maanantaina ostettua hyvään hintaan ison läjän osakkeita ja nykyisellä kurssilla yhtiö on ehkä turhankin iso osa salkkuani ottaen huomioon, että hintataso ei ole kuitenkaan mikään erityisen halpa, vaikkakin edelleen reilu.

Miten te muut sijoittajat. Pohjaudutteko päätöksenteossa täysin omiin näkemyksiinne, otatteko vaikutteita tiettyjen sijoittajien tai opettajien näkemyksistä vai sekä että ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *