Arvosijoittaminen: Mitä tylsempi, sen parempi?

Arvosijoittaminen on ennenkaikkea sijoittamista aliarvostettuihin yhtiöihin. Aliarvostettu yhtiö tarkoittaa sellaista yhtiötä, jonka todellinen arvo (instrict value) on markkinahintaa korkeampi. Arvosijoittajilla on useita eri tapoja määrittää tämä todellinen arvo, mutta käsitellään näitä tapoja muissa kirjoituksissa. Sen sijaan tarkoitukseni on tässä kirjoituksessa pohtia otsikon väitettä.


Siinä missä ”tavalliset” sijoittajat kilvan väittelevät siitä kuka omistaa uusinta teknologiayritystä tai kuuminta tulokasta, arvosijoittajat kisaavat siitä kenen yritys on se kaikkein tylsin. Arvosijoittajia voidaankin pitää eräänlaisina ”sijoitusmaailman hipstereinä”, sillä he karttavat kaikkia yleisesti hypetettyjä toimialoja ja yrityksiä. Arvosijoittaja ei siis hae menestystarinoita, suosiota tai jotain maailmaa mullistavaa teknologiaa vaan etsii huomaamattomia, tylsiä ja unohdettuja yrityksiä. Näistä arvosijoittaja uskoo löytävänsä todennäköisemmin aliarvostusta.
Tutkitaan hieman tämän ajattelutavan logiikaa. Peter Lynch, jota voidaan pitää eräänlaisena arvo-ja kasvusijoittajan hybridinä, sanoo kirjassaan One up on Wall Street näin: ”A company that does boring things is almost as good as a company that has a boring name, and both together is terrific”. Peter Lynch siis uskoi, ei pelkästään tylsään yritykseen, vaan myös tylsään ja jopa naurettavaan nimeen. Tylsällä yrityksellä Lynch tarkoittaa sellaista yritystä, joka toimii alalla jossa kasvu on minimaalista tai olematonta ja joka yksinkertaisesti kuulostaa todella tylsältä ja epäseksikkäältä.

Moni varmasti kysyy miksi kukaan haluaisi sijoittaa tällaiseen yritykseen. Vastaus tähän on yksinkertainen: Tänäkin vuonna maailmaan valmistuu ties kuinka paljon insinöörejä, tutkijoita ja muita tiedemiehiä, joista iso osa palkataan mm. teknologiayrityksiin suunnittelemaan kilpailijayrityksiä parempia tuotteita, joita voidaan valmistaa nopeammin, tehokkaammin ja halvemmalla. Jos siis nyt sijoitat yritykseen, joka toimii kuumalla alalla valmistaen jotain uutta ja mullistavaa tuotetta, voit olla varma, että samaan aikaan Kiinassa tuhannet insinöörit miettivät päänsä puhki miten valmistaa samaa tuotetta paremmin. Ei kuulosta ainakaan minun korvaani houkuttelevalta.

Tästä mitä mainioin oikean elämän esimerkki on 1900-luvun autoala. 100 vuotta sitten autoala oli yksi maailman nopeiten kasvavista toimialoista ja pelkästään Yhdysvalloissa oli parhaimmillaan jopa tuhansia autonvalmistajia. Näistä yrityksistä vain kourallinen on enää nykypäivänä hengissä, joten sait olla aika haka mikäli osasit sijoittaa oikeaan yritykseen. Siihen aikaan autoala saattoin tuntua varsin lupaavalta paikalta sijoittaa rahansa, mutta näin jälkeenpäin katsottuna asia olikin täysin päinvastoin.

Tylsällä nollakasvun toimialalla toimivilla yrityksillä on siis merkittävä ”kilpailuetu” ja se on yksinkertaisesti kilpailun puute. Kukaan ei halua perustaa yritystä alalle, jonka kasvunäkymät ovat huonot ja yrityksen pyörittäminen on tylsää. Sama pätee myös sijoittajiin, koska kellään ei kiinnosta sijoittaa vaikkapa kertakäyttöastioita valmistaviin yrityksiin. Vaikka tällainen yritys tekisi miten hyvää tulosta tahansa, jos mainitset cocktail-juhlissa, että ostit juuri Pikku possun muoviastiat nimistä firmaa (Yritys on kuvitteellinen), ihmiset pitävät sinua hulluna ja huomaat ennemmin tai myöhemmin puhuvasi itsellesi. Sen sijaan jos kerrot ostaneesi virtuaalilaseja valmistavaa Hype3DVirtualGigaSolutions Companya ihmiset, jotka eivät ole edes ikinä sijoittaneet tulevat kuuntelemaan juttujasi ja pitävät sinua automaattisesti alan ammattilaisena.

Nämä mitäänsanomattomat ja tylsät yritykset, kuten em. Pikku possun muoviastiat, saattavat siis joskus tehdä aivan erinomaista tulosta, mutta ovat silti hyljeksittyjä ja sitä myötä aliarvostettuja naurettavan nimen, tylsän toimialan ja pienen kokonsa takia. Usein näiden yritysten kohdalla käy kuitenkin niin, että loistavaa tulosta ei voida olla enää huomaamatta. Tällöin aliarvostus saattaa realisoitua jopa satojen prosenttien arvonnousuna.

Arvosijoittajat eivät etsi tylsiä yhtiöitä pelkästään potentiaalisen aliarvostuksen takia vaan myös sen, että tällaisia yrityksiä voi johtaa kuka tahansa idiootti. Kun yrityksen toimiala on tylsä, se on usein myös varsin yksinkertainen, kuten nyt esimerkiksi tämä kertakäyttöastiabisnes. Näin ollen ei ole siis mitään vaaraa, vaikka tällaisen yrityksen johtoon päätyisi kuka tahansa tolvana. Lynchin mukaan näin tulee jokaisessa yrityksessä kuitenkin joskus tapahtumaan, joten parempi ennakoida ja sijoittaa vain yksinkertaisiin ja tylsiin bisneksiin, joita kuka tahansa osaa johtaa. Tällaisten bisnesten tulevaisuutta on myös huomattavasti helpompaa ennustaa, mikä on esimerkiksi yksi Warren Buffetin sijoituskriteereistä.

Tylsissä nollakasvun toimialoissa on myös varjopuolensa. Selitykseni tylsyyden mahtavuudesta antoi ehkä ymmärtää, että tällaisia yrityksiä ilmaantuu kuin sieniä sateella ja niihin sijoittaessaan rahan tulo on taattua. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista, sillä tällaisten yritysten löytäminen on erittäin tylsää ja pitkäveteistä puuhaa. Täytyisi samaan aikaan löytää hyvässä taloudellisessa tilanteessa oleva yritys, joka olisi myös aliarvostettu. Koska yrityksen pitää olla myös tylsä ja sellainen josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, on hyvin epätodennäköistä että sinäkään olisit kuullut siitä. Koska yritykset ovat kooltaan pieniä ja tuntemattomia, ongelmaksi nousee informaation saatavuus ja luotettavuus. Kaikkein luotettavinta tietoa antaa tietenkin varsinaiset yhtiön itsensä julkaisemat neljännesvuosiraportit, mutta erilaisten tunnuslukujen laskeminen niistä on aikaa vievää touhua.

Toiseksi ongelmaksi nousee arvon realisoituminen. Pienet yritykset harvoin maksavat osinkoa ja sijoittajien suosion saavuttaminen voi viedä useita vuosia. Pahimmillaan yli 10 vuotta. Näin ollen arvosijoittajalta vaaditaan äärimmäistä kärsivällisyyttä, sillä palkintoa riskistä tuskin kuuluu heti. On myös mahdollista, että ennenkuin aliarvostus ehtii edes realisoitua isompi yritys ostaa pienemmän pois pilkkahintaan.

Arvosijoittaminen ei kuitenkaan ole vaikeaa. Esimerkiksi erilaisten tunnuslukujen laskeminen Balace sheet-datan (tase) perusteella ei vaadi muuta kuin sellaiset perusasiat laskennosta jotka opitaan jo peruskoulussa. Internet on pullollaan tietoa erilaisten tunnuslukujen merkityksestä, eikä näiden opettelu ole todellakaan ylitsepääsemätöntä tai ylimäärin aikaa vievää. Arvosijoittaminen vaatii kuitenkin huomattavasti kärsivällisyyttä, sillä hyvien yhtiöiden etsiminen vie aikaa ja vaatii paljon työtä. Jos et siis ole valmis käyttämään hieman aikaa ja vaivaa yritysten tilinpäätöstietojen ja liiketoiminnan tutkimiseen, suosittelen lämpimästi sijoittamaan suoraan passiivisiin indeksirahastoihin. Sama pätee myös muihin sijoitusstrategioihin. Mikäli kuitenkin haluat käyttää aikaa arvoyhtiöiden etsimiseen, on työskentely huomattavasti tehokkaampaa kun tietää mitä etsii. Tässä onkin minun vinkit aliarvostettujen yhtiöiden löytämiseen.

  • Etsi yhtiöitä jotka tekevät tylsiä asioita. Esimerkiksi arkipäiväisiä kulutustuotteita tai materiaaleja. Jos toimiala on jo hyvin vanha, se on usein myös tylsä.
  • Etsi pieniä yhtiöitä, joiden markkina-arvo on muutamista miljoonista muutamiin satoihin miljooniin. Isot yritykset ovat jo nousseet sekä sijoittajien että analyytikoiden suosioon, joten aliarvostus on epätodennäköisempää.
  • Käytä ns. Screeneriä eli seulontaohjelmaa, jolla voit seuloa yrityksiä tiettyjen tunnuslukujen, toimialan ja koon perusteella. Parhaimmat screenerit ovat tietenkin maksullisia, mutta mm. Google Finance– palvelussa on ilmainen ja varsin käyttökelpoinen perusscreeneri. Toinen hyvä ja ilmainen screeneri on esimerkiksi Finviz.com. Ota huomioon, että joissakin palveluissa tieto voi olla useita kuukausia ja jopa vuosia vanhaa, joten tarkista tiedot useista eri lähteistä. Varmin tapa on tietenkin suoraa yrityksen vuosikatsauksesta. 
  • Älä anna mielikuvituksettoman, typerän tai naurettavan nimen hämätä. Parhaimmilla arvoyhtiöillä on usein typerä tai mielikuvitukseton nimi. Suhtaudu ennemmin kriittisesti yliampuviin nimiin.
  • Yhdistä arkielämä ja sijoittaminen. Voisiko käyttämistäsi tuotteista löytyä jotain ideaa? 
  • Unohda osinko. Riippuen toimialasta osingon maksu voi usein kertoa siitä, että yritys ei keksi mitään mihin investoida. Tällöin yrityksen liiketoimintojen laajeneminen on kysymysmerkki. Älä siis vaadi osinkoa, mutta mikäli yritys kykenee laajentamaan liiketoimintojaan ilman kattavia investointeja ota osinko mielellään vastaan.
  • Hyvien kohteiden löytyminen ei ole arkipäivää. Yhtiön, jossa kaikki on kohdallaan, löytymiseen voi mennä useita kuukausia, jopa vuosia. Hyväksy tämä äläkä tee hätäisiä päätöksiä. Tee seurantalista hyvistä yhtiöistä ja odota tilaisuuttasi.

Toivottavasti kirjoituksestani oli jotain hyötyä aloitteleville sijoittajille ja miksei myös kokeneillekkin. Peter Lynch on yksi merkittävä sijoitusfilosofiaani vaikuttaneista henkilöistä ja voin lämpimästi suositella hänen kirjojaan myös muille. Esimerkiksi One up on Wall Street on erittäin selkokielinen ja mielenkiintoinen kirja ilman minkäänlaista rahoitusalan jargoniaa, joten se sopii niin aloitteleville kuin kokeneillekkin sijoittajille. Lynch pitää myös viihdyttäviä ja mielenkiintoisia puheita, joten suosittelen katsomaan. Tässä linkki (Youtube). Ajattelin että voisin seuraavassa kirjoituksessa kertoa hieman lisää lukemastani sijoituskirjallisuudesta.

Olisi mielenkiintoista kuulla muiden sijoittajien ja etenkin arvosijoittajien mielipiteitä kirjoituksestani!

3 thoughts on “Arvosijoittaminen: Mitä tylsempi, sen parempi?”

  1. Nykyään on sijoittajille liikaa ja liian helposti tarjolla tietoa verrattuna niihin aikoihin, kun Lynchistä tuli legenda. Tarkoitan siis, että arvosijoittaminen on SOME-aikana monta kertaa vaikeampaa.

  2. Olen eräälle kaverilleni puhunut Telestestä ja suurin syy sille, että hän ei halunnut siihen sijoittaa tuntui olevan juuri tuo tylsä ja vanhahtava nimi. No Teleste on nyt noussut 50 % niistä ajoista ja hän saa harmitella, että antoi nimen estää häntä sijoittamasta.

    Itselläkin Teleste on kyllä harmittavan pienellä painolla, mutta muista syistä.

    1. Kiitos kommentista! ihminenhän pyrkii tekemään alitajuisesti päätöksiä perustuen ennakkoluuloihin aina kun mahdollista säästääkseen aivokapasiteettia "tärkeämpiin" toimintoihin. Olen itsekin usein sortunut tähän epärationaalisuuteen. Joskus siitä saa kärsiä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *