Missä on suomalainen omistamisen kulttuuri?

Sanon näin alkuun, että blogini päätarkoitus ei ole puhua politiikasta. Nyt on kuitenkin niin tärkeää ja jopa blogin teemaan liittyvää asiaa, että on pakko avata suu. Kysessä on siis suomalainen omistajuuskulttuuri. Ennenkuin mennään kunnolla asiaan, niin lyödään pöytään muutama fakta.

  • Julkisesti noteeratusta (julkisen pörssin) yhtiöstä saatavista osingoista 85% on veronalaista tuloa. Tästä 85% maksetaan 30-32% osinkovero. Tämä tarkoittaa sitä, että omistajan saamasta koko osinkosummasta veroa maksetaan 25,5-27,2%.
  • Ns. yritysvero on tällä hetkellä 20%. Yritys siis maksaa saamistaan voitoistaan 20% veron.
  • Koska osingot maksetaan yhtiön tekemästä tuloksesta, on kokonaisveroprosentti omistajan saamille osingoille 45,5-47,2 % !

Kyllä, luit aivan oikein! Julkisen pörssiyhtiön osakkeenomistajana maksat siis pahimmillaa lähes 50% veroa saamastasi osingosta. Älä kuitenkaan vielä meneteä tajuntaasi. Tiedäthän, että osakkeenomistajana sijoittamasi pääoma kuuluu yritykselle ja yritykset voivat mennä konkurssiin! Ainoasta palkkiosta jonka vuosittain saat siitä, että olet riskeerannut yritykseen sijoittamasi pääoman, lähes 50% menee valtiolle. Mitä vielä odotat? Myy äkkiä osakkeesi ,jos sinulla vielä sellaisia on, ennen kuin menetät kaiken. Säästät selvää rahaa, sillä myyntivoitoista verotetaan vain korkeintaan 33%. Kuka osakkeita nykyään edes omistaa? Mun mielestä jo aika vanha juttu.

  
   Edellinen ei ollut unta ja aprillipäiväkin on vasta 5 päivän päästä. Älä kuitenkaan myy osakkeitasi pois. Yhtiöt nimittäin saattavat joskus ns. ”uloslistautua” julkisesta pörssistä. Tutkitaanpa kuinka paljon maksaisit osinkoveroa mikäli omistamasi yhtiö olisi yksityinen osakeyhtiö:
  • Yksityinen yritys maksaa saman yhteisöveron siinä missä julkisetkin eli 20%
  • Osakkeenomistajien saamista osingoista veronalaisuuten kuuluu 8% yrityksen nettovarallisuudesta. 
  • Kuvitellaan, että yrityksen nettovarallisuus on 10 000 euroa ja omistat yrityksen kokonaan. Päätät maksaa yrityksen omistajille (eli itsellesi) 1000 euroa osinkoa. Tästä veronalaista tuloa on siis 8% nettovarallisuudesta eli 800 euroa. Nyt meneekin jo hieman hankalaksi (voit halutessasi skipata seuraavaan kohtaan); Tästä 800 eurosta 25% ja jäljelle jäävästä 200 eurosta 75% on veronalaista tuloa. 800 euron osasta veronalaista tuloa on siis 25% eli 200 euroa. Tästä 200 eurosta peritään varsinainen osinkovero joka on 30-32% eli noin 60 euroa. Jäljelle jäi vielä 200 euron osa, josta 75% eli 150 euroa on veronalaista. Tästä 150 eurosta peritään ansiotulovero, joka riippuu siis sinun ansiotuloistasi. Olkoon se nyt vaikka 30%. Tällöin maksat tästä 150 eurosta veroa 45 euroa.
  •  45+60=105.
  • 1000 euron osingoista maksat siis noin 105 euroa eli 10,5% veroa jos ansiotuloverosi olisi 30%. 
  • Yksityisen yhtiön omistajana kokonaisveroasteesi on siis 20+10,5 = 30,5 %
  • Se on siis puolet pienempi kuin julkisen osakeyhtiön omistajalla!



Mihin osinkoja tarvitaan?

    Sijoittajat vaativat usein osinkoveron alentamista sillä perusteella, että sijoittajan kuuluu saada ottamastaan riskistä palkkio. Tämä on aivan totta, mutta minulla on osinkoveron alentamiseen myös yhteiskunnalliset perusteet.
   Yhtiöt voivat kasvattaa omistaja-arvoa pääasiassa kahdella eri tavalla. Mitätöimällä eli ostamalla takaisin omia osakkeita sekä maksamalla osinkoa. Jos osinkoja ei olisi olemassa omistaja-arvon lisäys varsinaisen omistamisen vaiheessa olisi mahdotonta. Toki omien osakkeiden mitäntöinti pienentää osakekantaa ja siten mahdollistaa suuremman osakekohtaisen tuloksen, joka saa todennäköisesti osakekurssin pörssissä nousuun. Mutta realisoituuko tämä varsinaisesti omistajuusvaiheessa? Ei. Tämä nostaa vain myyntivaiheessa tapahtuvaa ”omistaja-arvon” realisoitumista, jos sitä enää siinä vaiheessa omistaja-arvoksi voi edes kutsua. Jos osinkoja ei olisi olemassa, osakesijoittamisen tuotot perustuisivat ainoastaan myyntivoittoihin. Tästä seuraisi tilanne, jossa kärjistetysti sanottuna kellään ei kiinnostaisi pitkäjänteinen omistaminen vaan lyhyen aikavälin, muutamien vuosien tai pahimmillaan kuukausien, pikavoitot. Korkea osinkoverotus ajaa markkinat kohti tätä tilannetta.
   Miksi yritykset tarvitsevat pitkäjänteisiä omistajia? Jotta he uskaltavat ottaa riskiä ja tehdä investointeja! Ei yritys tee riski-investointeja mikäli omistajat investoinnin epäonnistumisen pelossa myyvät osuutensa pois. Ainoa keino, jolla yritys voi pitää omistajat mukana bisneksessä, on maksaa tasaista hyvää osinkoa. Voisi kuvitella, että korkea osinkovero ”pakottaa” yritykset tekemään investointeja osingon maksun sijaan. Ilmiö on kuitenkin täysin päinvastainen! Korkea osinkovero on vain rasite, joka pitää pitkäjänteiset yrityksen kehittämishaluiset sijoittajat loitolla ja nostaa yritysten kynnystä tehdä investointeja.

Kannattaako yksityisen yrityksen listautua?  
  Suursijoittaja laittavat rahansa mielummin yksityisiin yrityksiin aina kun se on mahdollista, sillä niistä saatavat osinkotulot ovat suuremmat alhaisemman veroprosentin takia. Tämä taas johtaa siihen, että yksityiset yritykset eivät halua listautua pörssiin, sillä pysymällä yksityisenä saa helpommin mukaan rahakkaita sijoittajia. Päätös yritysten listautumisesta tehdään tietenkin yhtiökokouksessa ja yhtiökokouksessa valta on omistajilla. Omistajat saavat yritykseltä osinkoja, joten miksi ihmeessä omistajat haluaisivat yrityksen julkiseen pörssiin, kun osinkotulot tippuvat automaattisesti ellet halua karsia yrityksen investointeihin meneviä rahoja?
   Paavo Arhinmäki ihmetteli pari viikkoa sitten vaalitentissä, että nykyinen yhteisöveron alennus on näkynyt vain suurempina osinkoina yritysten omistajille. Tämä on juuri sitä mistä puhun! Ei siinä, että paavo olisi edes kerrankin jostain oikeassa vaan siinä, että vaikka kuinka alentaisimme yhteisöveroa, investoinnit eivät kasva, sillä nykyisellä osinkoveroprosentilla ainoa keino pitää sijoittajat tyytyväisenä on maksaa entistä enemmän osinkoa, josta lähes puolet menee loppujen lopuksi valtion pohjattomaan kassaan.

Koko Suomi mukaan

  Mitä pitäisi tehdä? Yhteisöveron lasku oli hyvä liike oikeaan suuntaan, mutta se olisi tarvinnut rinnalleen osinkoverojen laskun vaikkapa 10%:n. Tällöin osinkovero olisi tasa-arvoinen sekä yksityisten ja julkisten yhtiöiden omistajille.
   Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään tasa-arvokysymys. Kuten jo mainitsin, osinkoveroalen hyödyt olisivat aivan varmasti näkyneet yritysten investoinneissa. Sen lisäksi se olisi varmasti houkutellut markkinoille sijoittajia muiden sijoitusinstrumenttien, kuten korkotuotteiden parista. Tämä olisi lisännyt likviditeettiä markkinoilla, joka taas houkuttelisi sekin yksityisiä yrityksiä listautumaan pörssiin. Pitkällä aikavälillä myös ulkomailta tuleva pääoma suomeen kasvaisi. En ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa. Vaikka olen kapitalisti henkeen ja vereen, niin olen mielummin valmis nostamaan vaikka myyntivoittoveroa kunhan osinkovero saadaan alas.
   Myyminen on päivän sana. Kuka puhuu enää osingoista, pitkäjänteisestä omistamisesta tai mistään muustakaan koko yhteiskuntaa hyödyttävästä asiasta. Tämä on se syy miksi meiltä puuttuu omistamisen kulttuuri. Kuten aiemmin mainitsin, korkea osinkovero ajaa suomalaisia markkinoita enemmän lyhyen ajan kaupankäynnin suuntaan. Markkinoilla on aina häviäjiä, mutta tällaisessa tilanteessa häviäjät olisivat entistä useammin piensijoittajat, joilla ei ammattilaissijoittajien tavoin ole rahaa tai osaamista kalliiden analyysiohjelmistojen käyttöön. Tämä ei todellakaan kannusta tavallista ihmistä mukaan sijoittamaan.
  Toinen syy on osin se  se, että meillä on liian rankka perintöverotus. Miksi omistaa yhtään mitään, kun kuollessasi jätät perillisille taakan, jonka maksamiseen voi pahimmillaan mennä useita vuosia. Fakta on se, että suomi tarvitsee lisää Herlinin, Walhroosin ja Fazerin kaltaisia suuromistajia, jotka ovat sitoutuneita omistamaan yritystä myös vaikeinakin aikoina. Vain silloin yritykset uskaltavat ottaa riskejä.
   Tavalliselle suomalaiselle sijoittaminen on jotain todella hämärää. Olen kuullut mitä ihmeellisimpiä harhaluuloja liittyen osakesijoittamiseen. Käsittelinkin niitä edellisessä kirjoituksessani. Suomi kuitenkin tarvitsee kansankapitalismia. Osakesijoittamiseen tulisi kannustaa yhä enemmän sekä osinkoveroalennuksen että ”valistuksen” muodossa. Ihmettelen suuresti, että en kuullut peruskoulussa koko 9 vuoden aikana kertaakaan puhuttavan osakesijoittamisesta. Lukiossakin siitä taidettiin puhua vain yhdellä yhteiskuntaopin kurssilla. Olisiko jo korkea aika sisällyttää säästämistä ja sijoittamista vaikkapa peruskoulun matematiikan tunneille?

 Case Solidium
  Puhuessani kansankapitalismista, valistuineimmilla keittiövirkamiehillä tuli varmasti heti mieleen argumentti ”Onhan meillä Solidium!”. Vastaan tähän vain lyhyesti; Onko oikein, että valtion taholta jokin virkamies tai poliitikko päättää mitä yritystä rahoitetaan kansalaisten rahoilla ja mitä ei? Mielestäni markkinoiden (kuluttajat ja sijoittajat) tulisi päättää mitkä yritykset pysyvät hengissä, ei valtion. Toisekseen sijoitustoiminnassa on loppujen lopuksi kyse tuotosta. Solidium sijoittaa koko kansan verorahoja ja jos katsotaan miten tämä kerho meidän rahoillaan on viimeaikoina sijoituksissaan menestynyt niin ei kovin hyvin. Kuten Nordnetin strategi Jukka Oksaharjukin sen totesi ”  Väsähtänyt meklari olisi sijoittanut sekä vuoden että viiden vuoden tähtäimellä Solidiumia paremmin nukahtamalla näppäimistölle ja ostamalla joka ikistä listan yhtiötä”.

Suomi nousuun!

  Kysymykseni kuuluu mikä puolue suomessa ajaa osakesäästäjien, suuromistajien ja siten koko kansakunnan etua? Odotan etenkin oikealta laidalta julkista keskustelunavausta aiheesta. Mielestäni viimeaikaiset vaalitentit sun muut ovat menneet aivan väärään suuntaan. Jauhetaan milloin mistäkin keppanasta, maahanmuutosta ja sorsien soidinmenoista. Viikko pari takaperin sai taas lukea lehdestä, että Päivi Räsänen jaksaa edelleen kiukutella tasa-arvoisesta avioliittolaista. Eikö Päivi teidänkin olisi oikeistolaisen puolueen puheenjohtajana korkea aika alkaa tehdä jotain oikeasti merkityksellistä. Tuntuu, että suomessa monella poliitikolla on ajattelutapa ”Aivan sama jos talous romahtaa ja me kaikki köyhdymme, kunhan homot ei mene naimisiin”, tai jotain muuta vastaavaa. Jokaisella meistä on oma näkemyksensä milloin mistäkin arvokysymyksestä, mutta eikö nyt olisi korkea aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen?

   
  
   
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *